Kolmihenkinen perhe yksiössä
Kommentit (20)
Lapsella täytyy olla oma huone, ellei kyse ole väliaikaisesta asunnosta Esim kesän yli.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella täytyy olla oma huone, ellei kyse ole väliaikaisesta asunnosta Esim kesän yli.
HÖPÖJÖ puhut. vielä 60-70-luvuilla 5-henkist perheet asuivat kaksioissa ja oli hyvin tavallista asua yhden lapsen kanssa yksiössä. Itsekin asuimme 25 neliön yksiössä lapsen ollessa pieni.
Hyvin mahtui, kun ei ollut nykyistä tavaranhankintahysteriaa.
Jollei ole väliaikainen ratkaisu, tekisin lasun. Kuulostaa siltä että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan hyvää kotia lapselle.
me asutaan yksiössä :) tai pienessä kaksiossa... miten tämän nyt haluaa nähdä. Meitä on minä, mies, 1-vuotias lapsi ja koira. Hyvin mahdutaan olemaan kun ei ole liikaa roinaa ja säilytystila on maksimoitu remontissa.
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole väliaikainen ratkaisu, tekisin lasun. Kuulostaa siltä että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan hyvää kotia lapselle.
Siis mitä vittua lasun? Siitä että asutaan yksiössä ? Itse asuin mieheni ja lapseni kanssa kaksiossa jossain vaiheessa, hyvin pärjättiin. Työkaverini asuu lapsensa kanssa yksiössä, joka on yhtä iso kuin meidän kaksio, miksi tämä on huonompi ratkasu? Meidän kaksio vain maksoi puolet enemmän kauempana keskustasta kuin työkaverini asunto keskustassa.
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole väliaikainen ratkaisu, tekisin lasun. Kuulostaa siltä että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan hyvää kotia lapselle.
Ensin kokkarit ajavat Suomen syvälle suohon ja sitten ruvetaan syyttämään vanhempia siitä että eivät pysty tarjoamaan lapsilleen säällisiä elinolosuhteita.
Me asuttiin pienessä kaksiossa kun meillä oli jo kolme lasta ☺ nyt on neljä makuuhuonetta mutta edelleen lapset hiippailevat tällä vanhempien sänkyyn 😪
Pohjaratkaisut ovat niin erilaisia. Meillä on 50 m2 kaksio, mutta koska makuuhuone on säälittävän pieni, ei sinne mahtuisi lapsen sänkyä eikä täällä siis voisi asua kolmistaan. Yhden kaverin huomattavasti pienemmässä yksiössä taas on kuitenkin verrattain tilava alkovi, jonne mahtuisi pinnasängyt suit sukkelaan. Tavaran hallintaahan se enemmän kysyy, jos on mahdollisuus säilyttää vaunuja jossain muualla kuin asunnossa, kuivausrumpu (= ei ympäriinsä roikkuvaa pyykkiä) eikä hirveää hamstrausvimmaa, niin en pitäisi ongelmana.
No mitäs tuosta pitäisi olla mieltä? Riippuu niin monesta jutusta, että onko tuo toimiva ratkaisu: asunnon pinta-alasta, pohjasta, lapsen iästä... ilmeisesti tutullesi toimii, kun kerran siellä asuvat.
Ystäväni asuu vanhaan varastohalliin remontoidussa asunnossa, joka on siis yksiö, mutta kooltaan suurempi kuin meidän kolmio.
Vierailija kirjoitti:
Pohjaratkaisut ovat niin erilaisia. Meillä on 50 m2 kaksio, mutta koska makuuhuone on säälittävän pieni, ei sinne mahtuisi lapsen sänkyä eikä täällä siis voisi asua kolmistaan. Yhden kaverin huomattavasti pienemmässä yksiössä taas on kuitenkin verrattain tilava alkovi, jonne mahtuisi pinnasängyt suit sukkelaan. Tavaran hallintaahan se enemmän kysyy, jos on mahdollisuus säilyttää vaunuja jossain muualla kuin asunnossa, kuivausrumpu (= ei ympäriinsä roikkuvaa pyykkiä) eikä hirveää hamstrausvimmaa, niin en pitäisi ongelmana.
.. tai ei vaunuja ollenkaan esim. Helsingin keskustassa ei vaunuja tarvitse kun kaikkialle on lyhyt matka kävellä ja kadut on ahtaat. Pyykkiä voi kuivattaa katonrajassa naruilla.
pohjaratkaisulla on kyllä tosi paljon väliä niinkuin sanoit ja sillä millainen elämäntyyli on. Jos esim molemmat vanhemmat viettää paljon aikaa kotona opiskellen/töitä tehden, kutsuu vieraita tai harrastaa jotain joka vie tilaa niin sitten tarvitaan lisää huoneita. Mutta jos koti on vain nukkumista ja köllöttelyä varten niin mihin sitä enempää tarvitsee kuin reilunkokoinen makuuhuone, vähän vapaata lattiatilaa leikeille ja ruokailualue (+keittiö, eteinen, wc).
Vierailija kirjoitti:
Jollei ole väliaikainen ratkaisu, tekisin lasun. Kuulostaa siltä että vanhemmat eivät pysty tarjoamaan hyvää kotia lapselle.
:D Kunnon hysteerikko paikalla. Ylityöllistä sitä lastensuojelua tuollaisilla jutuilla juu. Vitun pelle.
Me asuttiin yksiössä pari vuotta kun minä olin siinä 10:n ikävuoden kieppeillä, kolme henkeä siis. Vanhemmat rakensi ison parvisängyn, jonka alla mulla oli oma pieni "huone". Sinne mahtui hyvin sänky, lipasto, matto lattialle, lelut ja pelit. Keittiö oli erikseen, ja parven edessä iso kulmasohva, sohvapäytä ja tv-taso. Hyvin mahduttiin, enkä saanut traumoja(!!) Mutsi välillä kirosi kaappitilan puutetta, muuten ei mitään ongelmaa.
Me aiotaan näillä näkymin asua 55-neliöisessä kaksiossa, kunnes lapsi on parivuotias, Lasu?????
Kyllä herää epäilys vanhempien prioriteeteistä, kyllä kahden aikuisen pitäisi pystyä edes kaksion vuokra maksamaan. Mieluummin kolmion. Suhteellinen vuokrahan on edullisempi, mitä isompi kämppä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä herää epäilys vanhempien prioriteeteistä, kyllä kahden aikuisen pitäisi pystyä edes kaksion vuokra maksamaan. Mieluummin kolmion. Suhteellinen vuokrahan on edullisempi, mitä isompi kämppä.
ei kyse ole siitä mitä pystyy maksamaan vaan mihin haluaa rahat käyttää. jos ei tarvitse enempää tilaa niin miksi maksaa siitä. Kun rahaa säästyy, ei tarvitse tehdä niin paljoa töitä ja voi olla enemmän lapsen kanssa. Tai maksaa sijoituskämpän lainaa ja siinä on lapselle sitten valmis ensiasunto jos päättää jäädä paikkakunnalle.
Vilja Eerikakin asui yksiössä ja sitähän ihmeteltiin miksei siihen puututtu.
Vierailija kirjoitti:
Vilja Eerikakin asui yksiössä ja sitähän ihmeteltiin miksei siihen puututtu.
Mitä kaksio/kolmio olisi auttanut?
Vierailija kirjoitti:
Vilja Eerikakin asui yksiössä ja sitähän ihmeteltiin miksei siihen puututtu.
Anteeksi kyynisyyteni, mutta tämä Eerikan tapauksen esiintuominen alkaa jo muistutaa natsikortin pelaamista. Ei keskustelua aaveella, missä ei voisi oikeuttaa kantaansa Eerikan kohtalolla.
EU:n harvimmin asutussa maassa on niin kauhea tonttipula, että tuollaista sattuu, kun rakentaa ei voida. On se kuntien kaavoitusmonopoli ja sen väärinkäyttö ihmeellinen asia.
Väliaikaisena ratkaisuna varmaan jonkin aikaa toimiva, mutta ainakin me, kolmihenkinen perhe, olemme keränneet niin paljon (turhaa) omaisuutta, ettei meillä onnistuisi.