Lue keskustelun säännöt.
Olen se lattialla nukkumaan joutuva vaimo
05.03.2016 |
Mies oli käymässä keittiössä, iolloin pujahdin puolisalaa (lupaa kysymättä) makuuhuoneeseen, sillä siellä on asunnon ainoa tv ja mies juuri aiemmin oli kehunut, kuinka yhdeltä maksukanavalta tulee hyvä elokuva. Olisin halunnut ko. leffaa hieman pidempäänkin, mutta noin viiden minuutin jälkeen mies tuli vihaisena huoneeseen ja kyayi "mitä sä täällä teet?" ja "painuhan paskakasa täältä omalle puolellesi". Yritin hangoitella vastaan, että mäkin haluaisin istua hetken siinä pehmeällä kunnon sängyllä ja katsella elokuvaa. Mutta ei. :( Mies uhkasi heittää mua kauko-ohjaimella päähän, jos en olisi lähtenyt siitä pois.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole provo, niin lähde tänään. Niin jumissa ei voi olla, että tuollaista paskaa täytyisi sietää.
Koko homman ydin on se, että mies on tottunut kommunikoimaan ilkeällä tavalla mulle. Kävimme kaupassa ja maksoin toki ostokset. Jono kassalle oli pitkä, joten ajattelin vielä katsella jonosta muutaman metrin päässä sijaitsevia sukkahyllyjä. Löysinkin sitten sukat ja menin miehen luokse juuri, kun hän oli nostamassa tavaroita hihnalle. Jolloin mies tokaisi mulle kovalla äänellä "senkin torvi!" ja "idiootti!". Miestä häiritsi kuulemma se, että hän joutui yksinään nostelemaan tavaroita liukuhihnalle.
Kotona tein ruoan ja en huomannut soijakastiketta, joten se jäi paistetuista kanoista pois (joista tosin tuli muuten ihan hyviä). Mies kommentoi taas "v*tun idiootti!", kun hän huomasi ko. epäkohdan. Ei siis mitään iloista ilmettä, kun ruoka oli valmis jne.
Mun mahani on litteä ja reidet ihan normaalit (ei kyllä myöskään mitään fitnessbabe-tasoa, mutta siis hoikahkot, eivät täysin muhkurattomat. Mies katseli mua inhoten, kun tuli suihkusta ja sanoi "hyi h*lvetti, sä et ainakaan voi mennä tuon näköisenä minnekään rannalle". Oon siis hoikka, mut en mikään "täydellinen" ja saan noin ilkeää kommenttia.
Osasyy tilanteeseeni on se, että itsetuntoni on aivan palasina. Kun on halveksunnan ja alatyylisten ilmaisujen kohteena aamusta iltaan, niin vähiin käy itseluottamus, että uskaltaisi muuttaa omilleen.
Mies sanoo aina, että "ethän sä surkimus mihinkään muuta" ja nauraa päälle. Noh, enhän mä siis olekaan toistaiseksi mihinkään muuttanut. Joten oikeassa hän on. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis kohtelee mua kuin roskaa. Jos hän on stressaantunut, hän purkaa kaiken pahan fiiliksensä: sotkee tavarat lattialle ja joudun kyykkimään ja siivoamaan ne, hän saattaa heittää roskikset siihen lattiapatjalleni, hän saattaa tönäistä tai läpsäistäkin (tosin ei kovaa) ja uhkailee nyrkit pystyssä. Se kaikki on lähinnä mun kiusaamista ja uhkailua ajatellen, ei todellisia tekoja. Hän nauttii, kun saa kiusata minua ja haukkua hulluksi ja mielisairaaksi (en siis ole sellaiseksi diagnosoitu, vaan mieheni mielestä sellainen). Jne. T. Ap
On joo netti käytössä, mutta mulla on myös avaimet sinne omaan kämppääni ja olen osan omista tavaroistani sinne vaivihkaa miehen huomaamatta vienyt. Tosin vielä pitäisi tehdä kunnon muutto. Miehen mielestä olen niin surkea ja köyhä, että hänen sanomansa mukaan en uskalla koskaan muuttaa yksikseni. Mulla on normaali suomalainen keskipalkka ja olen täysin velaton, mutta miehen mielestä olen surkea ja köyhä.