Lue keskustelun säännöt.
elämä tylsiintyneen vaimon kanssa
08.03.2016 |
Huoh kun alkaa kyllästyttää katsella takakireää vaimoa jolle mikään ei tunnu kelpaavan. Minun seura sitä tuntuu oikein ärsyttävän. Ja kaikki asiat mitä teen on riittämätöntä. Miten voikin rakastamani henkilö käyttäytyä noin. Minun kysymyksiin ja kommentteihin voi vastata kuin paskaakaan ei kiinnostaisi. Tyyliin räkäisy kun ei vois sun ajatukset ja tekemiset kiinnostaa. Kyllä tollanen loukkaa vaikka en näytäkään sitä. Ilmeisesti se että olet naimisissa antaa oikeuden jättää normaali käytöstavat pois.
Ja tän kanssa pitäisi elää elämänsä loppuun asti. Jos mä sitä ärsytän noin paljon niin miksi se ei lähde? Itsekin alkaa jo miettiä että mukavaa seuraa voisi olla muualla.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaimosi tahtoisi harrastaa? Mikä estää aloittamasta mielenkiintoista harrastusta? Onko hän liian sidottu lapsiin? Ei vaimo voi susta yhtäkkiä kiinnostua, jos hänen elämänsä on muuten tylsää. Kyllä siinä jokainen tylsistyy, jos ei ole mitään omaa ja mies vain omii etuoikeuden työlleen ja harrastuksilleen.
Ps. Kotona tehtävät vaimon harrasteet voivat olla jonkun hänestä paljon mielenkiintoisemman jutun korviketta. Miten pääsisi toteuttaamaan itseään aivan oikeasti tahtomallaan tavalla ja siihen kellonaikaan tietenkin, kun on ehkä se ainoa mahdollisuuskin?
Näin juuri.
Lisäksi se, että onko vaimolla ystäviä? Teettekö ystäväperheiden kesken mitään? Onko elämä vain perhettä ja narisevaa ukkoa?
Kuka vaan tylsistyy, jos ei ole omaa elämää eikä mitään muuta kuin pehe.
Oli meidän tilanne mikä tahansa näiden suhteeen, niin onko se miehen vika että näitä asioita ei ole?
Jos samaan hengenvetoon vaimo vaatii omaa rauhaa ja asioita ei haluaisi tehdä yhdessä aina jne.
Ja samalla sitten valittaa, ettei tehdä ystävien kanssa mitään. Hän voi ihan vapaasti sillä "omalla rauhallaan" olla ystävien kanssa ja tehdä asioita yksin. Mutta kai sitä yhteistä perhe ja nariseva ukko aikaakin voisi olla? Ja siten että se olisi vilpittömästi iloista ja omastahalusta lähtevää.
Eli ei pidä myöskään sitä omaa tylsistymistään syyttää siitä että mies ei tee jotain sun puolesta.
Joskus on miehen vika, joskus ei.
Ja juuri siksihän se vaatii samaan vetoon omaa rauhaa, kun joutuu vain ukkonsa naamaa katselemaan. Etkö tajua?
Sano vielä, että vaimo on kotona lasten kanssa. Eipä tarvi sitten siinä ihmetellä miksi haluaa omaa rauhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaimosi tahtoisi harrastaa? Mikä estää aloittamasta mielenkiintoista harrastusta? Onko hän liian sidottu lapsiin? Ei vaimo voi susta yhtäkkiä kiinnostua, jos hänen elämänsä on muuten tylsää. Kyllä siinä jokainen tylsistyy, jos ei ole mitään omaa ja mies vain omii etuoikeuden työlleen ja harrastuksilleen.
Ps. Kotona tehtävät vaimon harrasteet voivat olla jonkun hänestä paljon mielenkiintoisemman jutun korviketta. Miten pääsisi toteuttaamaan itseään aivan oikeasti tahtomallaan tavalla ja siihen kellonaikaan tietenkin, kun on ehkä se ainoa mahdollisuuskin?
Näin juuri.
Lisäksi se, että onko vaimolla ystäviä? Teettekö ystäväperheiden kesken mitään? Onko elämä vain perhettä ja narisevaa ukkoa?
Kuka vaan tylsistyy, jos ei ole omaa elämää eikä mitään muuta kuin pehe.
Oli meidän tilanne mikä tahansa näiden suhteeen, niin onko se miehen vika että näitä asioita ei ole?
Jos samaan hengenvetoon vaimo vaatii omaa rauhaa ja asioita ei haluaisi tehdä yhdessä aina jne.
Ja samalla sitten valittaa, ettei tehdä ystävien kanssa mitään. Hän voi ihan vapaasti sillä "omalla rauhallaan" olla ystävien kanssa ja tehdä asioita yksin. Mutta kai sitä yhteistä perhe ja nariseva ukko aikaakin voisi olla? Ja siten että se olisi vilpittömästi iloista ja omastahalusta lähtevää.
Eli ei pidä myöskään sitä omaa tylsistymistään syyttää siitä että mies ei tee jotain sun puolesta.
Joskus on miehen vika, joskus ei.
Ja juuri siksihän se vaatii samaan vetoon omaa rauhaa, kun joutuu vain ukkonsa naamaa katselemaan. Etkö tajua?
Sano vielä, että vaimo on kotona lasten kanssa. Eipä tarvi sitten siinä ihmetellä miksi haluaa omaa rauhaa!
Sen tajuan, että ihminen tarvii omaa aikaa mutta jos sillä ajallaan sitten ei tee näitä yllämainittuja asioita. Eli ole kavereiden kanssa, käy harrastuksissa, tee kuperkeikkoja mistä kukakin tykkää jos tuntuu että sitä ei tehdä muuten tai ukko ärsyttää. Mutta miksi sitten se ns. yhteinen aika tarvii olla naama kurtussa? Eikö se riitä, että saa omaa aikaa? Mitä vielä voi tarjota, jos se normaali perhelämä ahdistaa, vaikka saakin omaa aikaa? Esimerkiksi jos oman äijän naama ärsyttää niin eikait sillä omalla ajalla tarvi sitten miestä ottaa mukaan harrastuksiin?
Kuten sanoin aikuinen ihminen voi aloittaa harrastuksen tai tehdä jotain muuta. Miksi ei tee näitä? Vaan mieluummin on kokoajan tylsistynyt ja naama kurtussa.
Sitä vain haluaisi että toinen on onnellinen. Ja jos ei ole niin sanoo sen ja jos ei muu auta niin ukko vaihtoon.
Vaikka erikoista tuokin että haluaa uuden miehen koska on tylsistynyt... jos ongelmana se oman ajan puute.
Mies, ryhdistäydy ja rupea hoitamaan parisuhdetta ihan vaikka vaan naistenpäivän kunniaks!
Mä olen itse tällainen tylsistynyt vaimo. Mieheni ei ole huomioinnut minua aikoihin. En edes muista, milloin olisi kehunut minua tai spontaanisti osoittanut hellyyttään. Saattaa viikonloppukännissään kysyä korkeintaan, milloin voitais sekstailla. Tosi romanttista ja huomioon ottavaa, or not! Ja mies on siis ainoa, joka meillä ottaa kuppia. On ennemminkin poistyöntävää kuin meitä kahta lähentävää.
Arkisin mies on omissa oloissaan ja makaa makkarissa lukemassa, kännykkää näpräilemässä, tekee kaikkea muuta, kuin jakaa aikaansa minun tai lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaimosi tahtoisi harrastaa? Mikä estää aloittamasta mielenkiintoista harrastusta? Onko hän liian sidottu lapsiin? Ei vaimo voi susta yhtäkkiä kiinnostua, jos hänen elämänsä on muuten tylsää. Kyllä siinä jokainen tylsistyy, jos ei ole mitään omaa ja mies vain omii etuoikeuden työlleen ja harrastuksilleen.
Ps. Kotona tehtävät vaimon harrasteet voivat olla jonkun hänestä paljon mielenkiintoisemman jutun korviketta. Miten pääsisi toteuttaamaan itseään aivan oikeasti tahtomallaan tavalla ja siihen kellonaikaan tietenkin, kun on ehkä se ainoa mahdollisuuskin?
Sori, mutta kyllä se on tässä tapauksessa vaimon vastuulla tehdä elämästään mielenkiintoista ja raivaamaan tieltään esteet sen saavuttamiseksi. Ei tätä voi aloittajan niskoille sysätä missään tapauksessa. (En sano, että olit sysäämässä, mutta kumman nopeasti keskustelu usein kääntyy mieheen näissä jutuissa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tällainen tylsistynyt vaimo. Mieheni ei ole huomioinnut minua aikoihin. En edes muista, milloin olisi kehunut minua tai spontaanisti osoittanut hellyyttään. Saattaa viikonloppukännissään kysyä korkeintaan, milloin voitais sekstailla. Tosi romanttista ja huomioon ottavaa, or not! Ja mies on siis ainoa, joka meillä ottaa kuppia. On ennemminkin poistyöntävää kuin meitä kahta lähentävää.
Arkisin mies on omissa oloissaan ja makaa makkarissa lukemassa, kännykkää näpräilemässä, tekee kaikkea muuta, kuin jakaa aikaansa minun tai lasten kanssa.
Kuulostat mystiseltä, salaperäiseltä, ja oikeasti mielenkiintoiselta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaimosi tahtoisi harrastaa? Mikä estää aloittamasta mielenkiintoista harrastusta? Onko hän liian sidottu lapsiin? Ei vaimo voi susta yhtäkkiä kiinnostua, jos hänen elämänsä on muuten tylsää. Kyllä siinä jokainen tylsistyy, jos ei ole mitään omaa ja mies vain omii etuoikeuden työlleen ja harrastuksilleen.
Ps. Kotona tehtävät vaimon harrasteet voivat olla jonkun hänestä paljon mielenkiintoisemman jutun korviketta. Miten pääsisi toteuttaamaan itseään aivan oikeasti tahtomallaan tavalla ja siihen kellonaikaan tietenkin, kun on ehkä se ainoa mahdollisuuskin?
Sori, mutta kyllä se on tässä tapauksessa vaimon vastuulla tehdä elämästään mielenkiintoista ja raivaamaan tieltään esteet sen saavuttamiseksi. Ei tätä voi aloittajan niskoille sysätä missään tapauksessa. (En sano, että olit sysäämässä, mutta kumman nopeasti keskustelu usein kääntyy mieheen näissä jutuissa.)
Tätä itsekin mietin, että aikuinen nainen, voisi tehdä asialle jotain.
Ja itse olen kyllä tässä auttamassa, että hän vain voi olla onnellinen. Toki nyt ensin koetan antaa hänelle sitä omaa rauhaa, mutta omaa rakkautta häntä kohtaan sitten tylsyttää, kun hän pitää minua itsestäänselvyytenä ja ei ole kiinnostunut mistään asioistani. Jotenkin tulee olo, että minua ei kaivata hänen elämäänsä kuin korkeintaan kotiapuriksi. Sitä helposti muuttuu varovaiseksi ja yrittää liikaa miellyttää toista.
Jos minun naamani ärsyttää häntä, niin en minä silloin voi hänelle tarjota mitään apuja järjestää tekemistä jne. Ja oletan että kun nyt annan hänelle omaa aikaa (en tiedä paljonko sitä pitäisi antaa) niin hän olisi kuitenkin muuna aikana onnellinen ja iloinen elämästään ja minun ja lastemme läheisyydestä...
Mutta sitten jos tämä naaman ärsytys johtaa vain siihen että katsellaan kikkelin kuvia netissä haikaillen ja flirttaillaan vieraille miehille, niin en tiedä onko se enää sitä oman ajan kaipuuta? Toki tämä on vain heitto, voihan olla että naama kurtussa vain istuu ja mököttää maailmalle....
Mutta miksi odottaa vain ja kärsiä koko elämä, kun voisi jo tehdä muutoksen tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että se on joko ero tai kärsitte yhdessä.
Aika epäterve suhde, jos ei puhuta ja toisen naama ärsyttää jne.
Hankala tuosta on keksiä millä saisitte hymyn toistenne kasvoille jos yhteinen tulevaisuus ei tunnu hyvältä vaimostasi.
Joskus vain joutuu tekemään päätöksen ja eroamaan, vaikka rakastaisikin toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla oikeastaan se ongelma on? Meillä on vähän samaa, mutta minä olen se vaimo. Olen kyllä oikein onnellinen, mutta kaipaan omaa rauhaa ja tilaa ja vapautta hengittää, sitten jaksan olla parempi puoliso ja äiti.
Entä jaksaako puolisosi? Jos sinä olet se oman rauhan haluaja niin pitääkö sen toisen antaa sitten sulle kokoajan omaa rauhaa. Tuletko puoliväliin vastaan?
Eipä minulla suurta ongelmaa ole, vaimon alavireisyys vain tarttuu itseeni ja tuntuu että elämä menee hukkaan vain odotellessa jotain. Miksi ei nauttisi tästä hetkestä ja tekisi itseään ja toisia ympärillään onnelliseksi. Hapannaamoja ei kukaan jaksa pitkään katsella. Revitelkää hyvänen aika!
Ja oletko sinä oman rauhan haluaja 24/7 miehesi kanssa samassa tilassa? Ettekö käy töissä tai harrasta?
Plus nukkumiset siihen päälle...
Juu ei, minä en ole hapannaama tms. ja harrastuksia ja ystäviä riittää! Mutta sitä läheisyyttä en jaksa 24/7, olla koko ajan halimassa tms. Odotan että se toinenkin pystyy käymään yksin kaupassa tai jotain. Meillä se on enemmän mies kun on naama norsulla ja töissä käydään yms.
En vaan tajunnut sun ongelmaa, mutta mitään apaattista norsunveetä en itsekään katselis kauaa!
Ja jatkona tähän, miksi tässä kohden monesti vaimo alkaa sitten haeskelemaan uutta miestä? Miten se tylsyyden poistaa jos ottaa toisen miehen siihen rinnalle? Eikai vain ole että sitä odotetaan että oman rauhan antamisen lisäksi miehen pitää vielä kehitellä kaikki aktiviteetit vaimolle...
Eli jos tylsistyttää niin eikai se syy ole perhe ja se nariseva ukko? Katsotaan sinne peiliin!
Toki erilaisia tilanteita niin ei voi tietää miten kenelläkin on asiat, mutta aikuiset ihmiset voi haeskella harrastuksia ja vaikka vaihtaa työtä mielekkäämpään.