Olen liian hidas juoksija. Lopetanko?

sinulla täytyy olla juoksutekniikka täysin pielessä. Videoi vähän juoksuasi ja vertaa johonkin muuhun lenkkeilijään joka juoksee sulavasti.  Älä lopeta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka turhauttavaa on lukea ns hitaista juoksijoista, jotka kertovat vauhtinsa olevan 8-9km/h. Olen tätä huomattavasti hitaampi. Teenkö siis vain itsestäni naurettavan löntystämällä hitaasti?

Reipas kävely on noin 7km/h...

Tuskin sinä mihinkään olympialaisiin treenaat, joten mitä väliä juoksuvauhdilla on?

Minäkin olen hidas juoksija. Mitä sitten? En juokse muiden takia vaan omaksi ilokseni. Tietysti, jos tavoitteesi on kilpailla eikä edistystä tule, silloin voi miettiä lajin vaihtoa.

Et lopeta etkä ole naurettava. Jatka omaa tahtiasi. Itseäsi varten juokset :)

Mulla ei valitettavasti nilkka kestä juoksemista. Reippailla kävelylenkeillä käyn, sporttrackerin mukaan mulla esim eilisellä 7km kävelylenkillä oli keskinopeus 6,9/km tunnissa.

Työkaveri (mies) treenaa puolimaratoniin ja hänellä keskinopeus juoksulenkillä oli 6,2km/h hänen juostessaan 22km matkan.

Hidaskin juoksu kehittää monipuolisesti. Vauhti löytyy vähitellen, kunhan jatkaa treenaamista.

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Kunto kehittyy etenkin alkuvaiheesssa hyvin myös hitaalla hölkällä. Intervallien ja spurttien kanssa kannattaa edetä varovasti, koska niiden myötä vammariski kasvaa reippaasti. Itse suosittelen mahdollisten intervallien ottamista ohjelmaan vasta kun peruskuntoa on rakennettu melko pitkään.

Ärsyttää että joku sitten retostelee " Juoksin 5 km eilen " vaikka vauhti on kävelyvauhti. Olen nähnyt näitä ns "juoksijoita " ja minusta näyttää melkoisen naurettavalta kuten sauvakävelykin. Mutta, mitä sen sitten on väliä, lopulta.  Pidä edelleen kädet juoksuasennossa kävellessä ja kehuskele paljonko " juoksit taas eilen " ;D

Olen myös hidas juoksija ja luulen, että minua auttaa jonkun verran treadmillillä (se juoksumasiina salilla) juokseminen. Määritän juoksuvauhdiksi 10 km/h tai jopa enemmän ja siinä sitten yritän pysyä vaikka 30 minuuttia. Ulkona juostessa olen liian mukavuudenhaluinen ja väkisinkin se juoksutahti hidastuu. Eli jos sulla on salikortti, niin kantsii ehkä kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Kunto kehittyy etenkin alkuvaiheesssa hyvin myös hitaalla hölkällä. Intervallien ja spurttien kanssa kannattaa edetä varovasti, koska niiden myötä vammariski kasvaa reippaasti. Itse suosittelen mahdollisten intervallien ottamista ohjelmaan vasta kun peruskuntoa on rakennettu melko pitkään.

Hyviä pointteja. Jotenkin sain ap:n viestistä sen kuvan ( vaikkei sitä eksplisiittisesti sanottukaan) että hän on suhteellisen kokenut juoksija mutta ei vain saa lisättyä nopeuttaan.

Itselläni juokseminen asettuu tiettyyn 'luonnolliseen vauhtiin' ja siitä eteenpäin pääseminen on enemmän henkinen kuin fyysinen taistelu, eli itsensä pitää pakottaa ulos mukavuusalueeltaan. Uskon etten ole ainoa jolle näin käy.

Sauvajuoksija kirjoitti:

Ärsyttää että joku sitten retostelee " Juoksin 5 km eilen " vaikka vauhti on kävelyvauhti. Olen nähnyt näitä ns "juoksijoita " ja minusta näyttää melkoisen naurettavalta kuten sauvakävelykin. Mutta, mitä sen sitten on väliä, lopulta.  Pidä edelleen kädet juoksuasennossa kävellessä ja kehuskele paljonko " juoksit taas eilen " ;D

Ärsyttää kun juoksusta mitään tietämättömät yrittävät viisastella. Jokainen juoksee tyylillään ja vauhtiaan. Maailman kovimmat kestävyysjuoksijat juoksevat osan harjoituksistaan 8 km/h vaudilla. Samat jampat kykenevät kisassa pitämään koko maratonin ajan yli 20 km/h tuntivauhtia. Heile Gebrselassie kiersi Helsingissä ollessaan Töölönlahtea "kävelyvauhtia". Edellisenä päivänä hän oli juossut Olympiastadionilla 5000 metrin maailmanennätysajan 12,39.

Kyllä, lopeta ja etsi uusi harrastus joka sopii sinulle paremmin.

En ole ilkeä tai tylypahka kerroin vaan totuuden kun sitä kerran kysyit.

Uinti esimerkiksi

Kenet yrität saada kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Kunto kehittyy etenkin alkuvaiheesssa hyvin myös hitaalla hölkällä. Intervallien ja spurttien kanssa kannattaa edetä varovasti, koska niiden myötä vammariski kasvaa reippaasti. Itse suosittelen mahdollisten intervallien ottamista ohjelmaan vasta kun peruskuntoa on rakennettu melko pitkään.

Hyviä pointteja. Jotenkin sain ap:n viestistä sen kuvan ( vaikkei sitä eksplisiittisesti sanottukaan) että hän on suhteellisen kokenut juoksija mutta ei vain saa lisättyä nopeuttaan.

Itselläni juokseminen asettuu tiettyyn 'luonnolliseen vauhtiin' ja siitä eteenpäin pääseminen on enemmän henkinen kuin fyysinen taistelu, eli itsensä pitää pakottaa ulos mukavuusalueeltaan. Uskon etten ole ainoa jolle näin käy.

Totta. Kilpatasolla kehittyminen vaatii yhä uudestaan epämukavuusalueelle menemistä ja harjoitusten asteittaista koventamista. Näin aerobinen kynnys nousee ylemmäs ja kilpailuissa löytyy "ylimääräisiä vaihteita". Kuntoilijakin voi soveltaa näitä oppeja, kunhan suhteuttaa tavoitteet omaan kuntoon ja tavoitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei valitettavasti nilkka kestä juoksemista. Reippailla kävelylenkeillä käyn, sporttrackerin mukaan mulla esim eilisellä 7km kävelylenkillä oli keskinopeus 6,9/km tunnissa.

Työkaveri (mies) treenaa puolimaratoniin ja hänellä keskinopeus juoksulenkillä oli 6,2km/h hänen juostessaan 22km matkan.

Ymmärsitköhän työkaverimiehesi juoksuvauhdin väärin? Luulen, että hän on juossut kilometrin matkan 6min.20sek. Yleensä ne juoksukellot ilmoittaa ajan niin.

Jestas sentään, kun on ilkeitä kommentteja ketjussa...

Juoksu on mukavaa puuhaa, se pitää vain aloittaa maltillisesti - ja oman kunnon mukaan.

Jotkut juoksusivustot kehottavat pitämään vauhdin alussa lähellä reipasta kävelyvauhtia, joka itselläni olisi noin 6 km/h - tai 10 min/km, joka on tavallisempi juoksuvauhdin mittari. Nykyisessä juoksuohjelmassani kevyt lenkki on 8 min/km (7,5 km/h) ja sykettä nostava 6.30 min/km (vähän päälle 9 km/h). Ja olen siis jo ihan kohtuullisessa kunnossa.

Alussa voi vaihtaa myös välillä kävelyyn, jos tuntuu siltä, ettei jaksa. Itse aloitin vuorottelemalla 30 sekunnin kevyttä juoksua ja 1 minuutin kävelyä. Pidensin juoksuosuuksia joka viikko ja lopulta pystyin juoksemaan 5 kilometriä ilman kävelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Kunto kehittyy etenkin alkuvaiheesssa hyvin myös hitaalla hölkällä. Intervallien ja spurttien kanssa kannattaa edetä varovasti, koska niiden myötä vammariski kasvaa reippaasti. Itse suosittelen mahdollisten intervallien ottamista ohjelmaan vasta kun peruskuntoa on rakennettu melko pitkään.

Hyviä pointteja. Jotenkin sain ap:n viestistä sen kuvan ( vaikkei sitä eksplisiittisesti sanottukaan) että hän on suhteellisen kokenut juoksija mutta ei vain saa lisättyä nopeuttaan.

Itselläni juokseminen asettuu tiettyyn 'luonnolliseen vauhtiin' ja siitä eteenpäin pääseminen on enemmän henkinen kuin fyysinen taistelu, eli itsensä pitää pakottaa ulos mukavuusalueeltaan. Uskon etten ole ainoa jolle näin käy.

Totta. Kilpatasolla kehittyminen vaatii yhä uudestaan epämukavuusalueelle menemistä ja harjoitusten asteittaista koventamista. Näin aerobinen kynnys nousee ylemmäs ja kilpailuissa löytyy "ylimääräisiä vaihteita". Kuntoilijakin voi soveltaa näitä oppeja, kunhan suhteuttaa tavoitteet omaan kuntoon ja tavoitteisiin.

Olen antanut uskotella itselleni että 'tasainen junnaaminen' ei välttämättä ole tehokasta ja myös harrastelijoiden olisi hyvä lyhentää juostuja matkoja ja varioida tempoa.

esim. itse en enään juokse >20km lenkkejä ollenkaan ja >10km vain satunnaisesti. Nelivitosena pitää alkaa huolehtia polviensa kunnosta ja käytän kuntoni benchmarkkina 10km aikaani, en 20km aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Kunto kehittyy etenkin alkuvaiheesssa hyvin myös hitaalla hölkällä. Intervallien ja spurttien kanssa kannattaa edetä varovasti, koska niiden myötä vammariski kasvaa reippaasti. Itse suosittelen mahdollisten intervallien ottamista ohjelmaan vasta kun peruskuntoa on rakennettu melko pitkään.

Hyviä pointteja. Jotenkin sain ap:n viestistä sen kuvan ( vaikkei sitä eksplisiittisesti sanottukaan) että hän on suhteellisen kokenut juoksija mutta ei vain saa lisättyä nopeuttaan.

Itselläni juokseminen asettuu tiettyyn 'luonnolliseen vauhtiin' ja siitä eteenpäin pääseminen on enemmän henkinen kuin fyysinen taistelu, eli itsensä pitää pakottaa ulos mukavuusalueeltaan. Uskon etten ole ainoa jolle näin käy.

Totta. Kilpatasolla kehittyminen vaatii yhä uudestaan epämukavuusalueelle menemistä ja harjoitusten asteittaista koventamista. Näin aerobinen kynnys nousee ylemmäs ja kilpailuissa löytyy "ylimääräisiä vaihteita". Kuntoilijakin voi soveltaa näitä oppeja, kunhan suhteuttaa tavoitteet omaan kuntoon ja tavoitteisiin.

Olen antanut uskotella itselleni että 'tasainen junnaaminen' ei välttämättä ole tehokasta ja myös harrastelijoiden olisi hyvä lyhentää juostuja matkoja ja varioida tempoa.

esim. itse en enään juokse >20km lenkkejä ollenkaan ja >10km vain satunnaisesti. Nelivitosena pitää alkaa huolehtia polviensa kunnosta ja käytän kuntoni benchmarkkina 10km aikaani, en 20km aikaa.

Näin on. Samanvauhtisten ja -pituisten lenkkien toistaminen pysäyttää tuloskehityksen pitkän päälle. Monipuolinen liikunta ja erityyppiset harjoitukset ovat paras tapa kasvattaa kuntoa. Lenkkien pituus taasen riippuu tavoitteesta. Maratonille yli 20 kilometrin lenkit ovat avainharjoituksia. Polviaan ei kannata kuntoilijan missään nimessä hajottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde alusta asti juoksemaan kovaa. Päätä että juokset kovaa ja pysy päätöksessäsi vaikka kuinka tekisi mieli hidastaa. Ota kädet mukaan ja hengitä nopeammin kuin yleensä. Toisin sanoen, opeta itsesi juoksemaan kovaa.

Jos ei onnistu niin tee ensin intervallilenkkejä muutaman viikon ajan.

Tai sitten voit lopettaa muiden kanssa kilpailemisen ja juosta niin kuin haluat. Kunnon kannalta olisi kyllä välillä hyvä mennä täysillä.

Kunto kehittyy etenkin alkuvaiheesssa hyvin myös hitaalla hölkällä. Intervallien ja spurttien kanssa kannattaa edetä varovasti, koska niiden myötä vammariski kasvaa reippaasti. Itse suosittelen mahdollisten intervallien ottamista ohjelmaan vasta kun peruskuntoa on rakennettu melko pitkään.

Hyviä pointteja. Jotenkin sain ap:n viestistä sen kuvan ( vaikkei sitä eksplisiittisesti sanottukaan) että hän on suhteellisen kokenut juoksija mutta ei vain saa lisättyä nopeuttaan.

Itselläni juokseminen asettuu tiettyyn 'luonnolliseen vauhtiin' ja siitä eteenpäin pääseminen on enemmän henkinen kuin fyysinen taistelu, eli itsensä pitää pakottaa ulos mukavuusalueeltaan. Uskon etten ole ainoa jolle näin käy.

Totta. Kilpatasolla kehittyminen vaatii yhä uudestaan epämukavuusalueelle menemistä ja harjoitusten asteittaista koventamista. Näin aerobinen kynnys nousee ylemmäs ja kilpailuissa löytyy "ylimääräisiä vaihteita". Kuntoilijakin voi soveltaa näitä oppeja, kunhan suhteuttaa tavoitteet omaan kuntoon ja tavoitteisiin.

Olen antanut uskotella itselleni että 'tasainen junnaaminen' ei välttämättä ole tehokasta ja myös harrastelijoiden olisi hyvä lyhentää juostuja matkoja ja varioida tempoa.

esim. itse en enään juokse >20km lenkkejä ollenkaan ja >10km vain satunnaisesti. Nelivitosena pitää alkaa huolehtia polviensa kunnosta ja käytän kuntoni benchmarkkina 10km aikaani, en 20km aikaa.

Näin on. Samanvauhtisten ja -pituisten lenkkien toistaminen pysäyttää tuloskehityksen pitkän päälle. Monipuolinen liikunta ja erityyppiset harjoitukset ovat paras tapa kasvattaa kuntoa. Lenkkien pituus taasen riippuu tavoitteesta. Maratonille yli 20 kilometrin lenkit ovat avainharjoituksia. Polviaan ei kannata kuntoilijan missään nimessä hajottaa.

Olen lukenut Hal Hidgonin juoksuoppaita ja niissäkin kehotetaan kasvattamaan lenkkien pituuksia maltillisesti. Vaikka jaksaisikin juosta pitkään niin loukkaantumisriski kasvaa jos fysiikka (polvet, lonkat, nilkat) ei ole tottunut pitkäkestoiseen rasitukseen. Ja maratoneja pitäisi juosta projektina niin että treenaa systemaattisesti esim. 3kk ennen maratonia ja muun vuoden juoksee säännöllisesti mutta ei kohtuuttoman pitkiä matkoja ja harrastaa myös muuta liikuntaa.

Harmi että keskivartalon lihasten treenaaminen on niin onnettoman tylsää. Mutta jos ei vartalo ja kalat ole kunnossa niin on turha yrittää hakea vauhtia. Juoksuasento vain hajoaa ja sitten ei mistään tule mitään.