Hei sinä videopelaajia lapsellisina pitävä
Pelejä on laidasta laitaan, kuten elokuvia ja sarjoja. On ihan pienille lapsille soveltuvia pelejä, koko perheelle, yli 16-vuotiaille ja k-18 pelejä. Miksi pelit olisivat lapsellisempia kuin elokuvat? Kuvitteletteko, että ne k-18 pelit ovat vain koristeena kaupassa?
Kommentit (73)
Pelaaminen on tyhmää ooon Mirccu-Irmeli 12veee, tämä on Mircun kuolematon argumentti.
Huh, porukka täällä elää vielä 80-lukua.
Varmaan monella kielteinen mielipide on muodostunut joko liikaa pelaavan puolison tai lasten takia? Ei kai pelkkä (okei ehkä lapsellinen, mutta haittaako se?) viihde voi muuten olla monesta niin hirveän typerä harrastus?
Tosi-tv:t ja muu älytön telkkariviihde voittaa kyllä typeryydessä pelaamisen milloin vaan :) Vaikka sen candy crushinkin pelaamisen!
Miksi elokuvat, sarjat, kirjat olisivat yhtään parempaa ajanvietettä? Minusta nuo on huonompaa, et osallistu ja olet vain passiivinen sivustakatsoja eikä noissa ole edes minkäänlaista sosiaalista asepektia, eivätkä ne vaadi minkäänlaista taitoa.
Kaikkien pelejä haukkuvien harrastukset ovat yleensä paljon typerämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan monella kielteinen mielipide on muodostunut joko liikaa pelaavan puolison tai lasten takia? Ei kai pelkkä (okei ehkä lapsellinen, mutta haittaako se?) viihde voi muuten olla monesta niin hirveän typerä harrastus?
En sinänsä ihmettelisi. Pelaan itsekin, mutta olin joskus sellaisen miehen kanssa, jolla homma meni täysin överiksi. Jonkin aikaa eron jälkeen olin sitä mieltä, etten enää ottaisi pelaavaa miestä. Toisin kävi ja kun pysytään kohtuudessa niin ei mitään ongelmia.
Hyötyasiaan sanon, että vaikkei pelaamisesta mitään muuta hyötyä olisikaan, niin onhan sekin hyöty että siitä tulee iloiseksi, jos siis pysytään ihan normaaleissa määrissä.
Kyllä, pidän pelaamista lapsellisena. Oikeastaan tuntui etteivät pelit kasvaneet kanssani viihteenmuotona. Ne on edelleen nuorille miehille suunnattuja vaikka niissä lukisi mitä. Pelasin koko nuoruuteni aina kolmeenkymppiin asti, sitten kyllästyin tuntemaan itseni tyhmäksi kun 20v ass burger miehet netissä raivosivat ja pomottivat ja näsäviisastelivat milloin mistäkin. Se oli heidän maailmansa ja mietin miksi viitsin pelata näiden luuserien seurassa ja antaa heidän määräillä kun en niin tekisi tosimaailmassakaan. Päätin että nyt voisin ryhdistäytyä ja hankkia elämän, jos olisi perhe niin eihän sitä edes kerkeäisi... Olin vain pakoillut elämäni vaikeuksia kuten työttömyyttä peleihin. Niihin uppoaa sitäpaitsi ihan tolkuttomasti aikaa samalla kun kunto rapistuu ja mieli happanee.
30+ lapseton nainen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, pidän pelaamista lapsellisena. Oikeastaan tuntui etteivät pelit kasvaneet kanssani viihteenmuotona. Ne on edelleen nuorille miehille suunnattuja vaikka niissä lukisi mitä. Pelasin koko nuoruuteni aina kolmeenkymppiin asti, sitten kyllästyin tuntemaan itseni tyhmäksi kun 20v ass burger miehet netissä raivosivat ja pomottivat ja näsäviisastelivat milloin mistäkin. Se oli heidän maailmansa ja mietin miksi viitsin pelata näiden luuserien seurassa ja antaa heidän määräillä kun en niin tekisi tosimaailmassakaan. Päätin että nyt voisin ryhdistäytyä ja hankkia elämän, jos olisi perhe niin eihän sitä edes kerkeäisi... Olin vain pakoillut elämäni vaikeuksia kuten työttömyyttä peleihin. Niihin uppoaa sitäpaitsi ihan tolkuttomasti aikaa samalla kun kunto rapistuu ja mieli happanee.
30+ lapseton nainen
En minä ainakaan pelaa assburgerjonnejen kanssa. Ei ole pakko ensinnäkään pelata moninpelejä.
Esimerkiksi peli nimeltä The Cat Lady on kaikkea muuta kuin lapsellista. Hyvin rankkaa asiaa masennuksesta, yksinäisyydestä ja itsemurhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan monella kielteinen mielipide on muodostunut joko liikaa pelaavan puolison tai lasten takia? Ei kai pelkkä (okei ehkä lapsellinen, mutta haittaako se?) viihde voi muuten olla monesta niin hirveän typerä harrastus?
En sinänsä ihmettelisi. Pelaan itsekin, mutta olin joskus sellaisen miehen kanssa, jolla homma meni täysin överiksi. Jonkin aikaa eron jälkeen olin sitä mieltä, etten enää ottaisi pelaavaa miestä. Toisin kävi ja kun pysytään kohtuudessa niin ei mitään ongelmia.
Hyötyasiaan sanon, että vaikkei pelaamisesta mitään muuta hyötyä olisikaan, niin onhan sekin hyöty että siitä tulee iloiseksi, jos siis pysytään ihan normaaleissa määrissä.
Naulan kantaan! Samansuuntaisia kokemuksia. Lopetin pelaamisen itse ihan kokonaan silloin. Nyt parin vuoden jälkeen houkuttaisi taas kokeilla paria kiinnostavaa uutuuspeliä, mutta pitäisi päivittää kone tai ostaa uusin pleikkari, niin on jäänyt. Mutta lähes kammon mies pelaamista kohtaan loi. En tiedä onko alkoholistista eroon päässeillä samaa, alkoholi ei kiinnosta enää lähes ollenkaan itseä, voisin kuvitella näin olevan.
Olen saanut paljon ystäviä pelien myötä, se on paras juttu mitä minä olen pelaamisesta saanut. Lähdin vanhemmalla iällä rohkeasti pelaamaan, enkä ole katunut.
Pelejä on niin moneen makuunkin nykyään, että löytyy varmasti jokaiselle jotakin . Ei kaikkien tarvitse pelata kilpailumielellä, suurin osa meistä on ihan casual pelaajia, varsinkin me vanhemmat pelaajat. Pari kaljaa vkl, turisee ihmisten kanssa ja pelaa, mikäs sen mukavampaa.
Huvittaa lukea kuinka paljon ennakkoluuloja pelaamiseen liittyy, pelaamisesta on tullut niin valtavirtaa, että ei ole olemassa stereotyyppistä pelaajaa.
Nykyään on olemassa myös kuntoilu- ja liikuntapelejä. Tanssipeli Just Dance jne. Minä käyn töissä ja varsinkaan talvisin ei aina jaksa lähteä liikkumaan niin mikäs sen parempaa kuin pelata kotona jotain liikuntapeliä.
Onpa taas...
AV-palstan "keskusteluista" 90% saavuttaa lapsellisuustason jollaista peleissä ei ole nähty ikinä.
Tarkennetaan että pidin nimenomaan moninpeleistä ja MMO peleistä. Masennuspelit, casuaalisti pelaaminen ja urheilupelit nyt vaan eivät kiinnostaneet. Harrastan urheilua muutenkin. Osa ystäväpiiristäni on jäänyt jumiin tähän peli ja anime vaiheeseen. Hekin ikäisiäni ja lapsettomia. En voi asialle mitään kun haluan itse mennä elämässäni eteenpäin mutta minun on vaikea enää samaistua näihin ystäviin kun pidän animea ja pelejä todellakin lapsellisena.
48/52
Pelit olivat lasten, nuorten ja nörttien juttu joskus 80-luvulla, koittakaahan dinosaurukset kammeta itsenne tälle vuosituhannelle.
Ja onhan noilla ihan hyödyllisiäkin vaikutuksia. Tällä hetkellä taitaa olla tutkinnassa mm. pelien hyödyntäminen vanhusten kognitiivisten kykyjen ja sitä kautta elämänlaadun säilyttämisessä ja siihen liittyen jossain lukemassani pikkututkimuksessa oli esim todettu pelien olevan jopa tehokkaampia vanhusten masennuksen hoidossa kuin yleisimpien lääkkeiden.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on olemassa myös kuntoilu- ja liikuntapelejä. Tanssipeli Just Dance jne. Minä käyn töissä ja varsinkaan talvisin ei aina jaksa lähteä liikkumaan niin mikäs sen parempaa kuin pelata kotona jotain liikuntapeliä.
Se on kyllä hauska peli, sitä on jopa hauska katsoa kun joku pelaa sitä :)
Vierailija kirjoitti:
Ps4 peliseuraa? :)
Mitä pelejä, ikä ja sukupuoli?
Vierailija kirjoitti:
Pelit olivat lasten, nuorten ja nörttien juttu joskus 80-luvulla, koittakaahan dinosaurukset kammeta itsenne tälle vuosituhannelle.
Ja onhan noilla ihan hyödyllisiäkin vaikutuksia. Tällä hetkellä taitaa olla tutkinnassa mm. pelien hyödyntäminen vanhusten kognitiivisten kykyjen ja sitä kautta elämänlaadun säilyttämisessä ja siihen liittyen jossain lukemassani pikkututkimuksessa oli esim todettu pelien olevan jopa tehokkaampia vanhusten masennuksen hoidossa kuin yleisimpien lääkkeiden.
Hyödyllisimpiä vaikutuksia lienee masennus ja pitkittynyt työttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelit olivat lasten, nuorten ja nörttien juttu joskus 80-luvulla, koittakaahan dinosaurukset kammeta itsenne tälle vuosituhannelle.
Ja onhan noilla ihan hyödyllisiäkin vaikutuksia. Tällä hetkellä taitaa olla tutkinnassa mm. pelien hyödyntäminen vanhusten kognitiivisten kykyjen ja sitä kautta elämänlaadun säilyttämisessä ja siihen liittyen jossain lukemassani pikkututkimuksessa oli esim todettu pelien olevan jopa tehokkaampia vanhusten masennuksen hoidossa kuin yleisimpien lääkkeiden.
Hyödyllisimpiä vaikutuksia lienee masennus ja pitkittynyt työttömyys.
Riippuvuuden voi kehittää vaikka soran syömisestä.
Miksi muut harrastukset ovat muka niin paljon pelaamista parempia? Kuten joissain elokuvissa tai kirjoissa, myös peleissä voi olla hieno tarina joka ehkä käsittelee jotakin tärkeää asiaa. Pelaaminen voi kehittää motoriikkaa tai ongelmanratkaisukykyä, riippuen millaisia pelejä pelaa.
Jos näkee pelaamisen vain aivottomana räiskimisenä, on aika rajoittunut eikä ilmeisesti ole edes halua ymmärtää koko asiaa.