Onko kenestäkään muusta Nopoloiden lastenkirjoissa jollain tavalla "tunnekylmä" maailma?
En oikein löydä oikeaa sanaa kuvaamaan sitä kokemusta, joka mulla niistä on, mutta jostain syystä en ole tullut niitä lapselle lainanneeksi. Jokusen olen lukenut, mutta vaikka esikoiseni olisi nyt parhaassa Heinähattu ja Vilttitossu -iässä, ei tee mieli niitä lukea. Ihmettelen itsekin, arvostan Nopolan siskoksia ja tykkäsin niistä Eila ja Rampe -jutuista kyllä.
Kommentit (52)
On! Mutta en ole osannut purkaa sitä sanoiksi. Tunnekylmä on juuri oikea ilmaisu.
No joo, ehkä vähän jotenkin semmoinen tyhjä... se isä miettii vaan omia juttujaan kuten perunoita ja alibullenin neidot miehettömiä ja ruokariippuvaisia. Oletko miettinyt että osa tuosta voi kyllä johtua majaluoman kuvituksesta? Hahmot näytetään jotenkin aika sotkuisina ja ei kovin puoleensavetävinä.
Vierailija kirjoitti:
On! Mutta en ole osannut purkaa sitä sanoiksi. Tunnekylmä on juuri oikea ilmaisu.
Jotenkin jos avaisin tuota vaikutelmaani, niin lapset joutuvat selviämään ongelmistaan omin nokkineen. Aikuiset ovat olemassa, mutta he ovat omassa maailmassaan, eivät ihmisiä, jotka pitävät huolta ja rakastavat. Oletko samaa mieltä kanssani?
Ap
Onhan ne kirjailijat haastatteluissa ihan kirjojensa oloisia itsekin. Jotenkin vähän etäisiä ja varautuneita.
3 jatkaa, ei ollut tarkoituksena mollata miehettömyyttä huonona elämäntapana tai -vaiheena:) mutta noi alibullenit vaikuttaa vähän ressukoilta, ei muuta elämässä kuin herkut.
Vierailija kirjoitti:
No joo, ehkä vähän jotenkin semmoinen tyhjä... se isä miettii vaan omia juttujaan kuten perunoita ja alibullenin neidot miehettömiä ja ruokariippuvaisia. Oletko miettinyt että osa tuosta voi kyllä johtua majaluoman kuvituksesta? Hahmot näytetään jotenkin aika sotkuisina ja ei kovin puoleensavetävinä.
Uusia painoksia on kuvittanut Salla Savolainen, olen tainnut lukea niitä. Tuossa ylempänä yritin vähän avata ajatustani!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne kirjailijat haastatteluissa ihan kirjojensa oloisia itsekin. Jotenkin vähän etäisiä ja varautuneita.
Mulla ei ole niin tarkaa mielikuvaa tästä. Ajattelen, että aikuisten juttuihin tuollainen emotionaalinen etäisyys sopii paremmin, mutta lasten kirjoissa se tuntuu musta hieman ahdistavalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä hilpeä maailma 😊
Näin eri tavalla ihmiset voivat asiat kokea! Mulle tulee Nopoloiden lastenkirjojen maailmasta jotenkin tympeä olo. Toisaalta haluaisin tykätä niistä, kyllä mä siitä absurdista huumorista tykkään. Kokonaisuus kuitenkin tökkii.
Ap
Mun mielestä Tiina-kirjat oli ihan järkkyjä. Eri kirjailijalta tosin.
Tykkään kyllä kirjoista, se outous ja tunnekylmyys jotenkin viehättää. Lapsena mielestäni se kohta, jossa matti keitetään, oli aivan kammottava mutta hirveän kiehtova.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Tiina-kirjat oli ihan järkkyjä. Eri kirjailijalta tosin.
Mä en ole niitä lukenut. Millä tavalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Tiina-kirjat oli ihan järkkyjä. Eri kirjailijalta tosin.
Mä en ole niitä lukenut. Millä tavalla?
Ap
En muista enää hirveästi, mutta kuin nuorena luin niin tuli jotenkin sellainen olo että se Tiinan äiti on sellainen tunnekylmä jankuttaja ja sitten Tiinalta kuitenkin odotetaan sellaista hirveän tyttömäistä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kyllä kirjoista, se outous ja tunnekylmyys jotenkin viehättää. Lapsena mielestäni se kohta, jossa matti keitetään, oli aivan kammottava mutta hirveän kiehtova.
Tää on hyvä pointti - lapsi voi kokea kirjat ihan eri tavalla!
Ap
Ja esimerkiksi Risto Räppääjiä (leffoja, kirjoissa on enemmän muutakin kuin kesäelämää) kun alkaa miettiä niin
-lapsi on lempattu jollekin tädille. Äiti tai isä ei kuulu elämään mitenkään.
-Nelli lempataan aina kesäksi naapurin Rauha-tädille Riston kaveriksi.
-kaikki aikuiset on täysin vastuuttomia, hömelöitä tai sitten tiukkiksia.
Nää siskokset kehtaa kyllä rahastaa täysillä
Vierailija kirjoitti:
Ja esimerkiksi Risto Räppääjiä (leffoja, kirjoissa on enemmän muutakin kuin kesäelämää) kun alkaa miettiä niin
-lapsi on lempattu jollekin tädille. Äiti tai isä ei kuulu elämään mitenkään.
-Nelli lempataan aina kesäksi naapurin Rauha-tädille Riston kaveriksi.
-kaikki aikuiset on täysin vastuuttomia, hömelöitä tai sitten tiukkiksia.
Vielä muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että lapsi voi viettää koko kesän jollain vanhempien sukulaisella tai yleensä mummolassa. Sinänsä minusta ei ole automaattisesti vastuutonta, koska noissa tilanteissa sukuun oli yleensä pidetty yhteyksiä ja lapsi varmasti ihan viihtyi kesän siellä mummolassakin. Ihan voisin omankin jälkikasvuni maaseudulle lähettää suvun maatilalle kesäksi, jotta saisivat siitäkin kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Ja esimerkiksi Risto Räppääjiä (leffoja, kirjoissa on enemmän muutakin kuin kesäelämää) kun alkaa miettiä niin
-lapsi on lempattu jollekin tädille. Äiti tai isä ei kuulu elämään mitenkään.
-Nelli lempataan aina kesäksi naapurin Rauha-tädille Riston kaveriksi.
-kaikki aikuiset on täysin vastuuttomia, hömelöitä tai sitten tiukkiksia.
Tää edustaa varmasti vähän sellaista mennyttä maailmaa, noinhan ennen saatettiin tehdä. Mahtaa tuntua erikoiselta tämän päivän lapsista :) Tai sitten lapset ei ihmettele noit asetelmia niin, eihän kaikki ihmettele välttämättä edes näitä Ankkalinnan perhekuvioita, joissa juuri kukaan ei ole kenenkään lapsi :) Vai hetkinen, onkos Pikku Hukka sen ison pahan suden lapsi?
Ap
up