Hienovaraisen suorasanainen vai piilovittumainen piikittelijä?

Suorasanainen ei mielestäni ole koskaan hienovarainen. Suorasuut ovat kovaäänisiä totuudentorvia, jotka katsovat olevansa vain rehellisiä. Ja kysymykseen osaan vastata vain, että ei kumpikaan! Molemmat yhtä sietämättömiä.

Eli mä olen tuo suorasanainen ja sisareni tuo piilovittumainen piikittelijä.

a.p

Vierailija kirjoitti:

Eli mä olen tuo suorasanainen ja sisareni tuo piilovittumainen piikittelijä.

a.p

Meillä sama. Musta rehellisyys on tottakai parempi kuin vittuilu ja vihjailu. Olen alkanut vittuilemaan takaisin mutta suoraan, en ilkeästi vihjaillen ja alentaen.

Sitä saa mitä tilaa.

Parasta olisi kummankin hankkia käytöstavat ja puhutella ihmisiä asiallisesti. Mölyt kannattaa pitää mahassaan. Jos jotakin on pielessä ja siitä pitää keskustella toisen ihmisen kanssa, niin se tehdään aikuismaisesti: "Kuule, on yksi asia josta haluaisin puhua"

Kumpikin yhtä vittumaisia ihmistyyppejä! Yritän pysyä kaukana, jos ei ihminen pysty kommunikoimaan ilman jatkuvaa vittuilua. Mitä ihmettä siinä yritetään todistella? Omaa erinomaisuutta, vai??

Piilovittumaisuus on pahinta. Suoraan puhujalle voi vastata suoraan, mikä voi joskus jopa johtaa ilman puhdistumiseen ja asioiden selviämiseen. Sen sijaan piilovittuiluun on vaikeampi puuttua. Se johtaa välien viilenemiseen luottamuksen mentyä. Usein ihmetyttää, mitä nämä piilovittuilijat oikein tavoittelevat. Kutsutaan oikein kylään ja sitten hymy huulilla vinoillaan rivien välissä. Jos tähän puuttuisi, henkilö vain kiistäisi ja esittäisi pitävänsä toista paranoidina.

Up

Vierailija kirjoitti:

Piilovittumaisuus on pahinta. Suoraan puhujalle voi vastata suoraan, mikä voi joskus jopa johtaa ilman puhdistumiseen ja asioiden selviämiseen. Sen sijaan piilovittuiluun on vaikeampi puuttua. Se johtaa välien viilenemiseen luottamuksen mentyä. Usein ihmetyttää, mitä nämä piilovittuilijat oikein tavoittelevat. Kutsutaan oikein kylään ja sitten hymy huulilla vinoillaan rivien välissä. Jos tähän puuttuisi, henkilö vain kiistäisi ja esittäisi pitävänsä toista paranoidina.

Mun sisareni raivostuisi, jos asiasta yrittäisi edes vihjaista.

Hänessä ei koskaan vikaa.

Niimpä olen poikkaista välit kokonaan, sillä keskusteluyritys johtaisi ilmiriitaan ja sellainen nyt ei vain sovi, kun lapset..

a.p

Mielestäni kohteliaan diplomaattinen, toisten asioihin sekaantumatta jättävä olisi paras vaihtoehto.

Ei kumpikaan ole parempi, vaan kuuluvat samaan sarjaa, jolta puuttuvat hyvät käytöstavat ja hienotunteisuus. Puhuvat mitä sylki tuo ja puhuvat ensin ja sitten vasta ajattelevat mitä tuli sanottua. Molemmat aiheuttavat paljon pahaa mieltä ympäristölle ja usein eivät sitä itsekkään tajua.

Hienovarainen suorasanainen = piilov-mäinen piikittelijä! Ei niissä ole mitään eroa. Sammoo paskoo eri paketissa vain.

Minusta näillä ei ole aina eroa. Eikös hienovarainen ole juuri sitä, että ei sano ihan suoraan, mutta melkein. Molemmat harrastavat kaksoisviestintää.

Eikös olisi parempi olla hienotunteinen. "Suoraan sanomisessa" on huono kaiku, sillä "suoraan sanojat" ovat yleensä oikeasti pelkästään epäkohteliaita, jopa ilkeitä, mielipiteitään (joita ei usein edes kysytty) toitottaessaan. Vai useinko nämä "suorasanaiset" ovat niitä, jotka hehkuttavat minkään olevan mahtavaa, upeaa, täyskymppi, tai ihailevansa mitään suunnattomasti tai olevansa tosi onnellisia jonkun puolesta? Ne tuppaavat ennemmin olemaan niitä, jotka laukovat näitä: "Tuo hame ei pue sinua yhtään, näytät lyhytjalkaiselta." "Älä nyt taas ota pullaa, Minna, olet lihonut entisestään." "Onpas epäkohtelias lapsi, tuosta ei kyllä mitään tule." "Tämä kakku on hirveän makuista, mitä sinä oikein tähän olet laittanut?"

Ehdottomasti hienovarainen suorasanaisuus on plussaa!

Miksi asioista ei voi sanoa nätisti suoraan? En tarkoita totuudentorvimaista tuuttausta, vaan jos on jostain sanottavaa parempi sanoa ääneen kuin "diplomaattisesti" vaieta.

Teillä on tilanne, että sinä yrität "hienovaraisesti" tuputtaa mielipiteitäsi, joita hän ei kaipaa, vaan loukkaantuu niistä. Puolustuksekseen hän piilovittuilee takaisin.

Lakkaa arvostelemasta sisartasi! Edes "hienovaraisesti".

Älä nyt välejä katkaise tuon takia, se olisi todella epäkypsää.

Kokeile sitä, että vähään aikaan et kommentoi yhtään mitään hänen tekemisiään tai tapojaan. Keskityt lapsiin. Jonkin ajan päästä voit alkaa sanoa jotain positiivisia asioita, mutta pelkästään niitä. Jos vaihdat suoraan siihen tyyliin, hän ei ehkä pidä siitäkään, koska siinä on vielä pinnalla se asetelma, että sinä "tulet liian lähelle" kommentteinesi.

Olette varmasti toisillenne todella tärkeitä. Etenkin kun molemmilla on lapsia.

Et tarvitse muuta "välienkatkaisua" kuin sitä, että sinä pidät kielesi kurissa ja annat siskolle enemmän tilaa. Olette nyt tavallaan vähän liian läheisiä henkisesti. Toisen arvostelu tuntuu erityisen pahalta.