Lue keskustelun säännöt.
Kun isovanhemmat ei hoida lasta ollenkaan.
05.03.2016 |
Tai vain silloin, kun olemme kylässä.
En mä mitään apua tarvitsekkaan ja lähdin sillä ajatuksella perhettä perustamaan, ettei apuja luultavasti suvuilta tule, mutta olisihan se edes joskus ihan mukavaa..
Paljon olen saanut kyllä apua rahallisesti ja henkisesti, että siitä olen kyllä todella kiitollinen.
Itse olen lapsettomana toiminut lapsenlikkana, paljon!
Olenko kohtuuton?
Kommentit (57)
Ehkä kannattaisi hankkia lapset sen verran vanhana, että on päässyt eläkkeelle siinä vaiheessa kun apua tarvitaan. Ihan turhahan tuollainen mummo on, josta ei ole mitään apua. Tai sitten pitää vuokrata lastenhoitopalvelut jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä niille huvituksensa ja vapaa-aikansa suon, kun ovathan nuo ikänsä töitä paiskineet, mutta tänään kun olisi ollut kiva käydä rauhasa suihkussa, niin tuli vain mieleen tuollainen..
a.p
Missäs lapsen isä oli, jos ei ollut paikalla?
Ja etkö ole lapsen elämän aikana tähän asti käynyt vielä kertaakaan suihkussa? (Mahtoi jo olla aika...)
Ja mites vanha se lapsi nyt sit olikaan?
Töissä.
Olen kyllä huoliteltu, niissä puitteissa kuin kotiäidillä on aikaa.a.p
Ja sitten ajattelit että tässä aamupäivällä kun käyt suihkussa niin äitisi taikoo itsensä teille tenavaa vahtimaan? Ja katkeroiduit kun äidllä olikin joku muu suunnitelma/harrastustunti/kauppareissu/ikkunanpesu kesken.
Just.
Höpöhöpö.. ;)
a.p
Autamme kyllä muissa hommissa puolin ja toisin.
Sitä kun joku kyseli.
Oikeastaan mä enemmänkin ihmettelen tilannetta..
Mutta nyt on lähdettävä laittamaan perheelle ruokaa! :)
a.p
En kyllä ymmärrä miten voi olla lastenhoitoapua vailla jos äiti on kotona ja isä samassa taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten voi olla lastenhoitoapua vailla jos äiti on kotona ja isä samassa taloudessa.
No jos vaikka joskus haluais viettää hetken sen miehen KANSSA, eikä niin, että toinen on aina lapsia vahtimassa, kun toinen tekee jotain hommia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes joskus olisi kiva käydä miehen kanssa esim. kahdestaan kävelyllä tai kaupassa. Meillä ei ole isovanhemmilla mahdollisuutta hoitaa lasta, enkä sitä edes heiltä odota. Mun vanhemmilla on terveysongelmia ja miehen vanhemmat ovat työviikon jälkeen niin väsyneitä etteivät jaksa. Nähdään kyllä viikottain ja voin noin vessareissun ajaksi jättää lapsen vahdittavaksi. Lapsi on 1v. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä lapsi voi mennä mummolaan kun häntä ei tarvitse enää nostella niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks niitten SUN lapsia pitäis ees hoitaa? Ne on omat jo kasvattaneet.
Ai kertaakaan!? :D
Luulis nyt että palais halusta päästä hoitamaan omia lapsensa lapsia?a.p
Kyllä naiset varsinkin (miehiltä kun tätä hoitovelvoitetta ei odoteta) ajattelevat, että kun saavat omat lapset kasvatettua ja tämän yhä vaativammaksi menevän työelämän lopetettua kaikkien vaivojen keskellä, vihdoin saavat aikaa itselleen, kun koko elämänsä ovat ajatelleet muita ja passanneet muita.
Meillä ei lapset ole koskaan tunteneet oloaan kurjaksi, vaikka isovanhemmat eivät hoitaneet. Paljon kävimme kylässä ja kyllä hoitovastuu oli aina meillä. Kun äiti jäi leskeksi, niin murrosikäiset poikani mielellään menivät lomilla äitini luo auttelemaan, eli hakkaamaan halkoja ja ajelemaan pihoja tai kolaamaan pihaa ja tuomaan varastoon puita ja tekemään pieniä korjaushommia. Vaikka mummi ei heitä koskaan hoitanutkaan.
Soittelevat mummilleen nyt aikuisinakin, kun eivät asu enää kotona.
Suokaa niille äideillenne edes joskus sellainen aika elämästä, ettei koko ajan tarvitse panna muiden tarpeita edelle ja joku ajattelisi häntäkin ensimäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käyny esikoisen jälkeen kahdesti kaksin miehen kanssa "ulkona", ja nämä reissut ovat suuntautuneet synnärille. :) Aika aikaansa kutakin, vaikkei isovanhemmista hoitoapua olekaan.
Minusta normaalin, fyysisesti hyväkuntoisen isovanhemman vähän niinkuin kuuluisi haluta ITSE viettää aikaa kahdestaan lapsenlapsensa kanssa häntä hoitaen. Ei niinkään mistään velvollisuudentunnosta tai muusta, vaan KIINNOSTUKSESTA ja RAKKAUDESTA sitä lasta kohtaan.
Meillä tämä ei toteudu kuin veljeni kohdalla ja veljeni perhe kyllä käyttää etuaan jatkuvasti, mutta siltu kehtaavat valittaa kun yhden oman lapsen hoito on niiiiin rasittavaa. Mutta eipä minua rakastettu tai hoidettu pienenä sen enempää kuin lapsiani (eivät ole olleet vanhempieni hoidossa koskaan), joten en ole yllättynyt. Minut tuupattiin lapsena isovanhemmille harva se päivä. Nyt paapotaan veljentytärtä suurella innolla. Katselin yhden kerran tätä eriarvoisuutta vanhempieni luona ja sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan. Tyhjän saa pyytämättäkin. Hoitakoot veli perheineen sitten vanhukset, minä en auta siinä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietimme vasta miehen kanssa että emme koskaan lasten ollessa pieniä ajatelleet että saisimmepa heidät jonnekin ilta tai yöhoitoon. Halusimme viettää vapaa-aikamme heidän kanssaan. Kävimme pari kertaa vuodessa työ tai kaveriporukan kanssa illanvietossa niin että toinen oli lasten kanssa. Se riitti vallan hyvin.
Ikinä emme pyytäneet isovanhemmilta apua, eivätkä he sitä tarjonneet.
Jokainen hoitakoot omat lapsensa.
Meitä isovanhempia on niin monenlaisia ja eri elämäntilanteissa olevia. jotkut ovat sen verran iäkkäitä ja raihnaisia että eivät yksinkertaisesti jaksa hoitaa pieniä lapsia. Varsinkin sen ikäisiä joiden perään saa katsoa koko ajan. Jotkut ovat itsekin vielä työelämässä ja tarvitsevat vapaa-aikansa omaan palautumiseensa. Toisia ei yksinkertaisesti kiinnosta viettää esim. koko viikonloppua, puhumattakaan pidemmästä ajasta, pikkulasten kanssa. Olen itse isoäiti. Olen vielä työelämässä. Lapsenlapsi asuu toisella paikkakunnalla. Käyn kerran kuussa häntä hoitamassa viikonlopun ajan. Matka suuntaansa kestää 4,5 tuntia. Nautin näistä viikonlopuista suunnattomasti. Mutta olen todella väsynyt kun pääsen sunnuntai-iltana kotiin. Ja edessä on uusi työviikko. Haluaisin hoitaa pientä tyttöäni enemmänkin mutta en yksinkertaisesti jaksa tässä iässä. Odotankin innokkaasti eläkkeelle jäämistä. Toivottavasti vielä silloin on terveys tallella että pääsen nauttimaan lapsenlapsen seurasta useamminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta normaalin, fyysisesti hyväkuntoisen isovanhemman vähän niinkuin kuuluisi haluta ITSE viettää aikaa kahdestaan lapsenlapsensa kanssa häntä hoitaen. Ei niinkään mistään velvollisuudentunnosta tai muusta, vaan KIINNOSTUKSESTA ja RAKKAUDESTA sitä lasta kohtaan.
Meillä tämä ei toteudu kuin veljeni kohdalla ja veljeni perhe kyllä käyttää etuaan jatkuvasti, mutta siltu kehtaavat valittaa kun yhden oman lapsen hoito on niiiiin rasittavaa. Mutta eipä minua rakastettu tai hoidettu pienenä sen enempää kuin lapsiani (eivät ole olleet vanhempieni hoidossa koskaan), joten en ole yllättynyt. Minut tuupattiin lapsena isovanhemmille harva se päivä. Nyt paapotaan veljentytärtä suurella innolla. Katselin yhden kerran tätä eriarvoisuutta vanhempieni luona ja sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan. Tyhjän saa pyytämättäkin. Hoitakoot veli perheineen sitten vanhukset, minä en auta siinä :).
Meillä sama anopin kanssa, tosin me ollaan siinä tilanteessa että anoppi tarvii nyt apua ja ihan hyvällä omalla tunnolla sanon ettei löydy aikaa. Ruikuttaa myös lapsia harva se päivä käymään kaupassa ja apteekissa, heitä ei kiinosta yhtään. Enkä ihmettele.
Ei meidänkään lapset ole koskaan isovanhemmilla hoidossa. Kyse ei tosin ole halusta vaan muista tekijöistä.
Enpä itsekään ollut lapsena mummolassa yksin kuin ehkä muutaman kerran.
Itse jos saan joskus lapsenlapsia, niin haluan kyllä hoitaa ja auttaa mahdollisimman paljon. Jos apuani kaivataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhuksetkin voi olla ääliöitä, ei se ikää katso.
Suomessa tullaan isoäideiksi useimmiten 53 vuotiaana, ei vanhuksina.
Molemmilla vanhemmillani oli alkoholiongelma. En voinut pyytää heiltä koskaan lastenhoitoapua. Mutta hyvin pärjäsin ilmankin. Lapsia ei pitäisi hankkia jos on olettaa saavansa muilta ihmisiltä apua. Jos ensimmäisen kanssa eikä pärjää kunnolla niin myöskään ei pitäisi hankkia lisää lapsia.
Tätä ketjua kun lukee niin ymmärtää miksi suomalaisilla on niin huono mielenterveys. Jo lapsesta asti ollaan yksin. Edes mummojen ei haluta auttavan ydinperhettä lastenhoidossa! Tuntuu todella ankealta sekä lasten että isovanhempien kannalta. Omat lapseni ovat olleet melkein viikottain mummolla hoidossa ja toinenkin mummo on mielellään hoitanut aina kun on pystynyt, vaikka asuu eri maassa. Nyt on lapsilla hyvät välit mummoihin ja kun ovat jo isompia, matkustelevat usein yhdessä ja käyvät teatterissa, elokuvissa, syömässä jne yhdessä. Ihan selvästi lapsi-isoäiti-suhde on ollut tärkeä ja antoisa sekä lapsille että mummoille.
Jos itse joskus saan lapsenlapsia, pitäisin itsestäänselvänä että saan auttaa. Miten äiti ja isä pystyvät elämään miehenä ja naisena ollenkaan jos koko ajan on lapset kintuissa? Siksi juuri kasvetaan eroon toisistaan kun koskaan ei ole yhteistä laatuaikaa.
Oletko pyytänyt heitä hoitamaan lapsia? Mitä vastaavat jos kerrot että haluaisit pari tuntia vapaa-aikaa mennäksesi tapaamaan ystäviä/lenkille/parturiin/mihinvaan, niin mitä vastaavat?
Jos olet pärjääjä, niin voi olla hyvinkin niin että he olettavat sinun haluavan hoitaa itse kaiken kun kerta olet pärjääjä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ei myöskään hoida lapsia, koska eivät ole fyysisesti enää siinä kunnossa. Joskus ottaa päähän ne valittajat, joiden lapset ovat mummolassa joka toinen viikonloppu ja jotka eivät ole mielestään silti saaneet tarpeeksi "omaa aikaa". Itse tein, itse hoidan lapseni, mutta olis kiva, että edes JOSKUS...
Miksi ette palkkaa lastenvahtia kun kaipaatte omaa aikaa? Näin meillä ainakin on aina toimittu. Yhtä lailla kun ostan palveluita kampaajalta, kosmetologilta tai vaikkapa palkaan sähkömiehen, palkkaan luotettavan lastenhoitajan silloin kun sellaista tarvitsen ja siihen on varaa.
Minä neljän yksinhuoltaja ja olisin kaivannut joskus hoitoapua. Yksi viikonloppu vaikka puolessa vuodessa, olisi mahtava juttu. Siihen ei meillä isovanhemmat veny, vaikka hyvä kuntoisia ovat. Silti on jalustalle nostettu sisaren lapsi ja muut ei ole mitään. Karma hoitaa!
Ehdottomasti en!
Kyllä mä olen ainoastaan saamapuolella, vaikka välillä olisikin vähän rankaa. :)
a.p