Mikä äitien ja isien vastuu on antibioottiresistenssin kehittymisessä?

Vierailija kirjoitti:

No meillä terveyskeskuksessa ei ole koskaan määrätty antibioottia heti ellei lapsi ole ollut hyvin kivulias. On annettu aika 3 päivän päähän ja katsottu sitten uudestaan. Näin ollaan mekin vältytty monelta turhalta kuurilta, suurin osa korvatulehduksista paranee kuitenkin itsestään ja toisaalta monesti se antibiootti on kuitenkin väärä koska tulehduksen aiheuttajia on monia erilaisia.

Eli jos halutaan lääkkeisiin turvata, pitäisi keskittää varoja nopeisiin analyyseihin, joilla saadaan patogeeni eroteltua ja kehittää täsmälääke, joka tuhaisi vain patogeenin, ei hyviä bakteereita.

Ihmisen iholla pelkästään on n. 500 eri bakteerilajia, vaginassa n. 700 eri lajia. Yhteensä n. 100 triljoonaa, eli noin 10x enemmän kuin ihmisen omia soluja. Tuntuu todella mielettömän touhulta tappaa hirveä määrä meitä elossa ja terveenä pitäviä prokaryootteja siksi, että lapsi itkee ohimenevää korvakipua. Puhumattakaan siitä, että ihminen virtsaa/ulostaa lääkeaineet luontoon ja ne konsentroituvat mm. kaloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Jos lapsi itkee kivusta niin ei ole ollenkaan epäselvää pitäisikö kipua hoitaa vai ei. Joka pieneen särynpoikaseen ei tietenkään pidä olla ottamassa buranaa ja kipua voi hoitaa muutenkin, esim. lämpö/kylmähoidolla.

Olisiko olemassa parempia vaihtoehtoishoitoja kivun lievittämiseen, jos oltaisiin kuunneltu esi-isiämme ja kehitetty inhimillisiä hoitomuotoja?

Miten kivun lievitystä tehdään ilman lääkkeitä alkuasukkaiden keskuudessa? Tai maissa, joissa kipua osataan lievittää perinteisin menetelmin?

Eli olisiko viisasta pohtia suhtautumista lääkkeiden kokonaisvaikutukseen (ml. luonto) ja suunnata tutkimusrahaa sinne, mikä tuottaisi ihmisen elinkaarelle parhaan lopputuloksen?

Lääkäri on se, joka on saanut opinnoissaan tarpeellisen pätevyyden ammattiinsa, ei vanhempi. Mä en nyt oikein ymmärrä, miten se vastuu voi olla vanhemmalla, jos sillä vanhemmalla ei ole parempaa tietoa asiasta. (Ja tämä ei ole mitenkään omakohtainen asia, koska tänä vuonna 5 ja 2 täyttävät lapseni eivät ole syöneet vielä ensimmäistäkään antibioottikuuria.)

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Meillä on nyt ollut kuukauden korvatulehdus. Pakkohan siihen on jotain muutakin yrittää kuin pelkkää kipulääkettä viikkotolkulla. Ei nekään terveellisiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Ja silti täällä neuvotaan että korvatulehdustakin pitäisi vain sietää ja syödä kipulääkkeitä.

Ongelmahan ei ole pelkästään antibioottien runsas ja turha käyttö, vaan niiden väärinkäyttö. Eli lääkekuurit jätetään kesken, jolloin tavallisillakin taudinaiheuttajilla on mahdollisuus kehittyä antibioottiresistenteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Jos lapsi itkee kivusta niin ei ole ollenkaan epäselvää pitäisikö kipua hoitaa vai ei. Joka pieneen särynpoikaseen ei tietenkään pidä olla ottamassa buranaa ja kipua voi hoitaa muutenkin, esim. lämpö/kylmähoidolla.

Olisiko olemassa parempia vaihtoehtoishoitoja kivun lievittämiseen, jos oltaisiin kuunneltu esi-isiämme ja kehitetty inhimillisiä hoitomuotoja?

Miten kivun lievitystä tehdään ilman lääkkeitä alkuasukkaiden keskuudessa? Tai maissa, joissa kipua osataan lievittää perinteisin menetelmin?

Eli olisiko viisasta pohtia suhtautumista lääkkeiden kokonaisvaikutukseen (ml. luonto) ja suunnata tutkimusrahaa sinne, mikä tuottaisi ihmisen elinkaarelle parhaan lopputuloksen?

Eiköhän se ole pikemminkin niin että alkuasukkaat vaan joutuu kestämään sen kivun, eikä niin että heillä on jotain poppakonsteja joilla esim. korvakivun, joka on hankalassa paikassa ja kovaa kipua, voisi lievittää. Kyllä se on aika vaikeaa näin vanhempana alkaa miettimään mitään luonnonkonsteja siinä vaiheessa kun lapsi huutaa kimeää itkua niin ettei meinaa henkeä saada. Kuvittele itse miltä tuntuu kun työnnetään neulaa korvaan, siltä korvatulehdus pahimmillaan tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Jos lapsi itkee kivusta niin ei ole ollenkaan epäselvää pitäisikö kipua hoitaa vai ei. Joka pieneen särynpoikaseen ei tietenkään pidä olla ottamassa buranaa ja kipua voi hoitaa muutenkin, esim. lämpö/kylmähoidolla.

Olisiko olemassa parempia vaihtoehtoishoitoja kivun lievittämiseen, jos oltaisiin kuunneltu esi-isiämme ja kehitetty inhimillisiä hoitomuotoja?

Miten kivun lievitystä tehdään ilman lääkkeitä alkuasukkaiden keskuudessa? Tai maissa, joissa kipua osataan lievittää perinteisin menetelmin?

Eli olisiko viisasta pohtia suhtautumista lääkkeiden kokonaisvaikutukseen (ml. luonto) ja suunnata tutkimusrahaa sinne, mikä tuottaisi ihmisen elinkaarelle parhaan lopputuloksen?

Korvakynttilöihin ja yksisarvishoitoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus ainakin on se, että lääkärit määräävät todella helposti antibiootteja. Itselleni jätän usein hankkimatta ja katselen melko pitkään jos menee ilman ohi (lähes aina menee).

Oman lapsen kohdalla kuitenkin pelottaa uhmata lääkärin käskyä. Mitä jos lapsen kuulo vaikka huononee vain siksi ettei huvittanut hankkia antibiootteja? Ja äitinä tietysti pyörittelee päässä vaikka mitä kamalia kauhuskenaarioita. Että ei tätä nyt ihan vanhempien syyksi voi vierittää.

Mikäli ajattelet lapsen kehitystä aikajanana, niin pienempi paha se kuulonkin alenema on, kuin se, että myöhemmin sairastuu diabetekseen, kilpparin vajaatoimintaan, lihoo ja ties mitä, koska mikrobiomi on vioittunut.

Eikö olisi viisaampaa eliminoida korvatulehduksen aiheuttajat, eli se alkusyy? Oli se sitten homeet tai mitä muuta tahansa?

Olet ihan oikeassa mutta tuo korvatulehdus oli vain yksi esimerkki. Ja mielestäni lääkärille kuuluisi tuo muiden syiden eliminoiminen, esim. antaa vanhemmille tietoa että se voi johtua homeesta, tutkia muut syyt. Mä en ainakaan tiedä että mistä kaikesta korvatulehdus voi johtua.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan ei ole pelkästään antibioottien runsas ja turha käyttö, vaan niiden väärinkäyttö. Eli lääkekuurit jätetään kesken, jolloin tavallisillakin taudinaiheuttajilla on mahdollisuus kehittyä antibioottiresistenteiksi.

Google on kiva kaveri niille joille tämäkin asia tuli uutena. Ja kannattaa kuunnella sitä lääkäriä, joka sanoo että syö kuuri loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on se, joka on saanut opinnoissaan tarpeellisen pätevyyden ammattiinsa, ei vanhempi. Mä en nyt oikein ymmärrä, miten se vastuu voi olla vanhemmalla, jos sillä vanhemmalla ei ole parempaa tietoa asiasta. (Ja tämä ei ole mitenkään omakohtainen asia, koska tänä vuonna 5 ja 2 täyttävät lapseni eivät ole syöneet vielä ensimmäistäkään antibioottikuuria.)

Vanhempien painostuksesta monet lääkärit murtuvat ja kirjoittavat reseptin, vaikka ei olisi tarpeen. Vastuu on tietenkin veteen piirretty viiva, sillä eihän lääkärikään ota minkäänlaista vastuuta lääkkeen mahdollisesti aiheuttamista haitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Jos lapsi itkee kivusta niin ei ole ollenkaan epäselvää pitäisikö kipua hoitaa vai ei. Joka pieneen särynpoikaseen ei tietenkään pidä olla ottamassa buranaa ja kipua voi hoitaa muutenkin, esim. lämpö/kylmähoidolla.

Olisiko olemassa parempia vaihtoehtoishoitoja kivun lievittämiseen, jos oltaisiin kuunneltu esi-isiämme ja kehitetty inhimillisiä hoitomuotoja?

Miten kivun lievitystä tehdään ilman lääkkeitä alkuasukkaiden keskuudessa? Tai maissa, joissa kipua osataan lievittää perinteisin menetelmin?

Eli olisiko viisasta pohtia suhtautumista lääkkeiden kokonaisvaikutukseen (ml. luonto) ja suunnata tutkimusrahaa sinne, mikä tuottaisi ihmisen elinkaarelle parhaan lopputuloksen?

Korvakynttilöihin ja yksisarvishoitoihin?

Ovatko ne ainoat vaihtoehtoishoidot, joita tiedät? Tämä todistaa sen, miten ihmiset ovat tyhmentyneet, eivätkä osaa enää mitään normaaleja asioita. Osaatko muuten tehdä ruokaa ihan itse?

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan ei ole pelkästään antibioottien runsas ja turha käyttö, vaan niiden väärinkäyttö. Eli lääkekuurit jätetään kesken, jolloin tavallisillakin taudinaiheuttajilla on mahdollisuus kehittyä antibioottiresistenteiksi.

Prokaryooteilla (bakteereilla) on ns. r-tekijä, joka oppii antibiootit, söit kuurit loppuun tai et. Huomaa, että samalla menetät omasta bakteerifloorastasi myös ne tärkeät ja sinua terveenä pitävät bakteerit ja niistäkin voi tulla pahiksia, piluksen ja r-tekijän seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tekemistä antibiooteilla on kivun kanssa? Kipuun pitää määrätä kipulääkettä, ei antibioottia. Tietenkään lapsen ei pidä joutua itkemään säryn takia, se pitää hoitaa heti. 

t.6

Vaikea aihepiiri. Esimerkiksi se, että lapsi syntyy ahtaan synnytyskanavan kautta ohjelmoi satoja geenejä päälle verrattuna sektiosynnytyksiin. Mitä kaikkea kipu ohjelmoikaan päälle? Voiko jatkuva kivuttomuuden tavoittelu johtaa siihen, että myöhemmällä iällä kuollaan kipulääkkeiden yliannostuksiin (kun ei kestetä kipua)? Meilläkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa kipulääkkeiden yliannostuksiin ja niiden alkusyy on usein se, ettei mikään määrä riitä kipua lievittämään.

Jos lapsi itkee kivusta niin ei ole ollenkaan epäselvää pitäisikö kipua hoitaa vai ei. Joka pieneen särynpoikaseen ei tietenkään pidä olla ottamassa buranaa ja kipua voi hoitaa muutenkin, esim. lämpö/kylmähoidolla.

Olisiko olemassa parempia vaihtoehtoishoitoja kivun lievittämiseen, jos oltaisiin kuunneltu esi-isiämme ja kehitetty inhimillisiä hoitomuotoja?

Miten kivun lievitystä tehdään ilman lääkkeitä alkuasukkaiden keskuudessa? Tai maissa, joissa kipua osataan lievittää perinteisin menetelmin?

Eli olisiko viisasta pohtia suhtautumista lääkkeiden kokonaisvaikutukseen (ml. luonto) ja suunnata tutkimusrahaa sinne, mikä tuottaisi ihmisen elinkaarelle parhaan lopputuloksen?

Eiköhän se ole pikemminkin niin että alkuasukkaat vaan joutuu kestämään sen kivun, eikä niin että heillä on jotain poppakonsteja joilla esim. korvakivun, joka on hankalassa paikassa ja kovaa kipua, voisi lievittää. Kyllä se on aika vaikeaa näin vanhempana alkaa miettimään mitään luonnonkonsteja siinä vaiheessa kun lapsi huutaa kimeää itkua niin ettei meinaa henkeä saada. Kuvittele itse miltä tuntuu kun työnnetään neulaa korvaan, siltä korvatulehdus pahimmillaan tuntuu.

Kysymys kuuluukin: kumpi on parempi, opetella kestämään kipu vai lievittää sitä? Mihin kivun lievitys on johtanut? Se on johtanut siihen, että joka silmänräpäys kuolee useita ihmisiä kipulääkkeiden haittoihin.