Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koko elämä vituttaa
09.03.2016 |
Minua vituttaa tällä hetkellä lähes kaikki elämässäni. Olen osa-aikatöissä pienessä yrityksessä, jossa en tunne ketään. Pyörittelen päivät pitkät papereita yksin syrjäisessä kopissa. Olen ainoa näissä tehtävissä, eikä minulla ole minkäänlaisia ihmiskontakteja työssäni. Itse työ on tappavan tylsää, suurin osa päivästä menee nettiä selaillessa, sillä en vaan jaksa tehdä koko ajan samaa puuduttavaa hommaa. Pelkään jääväni kiinni tästä ja saavani potkut. Opiskelen avoimessa yliopistossa, jotta voisin saada muita töitä, sekä etsin aktiivisesti, mutta mitään ei ole löytynyt.
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa miehelläni on työ. Minun perheeni ja ystäväni ovat parin sadan kilsan päässä. Täällä ei ole juurikaan harrastusmahdollisuuksia. Miehelläkin on vain määräaikainen työ, jonka jatkumisesta ei ole varmuutta. Stressaan siis jatkuvasti raha-asioita ja tylsistyn myös vapaa-ajallani. Mieskään ei ole löytänyt vakituista paikkaa etsimisestä huolimatta.
Parisuhde on yksi hyvistä asioista elämässäni. Sitä varjostaa kuitenkin se, että emme ole parin vuoden yrityksestä huolimatta saaneet lapsia. Jonotamme parhaillaan julkiselle tutkimuksiin, mutta siinä voi mennä vielä useampi kuukausi. Olemme yli kolmekymppisiä, joten lasten hankkimista ei voi enää lykätä odottamaan parempaa työllisyystilannetta. Pelottaa, että jäämme kokonaan lapsettomiksi, sillä oma perhe on aina ollut suurin haaveeni. Asiaa ei helpota se, että aivan kaikki kaverit ja sukulaiset saavat lapsia ja että lapsisuunnitelmista kysellään jatkuasti.
Yllä olevien lisäksi on terveyshuolia ja epäsopiva asunto. Asuntoakin olemme etsineet jo pari vuotta, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Nyt on alkanut tuskastuttaa, kun mikään elämässä ei tunnu etenevän. En keksi, että mitä voisimme vielä tehdä tilanteen parantamiseksi.
Kommentit (22)
Oisko sulla vaan asenne pielessä. Miksi et voi tehdä mitään tilanteelle???? lähtekää ja menkää sinne perheen ja kavereiden luo samaan kaupunkiin/paikkakunnalle, tai ainakin lähemmäs. Kerta asuinpaikkanne on noin paska ja työtkin tuollaisia.
Itse olen vasta 27 ja mulla on kaikki kohdallaan. Unelmieni mies, 4 lasta, ammatti josta pidän ja jolla tekee töitä täällä, miehellä hyvä työtilanne, omakotitalo, kesämökki, autot, mönkijä, moottorikelkka ja kaikkee mistä ollaan haaveiltu. Uurastus on ollut kova kaiken suhteen. Mutta asiat on saavutettu ja nyt vaan nautitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla vaan asenne pielessä. Miksi et voi tehdä mitään tilanteelle???? lähtekää ja menkää sinne perheen ja kavereiden luo samaan kaupunkiin/paikkakunnalle, tai ainakin lähemmäs. Kerta asuinpaikkanne on noin paska ja työtkin tuollaisia.
Itse olen vasta 27 ja mulla on kaikki kohdallaan. Unelmieni mies, 4 lasta, ammatti josta pidän ja jolla tekee töitä täällä, miehellä hyvä työtilanne, omakotitalo, kesämökki, autot, mönkijä, moottorikelkka ja kaikkee mistä ollaan haaveiltu. Uurastus on ollut kova kaiken suhteen. Mutta asiat on saavutettu ja nyt vaan nautitaan.
Mönkijä ja moottorikelkka ja uurastus niiden eteen. Ei juma, sanattomaksi vetää.
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla vaan asenne pielessä. Miksi et voi tehdä mitään tilanteelle???? lähtekää ja menkää sinne perheen ja kavereiden luo samaan kaupunkiin/paikkakunnalle, tai ainakin lähemmäs. Kerta asuinpaikkanne on noin paska ja työtkin tuollaisia.
Itse olen vasta 27 ja mulla on kaikki kohdallaan. Unelmieni mies, 4 lasta, ammatti josta pidän ja jolla tekee töitä täällä, miehellä hyvä työtilanne, omakotitalo, kesämökki, autot, mönkijä, moottorikelkka ja kaikkee mistä ollaan haaveiltu. Uurastus on ollut kova kaiken suhteen. Mutta asiat on saavutettu ja nyt vaan nautitaan.
Miehen perhe ja ystävät ovat tällä paikkakunnalla, omani hieman eri puolilla Suomea ja Eurooppaa. Mies myös pitää työstään, ainoa ongelma siinä on määräaikaisuus. Asumme jo kohtuullisen lähellä Hesinkiä, missä käyn avoimessa yliopistossa. Haen siis töitä myös sieltä, mies samoin.
Meillä on kummallakin kaksi tutkintoa jo valmiiksi, mutta niitä kivoja vakituisia töitä ei noin vain löydy. Opiskelen tosiaan jo valmiiksi lisää. Töitä tässä on siis jo tehty tosissaan. On hienoa, että te olette saaneet kaiken jo nuorella iällä. Kaikilla ei elämä mene noin helposti. Toivottavasti ymmärrätte olla kiitollisia.
En halua lytätä, riippuu tietenkin alasta. Mutta voisin kuvitella, että yksittäisillä avoimen yliopiston kursseilla ei ole kauheasti merkitystä työn saamisessa. Siis siihen nähden, että teillä on jo molemmilla kaksi (!) tutkintoa. Tietenkin sosaaliselta kannalta se on varmasti hyvä, jos sun työ on aikamoista yksinäistä puurtamista. Nyt on valitettavasti vaikeat ajat työrintamalla, kaikilla:/ Mutta ainakin sulla on jo työ, olisko sulla esim. mahdollisuutta muutta työnkuvaa tai saada osin jotain vähän sosiaalisempaakin hommaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua lytätä, riippuu tietenkin alasta. Mutta voisin kuvitella, että yksittäisillä avoimen yliopiston kursseilla ei ole kauheasti merkitystä työn saamisessa. Siis siihen nähden, että teillä on jo molemmilla kaksi (!) tutkintoa. Tietenkin sosaaliselta kannalta se on varmasti hyvä, jos sun työ on aikamoista yksinäistä puurtamista. Nyt on valitettavasti vaikeat ajat työrintamalla, kaikilla:/ Mutta ainakin sulla on jo työ, olisko sulla esim. mahdollisuutta muutta työnkuvaa tai saada osin jotain vähän sosiaalisempaakin hommaa?
Valitettavasti ei :( Olen kyllä puhunut pomon kanssa, mutta meidän yrityksessämme ei oikein ole muuta minun osaamiselleni sopivaa. Muutenkin firmalla menee huonosti, joten saa olla tyytyväinen, että edes on töitä.
Teen avoimessa siis erästä opintokokonaisuutta. En tietenkään tiedä, onko siitä varsinaista hyötyä, mutta ainakin tulee käytyä ihmisten ilmoilla välillä. Olen harkinnut opiskelujen jatkamistakin, mutta sekin tuntuu tyhmältä näin pitkien opiskelujen jälkeen.
Ymmärrän kyllä ton että kaikki vituttaa. Ite oon siinä tilanteessa että muuten kaikki on hyvin (on hyvä parisuhde, vakkarityö, kesämökki jne.) mutta vihaan työtäni. Tai no ehkä viha on liian kova sana mutta en vaan jaksa enää. En haluaisi tehdä töitä enää ollenkaan. Kokoajan painaa mielessä että en menisi enää huomenna töihin. Saan itkukohtauksia ja olen liian väsynyt hakeakseni uusia töitä. Mietin että tätäkö se elämä on, vielä 30 vuotta ahdistavassa työssä eläkkeellepääsyn odottamista ja kuitenkin sitä vielä kuolee syöpään ennen sitä. Kaikki hyvä elämässäni on työpaikan ulkopuolella enkä tiedä kauanko jaksan enää töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ton että kaikki vituttaa. Ite oon siinä tilanteessa että muuten kaikki on hyvin (on hyvä parisuhde, vakkarityö, kesämökki jne.) mutta vihaan työtäni. Tai no ehkä viha on liian kova sana mutta en vaan jaksa enää. En haluaisi tehdä töitä enää ollenkaan. Kokoajan painaa mielessä että en menisi enää huomenna töihin. Saan itkukohtauksia ja olen liian väsynyt hakeakseni uusia töitä. Mietin että tätäkö se elämä on, vielä 30 vuotta ahdistavassa työssä eläkkeellepääsyn odottamista ja kuitenkin sitä vielä kuolee syöpään ennen sitä. Kaikki hyvä elämässäni on työpaikan ulkopuolella enkä tiedä kauanko jaksan enää töissä.
Tiedän tunteen. Vie hirveästi voimia, kun viettää suurimman osan hereilläoloajastaan tehden jotain, mitä inhoaa. Oletko sinä yrittänyt hakea muita töitä? Minä elättelen toiveita, että tässä jonain päivänä tulisi raskaaksi. Pääsisi myös työkuvioista eroon hetkeksi, vaikka se ei tietenkään pääasiallinen syy lapsen toivomiselle olekaan. Sekään vaan ei tosiaan onnistu ainakaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä yrittänyt hakea muita töitä?.
En ole varsinaisesti hakenut. Olen laittanut cv:n muutamiin firmoihin, sekä headhunter- että ihan suoraan itse yrityksiin, mutta en ole yhtäkään paikkaa hakenut. Ahdistaa ajatus että pitäisi myydä itsensä johonkin paikkaan tässä henkisessä mielentilassa. Tuntuu etten osaa mitään ja miksi kukaan minut palkkaisi, vaikka sisimmässäni tiedän olevani hyvä. Kynnys työnhakuun on kasvanut liian suureksi ja nyt vaan päivät mataa ja aika kuluu ja ahdistukseni kasvaa. En tiedä. Ehkä on vaan pakko irtisanoutua jossain vaiheessa ja yrittää saada päänsä kuntoon.
Tsemppiä sulle ja pidän peukkuja että natsaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä yrittänyt hakea muita töitä?.
En ole varsinaisesti hakenut. Olen laittanut cv:n muutamiin firmoihin, sekä headhunter- että ihan suoraan itse yrityksiin, mutta en ole yhtäkään paikkaa hakenut. Ahdistaa ajatus että pitäisi myydä itsensä johonkin paikkaan tässä henkisessä mielentilassa. Tuntuu etten osaa mitään ja miksi kukaan minut palkkaisi, vaikka sisimmässäni tiedän olevani hyvä. Kynnys työnhakuun on kasvanut liian suureksi ja nyt vaan päivät mataa ja aika kuluu ja ahdistukseni kasvaa. En tiedä. Ehkä on vaan pakko irtisanoutua jossain vaiheessa ja yrittää saada päänsä kuntoon.
Tsemppiä sulle ja pidän peukkuja että natsaa!
Kiitos! Toivottavasti sinäkin löydät jotain parempaa. Laita vaan rohkeasti hakemuksia, olet varmasti oikeasti hyvä työssäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla vaan asenne pielessä. Miksi et voi tehdä mitään tilanteelle???? lähtekää ja menkää sinne perheen ja kavereiden luo samaan kaupunkiin/paikkakunnalle, tai ainakin lähemmäs. Kerta asuinpaikkanne on noin paska ja työtkin tuollaisia.
Itse olen vasta 27 ja mulla on kaikki kohdallaan. Unelmieni mies, 4 lasta, ammatti josta pidän ja jolla tekee töitä täällä, miehellä hyvä työtilanne, omakotitalo, kesämökki, autot, mönkijä, moottorikelkka ja kaikkee mistä ollaan haaveiltu. Uurastus on ollut kova kaiken suhteen. Mutta asiat on saavutettu ja nyt vaan nautitaan.
Mönkijä ja moottorikelkka ja uurastus niiden eteen. Ei juma, sanattomaksi vetää.
Olet kateellinen naljailija. Et varmaan edes sinä ole oikeasti niin tyhmä, ettet tajuaisi, että se uurastus tarkoittaa sitä, että ollaan vielä 10v jälkeen yhdessä miehen kanssa, saatu ja hoidettu ne neljä lasta, tehty töitä että on ollut varaa kaikkeen kivaan. Siinä on ollut monenmoista vastassa, mutta kaikesta ollaan selvitty kun niin ollaan päätetty ja tehty töitä asioiden eteen.
Ja kyllä, minä osaan olla hyvin kiitollinen tästä kaikesta, kiitos vastoinkäymisten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla vaan asenne pielessä. Miksi et voi tehdä mitään tilanteelle???? lähtekää ja menkää sinne perheen ja kavereiden luo samaan kaupunkiin/paikkakunnalle, tai ainakin lähemmäs. Kerta asuinpaikkanne on noin paska ja työtkin tuollaisia.
Itse olen vasta 27 ja mulla on kaikki kohdallaan. Unelmieni mies, 4 lasta, ammatti josta pidän ja jolla tekee töitä täällä, miehellä hyvä työtilanne, omakotitalo, kesämökki, autot, mönkijä, moottorikelkka ja kaikkee mistä ollaan haaveiltu. Uurastus on ollut kova kaiken suhteen. Mutta asiat on saavutettu ja nyt vaan nautitaan.
Mönkijä ja moottorikelkka ja uurastus niiden eteen. Ei juma, sanattomaksi vetää.
Olet kateellinen naljailija. Et varmaan edes sinä ole oikeasti niin tyhmä, ettet tajuaisi, että se uurastus tarkoittaa sitä, että ollaan vielä 10v jälkeen yhdessä miehen kanssa, saatu ja hoidettu ne neljä lasta, tehty töitä että on ollut varaa kaikkeen kivaan. Siinä on ollut monenmoista vastassa, mutta kaikesta ollaan selvitty kun niin ollaan päätetty ja tehty töitä asioiden eteen.
Ja kyllä, minä osaan olla hyvin kiitollinen tästä kaikesta, kiitos vastoinkäymisten :)
Luuletko, että kuka tahansa saa vakituisen työn hyvällä palkalla, kunhan vain päättää tehdä kovasti työtä.
Suomessa on massatyöttömyys ja palkaton työ arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko sulla vaan asenne pielessä. Miksi et voi tehdä mitään tilanteelle???? lähtekää ja menkää sinne perheen ja kavereiden luo samaan kaupunkiin/paikkakunnalle, tai ainakin lähemmäs. Kerta asuinpaikkanne on noin paska ja työtkin tuollaisia.
Itse olen vasta 27 ja mulla on kaikki kohdallaan. Unelmieni mies, 4 lasta, ammatti josta pidän ja jolla tekee töitä täällä, miehellä hyvä työtilanne, omakotitalo, kesämökki, autot, mönkijä, moottorikelkka ja kaikkee mistä ollaan haaveiltu. Uurastus on ollut kova kaiken suhteen. Mutta asiat on saavutettu ja nyt vaan nautitaan.
Mönkijä ja moottorikelkka ja uurastus niiden eteen. Ei juma, sanattomaksi vetää.
Olet kateellinen naljailija. Et varmaan edes sinä ole oikeasti niin tyhmä, ettet tajuaisi, että se uurastus tarkoittaa sitä, että ollaan vielä 10v jälkeen yhdessä miehen kanssa, saatu ja hoidettu ne neljä lasta, tehty töitä että on ollut varaa kaikkeen kivaan. Siinä on ollut monenmoista vastassa, mutta kaikesta ollaan selvitty kun niin ollaan päätetty ja tehty töitä asioiden eteen.
Ja kyllä, minä osaan olla hyvin kiitollinen tästä kaikesta, kiitos vastoinkäymisten :)
Luuletko, että kuka tahansa saa vakituisen työn hyvällä palkalla, kunhan vain päättää tehdä kovasti työtä.
Suomessa on massatyöttömyys ja palkaton työ arkipäivää.
onko Suomessa massatyöttömyys..? Oho, miten uutisissa puhutaan vain työvoimapulasta koko ajan.
Ja vielä lapsia hankkimaan.Lapsi vatsassa ei voi hyvin sinun negatiivisesta ajattelusta. Odota kunnes saat työasiat järjestykseen.
Kaikki järjestyy parhain päin, Ap.
Lepää hiljaisessa luottamuksessa.
Älä murehdi itseäsi kortisoliuupumukseen.
En enempää kirjoita, alkaa muuten
kuulostaa tätivinkeiltä. Upea elämä odottaa,
ja lapsikin mahdollisesti vielä iloksenne
saapuu, kun Oikea Hetki. Tsemppiä. 🌿
Vierailija kirjoitti:
Mua ei vituta lähes kaikki vaan aivan kaikki.
Sama. Ihan jokaikinen asia vituttaa.
Alue: Aihe vapaa
Mies hakee töitä pääkaupunkiseudulta ja sinä haet sinne opiskelemaan?