Lue keskustelun säännöt.
Mielialalääkkeet ja seksuaalinen haluttomuus: mikä lääke on vaikuttanut negatiivisesti seksiin parisuhteessa?
08.03.2016 |
Kärsin pahasta haluttomuudesta ja epäilen, että suuri syy tähän haluuttomuuten saattaisi olla mielialalääkityksessä tai osassa siitä. Pyydänkin neuvoa ja kysyn kokemuksia nyt teiltä täällä AV:lla.
Alustukselsi tyypillinenkin "haluttoman naisen stoori" : olen 27-vuotias nainen, jonka jatkuvasti paheneva seksuaalinen haluttomuus vaikuttaa luonnollisesti hyvin voimakkaasti parisuhteeseeni, jossa mies olisi aktiivinen ja haluaisi enemmän. Vastaan lähes aina aitomaattisesti ei, joskus harvoin myönnyn vastahakoisesti. En vain halua. Mieheni on luonnollisesti turhautunut, ja molempia surettaa.
Asiaan ja kysymykseen siis: olen vuosia syönyt eri mielialalääkkeitä. Pari vuotta sitten vakiintui nimenomaan mielenterveyden kannalta minulle toimivimmaksi koettu lääkeaineyhdistelmä: ketiapiini (neurolepti), lamotrigiini (toistuviin masennuskausiin) sekä essitalopraani (SSRI). Ja tähän väliin äkkiä: olen todellakin tietoinen, että Ketipinor on av:lla ja muuallakin kirosana, mutta minä oikeasti, siis ihan oikeasti, tarvitsen sitä psykoosialttiuden vuoksi. Olen siis aiheen opiskellut, joten pyydän kauniisti, ei saarnaa saatanasta, jooko..
Minulla ei oikestaan ole vertailukohtaa siihen, miten seksuaaliset halut olivat ennen lääkitystä, sillä aloitin ssri:n ja silloisen Seroquelin jo teininä, jo ennen kuin seksi edes ajatuksen tasolla kiinnosti. Tämä selkeä uusi havainto haluttomuudesta on uutta myös siksi, että olen ensimmäistä kertaa parisuhteessa, jossa miestä todella rakastan. Siispä alan olla epätoivoinen, ja valmis lähes mihin tahansa, että tilanne korjaantuisi.
Voiko juuri nämä säännöllisesti jo kauan käyttämäni lääkkeet olla syy tai vähintään osasyy ongelmaani? Varmasti voi, ja siksi kysynkin teidän kokemuksianne. Onko täällä joku, joka olisi joskus selvästi osannut yhdistää halujen vähenemisen nimenomaan lääkitykseen? Olisiko joku, joka osaisi jopa nimetä jonkun tietyn lääkkeen/lääkeaineen, josta luopumalla olisi saanut halunsa ja seksielämänsä takaisin?
Pyydän ehkä mahdottomia, sillä kaikkia noista lääkkeistä en lääkäreiden tuomion mukaan voi koskaan lopettaa. Olen siis ollut todella sairas, enkä ennen lääkitystä halunnut edes elää. Valitsen siis kaikesta huolimatta tämän lääkityn ihmisen elämän ts. edes jonkunlaisen sellaisen...
Kysyn tosiaan ehkä mahdottomia, mutta minun on yritettävä. Rakastan miestäni ja hän rakastaa minua, ja tämän rakkauden vuoksi olen valmis ottamaan vastaan mitä tahansa neuvoja ja panna niitä toteen, tiettyjen mahdollisuuksien rajoissa, ehkä myös niiden yli.
Kiitos, kun jaksoit lukea aloitukseni. Arvostan vastaustasi!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi viisaampaa ajaa lääkitys alas ja opetella elämän hallintaa ilman lääkkeitä?
En ole ap, mutta keskivaikean masennuksen sairastaneena voin kertoa, että kyse on paljon isommasta asiasta kuin elämänhallinnasta. Tiedätkö, että masennus voi ilmetä myös kipuina, huimauksena, näköhäiriöinä ja muina somaattisina oireina? Pystytkö itse ihan vain omalla päätöksellä näkemään paremmin tai voitko päättää, että ei sinua huimaa tai lopettaa päänsärkysi tahdonvoimalla?
Aloittajlle: minulla on 10 vuoden kokemus sitalopraamista. Vei halut ja tunteet. Erosin silloisesta suhteesta enkä oikein tiedä vieläkään miksi, kun ei sillä ollut juuri mitään merkitystä. Kuten ei millään muullakaan. Nyt olen ollut noin vuoden täysin ilman lääkettä ja todennut, että sivuvaikutukset eivät onneksi jääneet pysyviksi. Pelottaahan se, että masennus uusiutuu, mutta ainakaan toistaiseksi somaattiset oireet eivät ole palanneet ja noiden "elämänhallintaongelmien" kanssa pärjään kyllä.
Ethän, muuten, käytä hormonaalista ehkäisyä? Minut hormonikierukka teki ihan hulluksi, sain sietämättömiä kiukkukohtauksia ja niiden jälkeen itkin itseni uneen.
Olen parantunut vaikeasta masennuksesta ja itsariyrityksestä, joka johtui lääkkeistä (Efexor). Söin lääkkeitä hoitojakson jälkeen noin vuoden. Terapiassa kävin kaksi vuotta. Sertralin, Deprakine, Seroquel prolong, Efexor olivat lääkkeeni. Päätin yksi päivä, että lääkkeet saavat nyt jäädä. Kipuilua, itsariajatuksia sun muuta kesti lähes kaksi vuotta, mutta sitten oireet vain hävisivät, eikä sen jälkeen ole tippaakaan masentanut, vaikka kaikenlaista ikävää on elämääni mahtunut lääkkeettömänä ollessani, mm. äitini ja hyvä ystäväni kuoli. Tästä syystä uskon, että kun itsekin tähän pystyn, pystyvät muutkin.
Hyvä sinulle. Minä en olisi pystynyt aika ajoin kävelemään seinistä tukea ottamatta huimauksen takia enkä pää- ja muiden särkyjen vuoksi olisi pystynyt toimimaan sitäkään vähää mitä lääkittynä pystyin. Olisin luultavasti jäänyt lopullisesti sängynpohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi viisaampaa ajaa lääkitys alas ja opetella elämän hallintaa ilman lääkkeitä?
En ole ap, mutta keskivaikean masennuksen sairastaneena voin kertoa, että kyse on paljon isommasta asiasta kuin elämänhallinnasta. Tiedätkö, että masennus voi ilmetä myös kipuina, huimauksena, näköhäiriöinä ja muina somaattisina oireina? Pystytkö itse ihan vain omalla päätöksellä näkemään paremmin tai voitko päättää, että ei sinua huimaa tai lopettaa päänsärkysi tahdonvoimalla?
Aloittajlle: minulla on 10 vuoden kokemus sitalopraamista. Vei halut ja tunteet. Erosin silloisesta suhteesta enkä oikein tiedä vieläkään miksi, kun ei sillä ollut juuri mitään merkitystä. Kuten ei millään muullakaan. Nyt olen ollut noin vuoden täysin ilman lääkettä ja todennut, että sivuvaikutukset eivät onneksi jääneet pysyviksi. Pelottaahan se, että masennus uusiutuu, mutta ainakaan toistaiseksi somaattiset oireet eivät ole palanneet ja noiden "elämänhallintaongelmien" kanssa pärjään kyllä.
Ethän, muuten, käytä hormonaalista ehkäisyä? Minut hormonikierukka teki ihan hulluksi, sain sietämättömiä kiukkukohtauksia ja niiden jälkeen itkin itseni uneen.
Olen parantunut vaikeasta masennuksesta ja itsariyrityksestä, joka johtui lääkkeistä (Efexor). Söin lääkkeitä hoitojakson jälkeen noin vuoden. Terapiassa kävin kaksi vuotta. Sertralin, Deprakine, Seroquel prolong, Efexor olivat lääkkeeni. Päätin yksi päivä, että lääkkeet saavat nyt jäädä. Kipuilua, itsariajatuksia sun muuta kesti lähes kaksi vuotta, mutta sitten oireet vain hävisivät, eikä sen jälkeen ole tippaakaan masentanut, vaikka kaikenlaista ikävää on elämääni mahtunut lääkkeettömänä ollessani, mm. äitini ja hyvä ystäväni kuoli. Tästä syystä uskon, että kun itsekin tähän pystyn, pystyvät muutkin.
Terapiaa on takana 16 vuotta. Lääkkeitä olen syönyt, mutta suurimman osan tuosta ajasta olen ollut lääkkeettömänä. Sitten sairastuin synnytyksenjälk.masennukseen. Yritin itsemurhaa useaan kertaan ennen kuin löydettiin sopiva lääkeyhdistelmä. Ei ole kyse mistään elämänhallinnasta vaan vakavasta masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Venlafaksiini (SNRI) vei orgasmin, mutta ei halukkuutta. Voxra lisää monilla seksuaalista halukkuutta. Olisiko siihen mahdollisuus vaihtaa? Itse syön noita yhdistelmänä, epäilen, että Voxra "suojelee" sitä halukkuutta, vaikka Venla orgasmit veikin.
Voxra tuhosi seksualisuuteni täysin, aivan yhtä vaarallista
Mitenkähän kaksisuuntainen saisi seksuaalisuuden takaisin mutta niin että pysyy pää kasassa? Nyt käytössä ketipinor maniaa ja psykoosia estämässä.
Essitalopraami vienyt kaikki halut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen erittäin tärkeäksi keskustella masennuslääkkeiden aiheuttamasta haluttomuudesta ja orgasmikyvyttömyydestä. Olin vasta 18-vuotias, kun hain apua ahdistuneisuuteen lääkäriltä. Mitään keskusteluapua ei tarjottu, tungettiin vain heti ensimmäisellä käynnillä lääkkeet kouraan (ilman diagnoosia masennuksesta tai mistään muustakaan). Naiivina tietenkin uskoin lääkäriä, joka ei antanut mitään muuta vaihtoehtoa, ja aloitin lääkkeet. Orgasmit katosivat viikossa, ja niiden uudelleen "opettelu" vaati kuukausia. Olin vakituisessa parisuhteessa ja kyennyt aikaisemmin saamaan helposti ihan mieltä järisyttäviä orgasmeja. Lopetin lääkkeet ennen 20v ikää, ja olen nykyisin 25-vuotias. Orgasmit eivät koskaan palanneet samanlaisina takaisin. Pitäisi ilmeisesti olla onnellinen, että tulivat edes jonkinlaisina, mutta olen äärimmäisen katkera, ettei osittain pysyviksi jäävistä sivuvaikutuksista varoitettu etukäteen. Seksi ei ole enää jaksanut kiinnostaa, kun tiedän, että suurin osa nautinnosta jää aina kokematta. Joku yhteys aivoissa vaikuttaa pysyvästi katkenneen... Mainittakoon vielä, että en saanut masennuslääkkeistä minkäänlaista apua ongelmiini. Koen, että minulta varastettiin yksi elämän tärkeistä osa-alueista aivan turhaan.
Itselläni SSRI-lääkkeet tappoivat halut ja tekivät orgasmin saamisesta mahdotonta. Nykyään syön masennukseen Voxraa, joka ei ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ssri lääkkeet tUhoavat seksihalut ja jollain orgasmikyvynkin pysyvästi. Turha siis lopettaa ei palaudu. Itse söin 2 v zoloftia ja 7 vuotta siitä ei vieläkään mikään oikeen tunnu miltään ja orgasmikin on vaan ns mekaaninen. Pilasin lääkkeellä seksuaalisuuteni. Kyllä ne on perseestä. Tuskin koskaan enää saan oikeeta orgasmia. No mutta oon tottunut jo ja en enää jaksa murehtia seksiä. Voin sitä kyllä harrastaa koska läheisyys on kivaa muutenki. Nykymaailma on tosi seksikeskeinen mutta ite keskityn nykyään muihin asioihin. Jatka vaanlääkitysgä jos siitä on apua koska yleensä vauriot on pysyviä eli lopetus ei auta.
Maailma on aina ollut seksikeskeinen koska se nyt on vain luonnollisesti ajattelevan organismin yleisin halu, tietysti jotkut kokevat sen jotenkin epämaarittelevana kun se sitoutuu niin moneen ihan arkiseenkin asiaan ihan ajatuksen tasolla se että sitä harrastettaisiin enemmän on bullshittiä media vaan pursuttaa sitä ihmisten korviin joka tuutista niin se voi tuntua silta että sitä harrastettäisiin enemmän kuin esim. 1960 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ssri lääkkeet tUhoavat seksihalut ja jollain orgasmikyvynkin pysyvästi. Turha siis lopettaa ei palaudu. Itse söin 2 v zoloftia ja 7 vuotta siitä ei vieläkään mikään oikeen tunnu miltään ja orgasmikin on vaan ns mekaaninen. Pilasin lääkkeellä seksuaalisuuteni. Kyllä ne on perseestä. Tuskin koskaan enää saan oikeeta orgasmia. No mutta oon tottunut jo ja en enää jaksa murehtia seksiä. Voin sitä kyllä harrastaa koska läheisyys on kivaa muutenki. Nykymaailma on tosi seksikeskeinen mutta ite keskityn nykyään muihin asioihin. Jatka vaanlääkitysgä jos siitä on apua koska yleensä vauriot on pysyviä eli lopetus ei auta.
Olipas yleistystä. Itse syönyt noin 16 vuotta mielialalääkkeitä, eikä kyky orgasmiin ole kadonnut mihinkään. Halut kyllä olivat välillä pois elämän vaikeuksien takia. Palasivat sitten. Venlafaksiini ja Ketipinor nyt käytössä, ja haluja on.
(vanha ketju mutta nostettu tänään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vehnätön ja maidoton ruokavalio on hyvä alku. Sen jälkeen kannattaa jättää punanen liha ja mahdollisesti myös kana ja kala.
On auttanut mua saamaan asiat loksahtelemaan, mutta edelleen syön myös lääkkeitä. Halut eivät ole täysin palautuneey kahden vuoden ruokavaliomuutoksen jälkeen.
Mielialalääkkeinä venlafaksin ja oxamin. Voxra jäi pari vuotta sitten pois pahimman masennuksen selätyksen jälkeen.
Luulen, että myös seksuaaliset traumat ovat estämässä halujen palautumista.
En ole ikinä saanut orgasmia ja epäilen että johtuu lääkkeistä
Voinko lopettaa ne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut orgasmia ja epäilen että johtuu lääkkeistä
Voinko lopettaa ne
mitkä lääkkeet? ei kannata ainakaan heti kerralla, kaikkia, lopettaa.
oon syönyt vuosia ketipinoria ja lyricaa, enkä ole tuona aikana saanut orgasmia kertaakaan, ja on yritetty on. lääkäriä ei tuo kiinosta, ei saisi ees annoksia laskea. tuntuu tämän vaivaavan miestä enemmän, kuin mua. N 34
effexoria 12 vuotta ja samalla katosi halutkin.
en ole tuota niin ajatellut mutta enhän mä orgasmiakaan ole saanut tuona aikana.
kannattaa vältellä lääkettä.
lukekaa netistä, venlaflaksiini tou on siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KERTOKAA LÄÄKÄRINNELLE TOSTA ONGELMASTA; TURHA ON TÄÄLÄ SIITÄ KITISTÄ
Olanzapine (ei tullut edes mieleen seksi). Brintellix 20mg (ehkä mielessä, alapää tehoton, mies). Brintellix 10mg (Alkoi heräämistä tapahtumaan alapäässä).
Nyt ilman lääkkeitä n. 2.5 kk aikalailla palautunut kaikki normaaliksi kuten ennen lääkkeitä. Haluja on, erektio ja siemensyöksy toimii.
Vierailija kirjoitti:
Olanzapine (ei tullut edes mieleen seksi). Brintellix 20mg (ehkä mielessä, alapää tehoton, mies). Brintellix 10mg (Alkoi heräämistä tapahtumaan alapäässä).
Nyt ilman lääkkeitä n. 2.5 kk aikalailla palautunut kaikki normaaliksi kuten ennen lääkkeitä. Haluja on, erektio ja siemensyöksy toimii.
Upeaa kuulla, että halut palautuu. Mä pelkään ettei mulla käy noin.
Mulla halu palasi kun lopetin efexorin mut orgasmia en saa
Onko tää pysyvä tila?
Olen syönyt elämäni aikana useaan otteeseen SSRI-lääkkeitä ahdistukseen ja masennukseen, mm. Escitalopram, Citalopram. Kaikki lääkkeet vähensivät haluja ja heikensivät kykyä saada orgasmi. Kuitenkin aina lääkityksen lopetettuani halut ja orgasmit palasivat ennalleen.
Olanzapin ainakin minulla vei halut ihan totaalisesti (muitakin ikäviä sivuoireita oli, erityisesti runsas painonnousu). Hankalaa, kun olen kuitenkin avioliitossa. Lääkitys loppui kuitenkin vähän aikaa sitten, joten toivon tästä palautuvani normaaliksi.