Lapsuuden kaverin outo ripustautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän useaan otteeseen on halunnut nähdä ja ottaa yhteyttä.

Facessakin täytyy olla jatkuvasti pois keskustelusta, ettei tarvitse poistua kokonaan, kun ei vain jaksanut jutella juuri hänen kanssaan.

Ja emme ole koskaan olleet hyviä kavereita saatikka ystäviä!

Hän mm jätti mut kerran kavereineen kylmästi toiseen kaupunkiin, ilman kyytiä kotiin, vaikka samalla kyydillä menimme. Olimme ala-ikäisiä.

Olisi voinut tulla puistonpenkillä kylmä yö, ellei isoveli olisi tullut hakemaan.

Muita kyytejä ei ollut, eli ihan tuurista oli kiinni..

Muutoinkin olen aina ollut hänelle se varakaveri, jonka kylmästi vain jätettiin koulunpihalle yksin, kun parempaa seuraa löytyi.

Miksi siis luottaisin?

a.p

Ahaa, NYT sitten paljastat vasta, että tyyppihän suorastaan kiusasi sinua.

Minä ainakin sanoisin sille ihan suoraan, että "mun mielikuvan mukaan me ei oltu kavereita, vaan sinä lemppasit minut kylmästi aina, kun vaan mielestäsi parempaa seuraa jostain löysit. Muistatko sen yhdenkin kerran, kun oltiin menty yhdessä, samalla kyydillä Xx:ään, ja sinä kavereinesi jätit minut sinne ilman kyytiä kotiin, myöhään illalla?"

2

Suoraan viihteelle? Rahat vähissä ja tarvitsee jonkun maksamaan juomat...

Kuuntele omaa intuitiotasi ap. Jos sinulle tuli jotenkin negatiivinen olo tuosta tyypistä niin esität vaan tosi kiireistä, vastailet verkkaisesti tai et ollenkaan ja jätät vaan vähitellen kontaktin pois niin välit viilenee. Jos ei tule enää hyvä fiilis kyseisestä tyypistä niin jätä sikseen. Itse tiedät parhaiten.

Älä lähde hänen kanssaan, saat kiviriipan itsellesi. Hän on saattanut ehkä karkottaa muut ihmiset ympäriltään hankalalla käytöksellään ja nyt yrittää kalastella itselleen seuralaista, koska hänestä ei ole itsekseen olijaksi. Minulla oli aikoinaan semmoinen kaveri joka ei kunnioittanut lainkaan toisten ihmisten yksityisyyttä ja kotirauhaa. Väkisin työntyi kylään tuntikausiksi jaarittelemaan ja haukottelemaan. Kiersi kyläpaikasta toiseen päivät pitkät puolinukuksissa. Iltapäivällä herättyään aloitti ja sinnitteli myöhään yöhön päivän viimeisessä kyläilypaikassa. En halunnut olla hänelle töykeä ja oli hän toki ystävällinen ja mukava. Mutta liika on liikaa. Kyllä hän taatusti kerta toisensa jälkeen ymmärsi vihjailuistani, että olisi aika lähteä, mutta hän istui kuin liimattuna. Monesti ei ollut enää mitään puhuttavaakaan. Kerran suuttui, kun en pyynnöistään huolimatta antanut hänen jäädä kotiini odottelemaan kunnes minä ja mieheni palaisimme asioilta. Ihmettelin aikani, että miten ihmeessä kaikki hänen sukulaisensakin olivat hänen kertomansa mukaan niin ilkeitä ja hankalia hänelle aina, eivätkä halunneet olla tekemisissä hänen kanssaan. Osoittautui erittäin pahoin häiriintyneeksi lopulta tämä henkilö. Eihän se hänen vikansa tietenkään ollut. Oman jaksamiseni takia kuitenkin lopulta lopetin kaiken yhteydenpidon.