13v pojan kanssa oli eilen taas taistelua vaatteista. Tyhjensin sit vaatekaapin "inhottavista" vaatteista.

Lidään vielä että on itse ollut mukana ostamassa niitä "inhottavia" vaatteita.

Ap

Miksi haluat taistella tyhmästä asiasta? Eikö teillä sitten kaappiin mahdu kuin hyvin rajallinen määrä kuteita?

Farkut on kyllä tympeitä pitää.

Pitäisin yhdet farkut jemmassa. Tosin meillä stretsfarkut. Tyhjensin oman muksun kaapia myös koska on tosi tarkka mitä voi päälleen pistään.

Lapsen murrosikä on juuri niin hankala kuin äiti sen haluaa olevan. Ei ihme, että lapset on hankalia, jos perheessä ei ole yhtäkään henkisesti aikuista.

Ne on vain vaatteita.

Oletko psykoosissa? Niin outo aloitus. Hae hoitoa. Pojalle jää trauma.

Hah, tiedän. Meillä 12 v tyttö ei suostu käyttämään kuin n. puolta vaatteistaan ja hänelläkin sellaisia joiden ostamisessa ollut itse mukana.

Siinä sitten äitikin heittäytyi lapseksi. Rakentavampaa olisi ollut esimerkiksi siirtää ne epämieluisat vaatteet pois kaapista johonkin muualle varastoon. Nuori olisi sieltä voinut pyytää takaisin, kun kaipailee.

Kyllä muakin ärsyttää jos on pistetty suht paljon rahaa vaatteisiin ja sitten ne ei yhtäkkiä kelpaakaan, pahimmillaan ei ole ollut kertaakaan päällä. Ja onhan se nyt vähän noloakin jos teini kulkee pelkissä collegevaatteissa.

Mikä se taistelu sitten oli? Vinkuiko se uusia kun entiset eivät kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko psykoosissa? Niin outo aloitus. Hae hoitoa. Pojalle jää trauma.

Ei ole olemassa niin pientä asiaa, etteikö siitä nykylapselle jäisi traumaa.

Meidän samanikäinen on kans erittäin tarkka vaatteistaan. Vaatteita ostetaan harvoin ja laadukkaita. Niitä pestään usein. Miksi niitä edes tarvitsisi olla kasapäin. Paitsi alusvaatteita.

Sillä on tyyliin 1 collarit, 1 verskat, 1 farkut, 2 hupparia ja se on siinä. T-paitoja, kalsareita ja sukkia on iso kasa, sillä on erittäin puhdas tapaus.

Miksi menet poikasi vaatekaapille ja vieläpä poistat sieltä vaatteita? Ne vaatteethan ovat pojan, ei sinun.

Säälin poikaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitten äitikin heittäytyi lapseksi. Rakentavampaa olisi ollut esimerkiksi siirtää ne epämieluisat vaatteet pois kaapista johonkin muualle varastoon. Nuori olisi sieltä voinut pyytää takaisin, kun kaipailee.

Tuossa iässä kasvu on niin nopeaa ettei ne enää mahdu muutaman kuukauden päästä. Eli hukkaan heitettyä rahaa, murkut on joskus idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen murrosikä on juuri niin hankala kuin äiti sen haluaa olevan. Ei ihme, että lapset on hankalia, jos perheessä ei ole yhtäkään henkisesti aikuista.

Ne on vain vaatteita.

Olen kyllä samaa mieltä. Jos vanhemmat heittäytyvät kiukuttelemaan, niin lapset ovat turvattomasti tuuliajolla. Aikuinen osaa kontrolloida käytöstään paljon paremmin kuin keskeneräisten aivojen kanssa kärsivä teini. Heillä on valtavia mullistuksia otsalohkon kehityksessä (hormonitoiminnan muutokseista puhumattakaan) ja käytös saattaa olla epäjohdonmukaista ja mielialat vaihdella. Viisas aikuinen ymmärtää tuon ja on turvallisena apuna kasvamisessa. Ei tarvita huutamista, ei riehumista, ei syyllistäviä mielenosoituksia.

seitsemän mude

Taas oivia neuvoja ihmisiltä, jotka eivät vastaavassa tilanteessa ikinä olleet.

Tuli vaan mieleen, että jos sillä on murrosikäisen pojan ongelma? Eli vehje kovettuu milloin sattuu ja näkyy esim. farkuissa ja kireimmissä verskoissa? Silloin lentää pojan ennen hyväksymät housut käyttökelvottomiksi ja vain tietynlaiset collarit kelpaa.

Ehkä oli tarkoitus mennä jonnekin tilaisuuteen johon collegehousut ei oikein sovi? Ja mikään muu ei kelvannut vaikka on itse valittuja? Ymmärrän että tuossa voi mennä kuppi nurin keltä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Taas oivia neuvoja ihmisiltä, jotka eivät vastaavassa tilanteessa ikinä olleet.

Sellaisilta ihmisiltä varmaan kannattaa kysyä mitä tekivät oikein, kun noihin kohtauksiin ei ole jouduttu. Miksi kysyä neuvoa muilta epäonnistujilta?

ap provoilee. Ei itse kommentoi enää mitään