Mielialalääkkeet ja seksuaalinen haluttomuus: mikä lääke on vaikuttanut negatiivisesti seksiin parisuhteessa?

Kärsin pahasta haluttomuudesta ja epäilen, että suuri syy tähän haluuttomuuten saattaisi olla mielialalääkityksessä tai osassa siitä. Pyydänkin neuvoa ja kysyn kokemuksia nyt teiltä täällä AV:lla.

Alustukselsi tyypillinenkin "haluttoman naisen stoori" : olen 27-vuotias nainen, jonka jatkuvasti paheneva seksuaalinen haluttomuus vaikuttaa luonnollisesti hyvin voimakkaasti parisuhteeseeni, jossa mies olisi aktiivinen ja haluaisi enemmän. Vastaan lähes aina aitomaattisesti ei, joskus harvoin myönnyn vastahakoisesti. En vain halua. Mieheni on luonnollisesti turhautunut, ja molempia surettaa.

Asiaan ja kysymykseen siis: olen vuosia syönyt eri mielialalääkkeitä. Pari vuotta sitten vakiintui nimenomaan mielenterveyden kannalta minulle toimivimmaksi koettu lääkeaineyhdistelmä: ketiapiini (neurolepti), lamotrigiini (toistuviin masennuskausiin) sekä essitalopraani (SSRI). Ja tähän väliin äkkiä: olen todellakin tietoinen, että Ketipinor on av:lla ja muuallakin kirosana, mutta minä oikeasti, siis ihan oikeasti, tarvitsen sitä psykoosialttiuden vuoksi. Olen siis aiheen opiskellut, joten pyydän kauniisti, ei saarnaa saatanasta, jooko..

Minulla ei oikestaan ole vertailukohtaa siihen, miten seksuaaliset halut olivat ennen lääkitystä, sillä aloitin ssri:n ja silloisen Seroquelin jo teininä, jo ennen kuin seksi edes ajatuksen tasolla kiinnosti. Tämä selkeä uusi havainto haluttomuudesta on uutta myös siksi, että olen ensimmäistä kertaa parisuhteessa, jossa miestä todella rakastan. Siispä alan olla epätoivoinen, ja valmis lähes mihin tahansa, että tilanne korjaantuisi.

Voiko juuri nämä säännöllisesti jo kauan käyttämäni lääkkeet olla syy tai vähintään osasyy ongelmaani? Varmasti voi, ja siksi kysynkin teidän kokemuksianne. Onko täällä joku, joka olisi joskus selvästi osannut yhdistää halujen vähenemisen nimenomaan lääkitykseen? Olisiko joku, joka osaisi jopa nimetä jonkun tietyn lääkkeen/lääkeaineen, josta luopumalla olisi saanut halunsa ja seksielämänsä takaisin?

Pyydän ehkä mahdottomia, sillä kaikkia noista lääkkeistä en lääkäreiden tuomion mukaan voi koskaan lopettaa. Olen siis ollut todella sairas, enkä ennen lääkitystä halunnut edes elää. Valitsen siis kaikesta huolimatta tämän lääkityn ihmisen elämän ts. edes jonkunlaisen sellaisen...

Kysyn tosiaan ehkä mahdottomia, mutta minun on yritettävä. Rakastan miestäni ja hän rakastaa minua, ja tämän rakkauden vuoksi olen valmis ottamaan vastaan mitä tahansa neuvoja ja panna niitä toteen, tiettyjen mahdollisuuksien rajoissa, ehkä myös niiden yli.

Kiitos, kun jaksoit lukea aloitukseni. Arvostan vastaustasi!