Kokemuksia erityisammattikouluista?

moi! minulla on kokemus invalidiliiton toisen asteen koulussa ja kyllä siellä on monenlaista porukkaa eli ihmisiä joilla on näkyvämpää vaivaa ja toisista ei osaa sanoa (tai ovat normaaleja?) itse olin tuolla syömishäiriö/sos.tilanteiden pelko taustalla ja minulle pienempi ryhmäkoko tuossa vaiheessa oli hyvä juttu. koulu ja opet mielestäni ihan normaaleja ja opetus hyvää vrt normaali toisen asteen koulu jossa myöhemmin opiskelin. kannattaa hakea jos koet että tarvitset erityistukea/et sopeudu normaaliin kouluun. ainoa mitä itse olen miettinyt jälkikäteen on työnanatajien asenteet todistuksesta tuollaisesta koulusta erit. kun minussa ei ole mitään näkyvää vikaa ja nykyään en kärsi em. ongelmista kuin vuosia sitten.

Koulutus ei ole täysin "samanarvoista" normaalien ammatillisten perustutkintojen kanssa.

Se on valitettava fakta. Myös tuo negativiinen suhtautuminen näkyy työmarkkinoilla. Ei se toki kaikkialla näy mutta usein näkyy.

Itsellä ei ole kokemusta erityisammattikouluista. Mutta tiedän kuitenkin asiasta jotain koska olen tutkinut asiaa.

Minulle ehdotettiin erityisammattikoulu Luovia ennen yhteishakua. Siihen en suostunut ihan vain pitkän välimatkan takia ja työmarkkinoilla leimautuminen pelotti. Tuntui, että minua kohdeltiin jotenkin kehitysvammaisena joidenkin ihmisten osalta, vaikka vika löytyi matemaattisista aineista. Muissa aineissa sain kutosia ja seiskoja, muutaman kasinkin onnistuin saamaan, ilman mukautuksia. Pääsin sieltä peruskoulusta yli 7 keskiarvolla.

Tavallisessa ammattikoulussa oli aluksi vaikeaa raaka-aineiden punnitseminen opetuskeittiötunneilla ja olin luovuttaakin kunnes aloin näkemään kuvamuistista tietyt määrät, mikä auttoi edes joten kuten. Kuitenkin osaan erottaa, kumpi määrä tai luku on suurempi/pienempi, peruslaskut osaan laskea itsenäisesti ja jotain yksinkertaisia laskukaavoja kuten prosentteja ja sin, cos, tan-laskut sisäistän edes väliaikaisesti.

Olen kasvanut edes vähän itsevarmemmaksi, vahvaksi ja rohkeaksi, mikä oli saanut minut miettimään sosiaalialalle hakeutumista. Pitkään olin miettinyt opiskelevani toista ammattia kunnes sitten laitoin hakemuksen vireille ja minulla tärppäsi valintakokeessa. Tarkoitus on opiskella nuoriso- ja yhteistyöohjaajaksi. Suvussani on yksi lukihäiriöinen, jolla on matematiikan kanssa vaikeuksia, lähihoitajaopiskelija, mutta on sen oloinen, että pärjää opiskeluissa ja työssäoppimisissa, kun kerta lääkelaskutkin onnistui saamaan läpi. Hän opiskeli aiemmin erityisopetuksen puolella ammattiin tavallisessa ammattikoulussa. En tiedä sitten, onko koskaan tehnyt ko. alan töitä ennen kuin haki uuteen kouluun. Tämä on kiinni henkilön toimintakyvystä kykeneekö opiskelemaan lähihoitajaksi tai lukemaan itsensä vaikkapa maisteriksi. Itse en usko pystyväni opiskelemaan lähihoitajaksi lääkelaskujen takia, mutta muu teoria voi sujua edes ok:sti.

Mun lapsi opiskeli Järvenpäässä. Opetus oli hyvää ja uskon opetuksen sisällön vastanneen sitä, mitä se on normaalissa koulussa. Osaamisesta ja hyvästä todistuksesta huolimatta töitä ei löytynyt, joten lapsi opiskelee nyt ammattikorkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi opiskeli Järvenpäässä. Opetus oli hyvää ja uskon opetuksen sisällön vastanneen sitä, mitä se on normaalissa koulussa. Osaamisesta ja hyvästä todistuksesta huolimatta töitä ei löytynyt, joten lapsi opiskelee nyt ammattikorkeakoulussa.

Luulisi vanhemman tietävän lapsensa opiskelukuvioista edes jotain, jos on erityisammattikoulua käynyt. Mitä itse olen kuullut erityisammattikoulua käyneeltä ihmiseltä, niin häneltä oli joitain juttuja mukautettu ja jopa otettu kokonaan poiskin. Hän siis opiskeli kotityö- ja puhdistuspalvelualaa. Tällä tutulla on lievä autismi sekä kehitysvamma.

En olisi uskonut sopeutuvani erityisammattikouluun opiskelijoiden ollessa eri tasoa minuun, jolla on matematiikkaan liittyviä oppimisvaikeuksia, verrattuna. Kuitenkin pystyn juttelemaan ns. normaalien kanssa ilman, että kukaan epäilee, että tällainen vika minussa on.

Kuten aiemmin totesin, on erityistarpeiset ihmiset erilaisia. Toisilla se näkyy fyysisenä, toisilla se on kehitysvamma ja toisilla se taas on johonkin tiettyyn osa-alueeseen (esim. puheeseen, matematiikkaan) liittyvä vaikeus kuten minullakin on. Epäilen minun tapauksessani myös olevani jonkinlaisia keskittymisvaikeuksia, mutta kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota, koska se ei kuitenkaan häirinnyt muiden oppimista, vaan minua itseäni. Erityisesti keskittymistäni on vaikeuttanut se, että olen joutunut yläasteella istumaan joillain tunneilla takana niiden kovimpien jutustelijoiden kanssa, eikä opettaja käskenyt näitä luokkatovereitani olemaan hiljaa. Olin aina se, jonka piti päästä eteen tai istumaan, jotta pystyisin edes vähän panostamaan asioiden sisäistämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi opiskeli Järvenpäässä. Opetus oli hyvää ja uskon opetuksen sisällön vastanneen sitä, mitä se on normaalissa koulussa. Osaamisesta ja hyvästä todistuksesta huolimatta töitä ei löytynyt, joten lapsi opiskelee nyt ammattikorkeakoulussa.

Luulisi vanhemman tietävän lapsensa opiskelukuvioista edes jotain, jos on erityisammattikoulua käynyt. Mitä itse olen kuullut erityisammattikoulua käyneeltä ihmiseltä, niin häneltä oli joitain juttuja mukautettu ja jopa otettu kokonaan poiskin. Hän siis opiskeli kotityö- ja puhdistuspalvelualaa. Tällä tutulla on lievä autismi sekä kehitysvamma.

En olisi uskonut sopeutuvani erityisammattikouluun opiskelijoiden ollessa eri tasoa minuun, jolla on matematiikkaan liittyviä oppimisvaikeuksia, verrattuna. Kuitenkin pystyn juttelemaan ns. normaalien kanssa ilman, että kukaan epäilee, että tällainen vika minussa on.

Kuten aiemmin totesin, on erityistarpeiset ihmiset erilaisia. Toisilla se näkyy fyysisenä, toisilla se on kehitysvamma ja toisilla se taas on johonkin tiettyyn osa-alueeseen (esim. puheeseen, matematiikkaan) liittyvä vaikeus kuten minullakin on. Epäilen minun tapauksessani myös olevani jonkinlaisia keskittymisvaikeuksia, mutta kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota, koska se ei kuitenkaan häirinnyt muiden oppimista, vaan minua itseäni. Erityisesti keskittymistäni on vaikeuttanut se, että olen joutunut yläasteella istumaan joillain tunneilla takana niiden kovimpien jutustelijoiden kanssa, eikä opettaja käskenyt näitä luokkatovereitani olemaan hiljaa. Olin aina se, jonka piti päästä eteen tai istumaan, jotta pystyisin edes vähän panostamaan asioiden sisäistämiseen.

Olen itse aikoinaan käynyt saman linjan kuin lapseni tavallisessa ammattikoulussa, joten pystyn suht hyvin vertaamaan opetuksen sisältöä tavallisen ammattikoulun ja erityisammattikoulun välillä. Oma kiinnostukseni koski lähinnä ammattiaineiden opetusta ja ainakin niissä lapseni saama opetus vastasi odotuksia. Omalla lapsellani ei ollut mukautuksia eikä opetuksesta jätetty pois, mutta varmastikin näin olisi tehty, jos se olisi ollut tarpeen.

Jos harkitsee erityisammattikoulua, niin kannattaa käydä tutustumassa kouluun. Vaikeavammaisilla on mahdollisuus päästä viikon kokeilujaksolle Kelan kustantamana, jonka perusteella on helpompi harkita, onko koulu ja linja oikea.