**HUHTIhurmureille pakkashuomenta!**
Taas täällä ennen töihin menoa. Meillä masun kanssa tänään kiva päivä tiedossa, mennään polttareihin. Tadaa, mitenhän onnistuu baarissa käynti. Ei onneksi tarvitse kauaa olla. Saan poistua paikalta heti kun mieli tekee.
Meillä kaikki hyvin (.):ssa. Selän tunnen kädellä, mummikin eilen koitti ja sano heti että voi kuin suloisen pieni mut kova. Eikä saa kai liian lujaa pidellä, ettei tuu mustelmaa... Heh, söpöä et kolmannestakin ovat noin innoissaan. Mutta pönkii itsensä sellaseen kaareen tohon eteen, et näkee silmälläkin muotoa ihan hyvin.
En käynyt viimeyönä pissalla muuten ollenkaan, mut kyllä heräilin kuudesta asti katsomaan koska kello soittaa et pääsis pissalle. Ei sekään hääviä ollut, siis parempi et käy vaikka vähemmän hädättäiskin, nii saa aamuyön makeen tunnit nukuttua.
" Reipasta" lauantain jatkoa kanssasisarille! Voikaa paksusti!
Lumo 33+5, hui..
Kommentit (11)
Kyllä nyt on helpottunut olo, kun voi unohtaa työasiat ja keskittyä omaan napaan. Eli sain kaksi viikkoa sairaslomaa, siis äippäloman alkuun asti. Alkoi yksinkertaisesti tuo vuorotyö ottaa liiaksi voimille. Suosittelen muillekkin tässä vaiheessa jo hidastamaan tahtia, heti on parempi olo, kun voi rauhassa hengähtää ja huilata kun huilattaa!
Nyt ehdin pinoutumaankin varmasti useammin, tosin huomenna meillä katkeaa nettiyhteys muutamaksi päiväksi, kun vaihdamme edullisempaan liittymään. Mutta sitten palailen varmaankin aktiivisempana. Äitiyslomien alettua luulen, että pinotkin pitenee!
Ja sitä vertaistukea tarvii entistä enemmän!
Nyt mäkihypyn pariin...
Ensiksi haluaisin antaa " voimahalauksen" touhikselle ja teille muille, joita tämä raskaus kovistelee aikalailla.
Itse olen päässytkin tähän asti aika helpolla... pienet selkäkivut eivät tunnu missään enää kun lukee noita juttuja kuinka supparit vaivaavat ja seinät tuntuvat kaatuvan niskaan.
Tosin viime viikolla oli itselläni pieni huolestuneisuuden viikko kun vauva tuntui olevan tosi hiljainen, vain muutama heikko vasuri silloin tällöin. Mutta nyt jo parin päivän ajan on ollut paljon aktiivisempi, joten ehkä kyseessä oli vain joku erityinen kasvuaika tai ehkä vauva oli kääntynyt selkä napaa kohti, jonka takia en tuntenut lyöntejä niin voimakkaina kuin ennenkin...
Viime viikonlopulla aloitettiin pikkuvessan remontti. Nyt ollaan vasta purku vaiheessa, mut sit kun se on suoritettu niin olis mun homma maalata ja laatoittaa (ainakin seinä), mies varmaan laatoittaa lattian.
Tiedän... on tääkin hullun hommaa aloittaa tuollainen remppa ja tehdä se itse silloin kun viikkoja on kertynyt jo 30. Mut ajatus lapsen pepun pesussa lavuarissa, joka on rikki ja aivan maalissa ym. epämääräisissä aineissa ei oikein kiehtonut... Saas nähdä kuinka pahasti mun selkä alkaa äristä tuosta...
Toinen haaste on elää muutama päivä ilman vessan pönttöä(!)
No me yritetään nyt josko vanhaa vois käyttää manuaalisesti - mut se vanha istuu niin tiukassa kun noi ruuvit on siinä ruostuneet...
Mut joo ei mulle oikeastaan muuta ihmeellistä kuulu... muutama viikko pitäis vielä töissä jaksaa ja sit olis viikon talviloma ja sen jälkeen viikko töitä ja sitten alkais äitiysloma. Vähän pelottaa ettei seinät kaadu päälle sen kuukauden aikana...
Voimia kaikille!
Iluvatar-76 rv 30+1
Terveiset vaan tämänkin töötin äärestä. Mies on metsästysharrastukessaan ja esikko katsoo muumia. Siis hetki vapaa-aikaa.
Touhikselle isot voimahalit. Vaikka se ei varmasti siltä tunnu kun paikallaan joutuu olemaan, niin loppusuora on kuitenkin edessä. Toivotaan kumminkin, että vauva malttaisi vielä hieman aikaa kasvaa, vaikka se ei varmasti sinulle ollenkaan mukavaa aikaa olekaan...
Minä käväisin eilen äidin ja siskojen kanssa 120km päässä " vähän" ostoksilla. Vieläkin juilii, illalla kun kotiin pääsin, iskias vihoitteli välillä niin että meinasi moneen kertaan lähteä jalat alta vihlaisusta. Mies ei kovasti sympatiseerannut, letkautti vaan että itteppäs lähdit... Olin jo häneenkin niin tympääntynyt, että olisi joutanut mäkeen koko mies. Helppohan se on olla lapsenvahtivuorossa kun laittaa lapsen isoäidille ja lähtee itse metsästämään! Ottaisi edes päiväksi tämän vauvan kantaakseen ja hormonit ja muut vaivat kaupan päälle, niin katsottaisiin kumpi valittaa enemmän. Ja hänhän pääsee joka päivä johonkin ihmisten ilmoille täältä kotoa, minä en luultavasti pääse taas moneen kuukauteen mihinkään lähikauppaa pidemmälle shoppailemaan! Ja sitten äijä jäi illalla tosiaan töllöttämään jääkiekkoa ja aamulla ennen huomenta lähti metsälle. Tämä on varmasti sitä perheensisäistä laatuaikaa!!! Meneekö kenelläkään muulla hermot perheen testosteronihirviöön, joka vielä valittaa että hänen tässä pitää päästä välillä vähän tuulettumaan (=tässä tapauksessa metsälle, kalaan, pelaamaan, saunomaan jne. noin 4-5krt/viikossa)???!?!?!?? Alkaa minunkin usko loppua parisuhteen kuntoon tässä loppumetreillä. Välillä olen jo miettinyt, että haluanko koko ukkoa mukaan synnytykseen. Hän oli kyllä ensimmäisessä, mutta nyt kun ei ole ollut mitään valmennuskurssia tms. niin tuntuu että ukko on laistanut kaiken " valmistautumisen" sen nojalla että kyllä se menee kuten edellinenkin. Minä taas kaipaisin pikkuisen enemmän huomiota, edes jompaakumpaa - minua tai vauvaa- kohtaan etukäteenkin!!! Voi pian käydä niin, etten siedä koko miestä silmissäni synnytyksen aikana, ja sen saa luvan kestää jos on näin raivostuttava etukäteenkin jo.
Pisteenä iin päälle esikko näyttää sairastuneen, kuumetta on ollut torstaista lähtien iltaisin 38-39 astetta ja viime yönä alkoi raivokas yskä. Näyttää siis siltä, että ensi viikko menee jo kotona ja minä saan heittää hyvästit levolle. Eli siis kahta mökkihöperömpänä...
Että sorry vaan taas, tuli valitusta täältäkin, mutta johonkin tämä kai pitää purkaa. Ja muumitkin on taas loppu, pitänee yrittää seuraavaksi ruokaa ja päiväunia...
terveisin takkuileva eikkuli, 33+4 luulisin.
Oli vissiin eilen sen verran jännä mäkikisa ja lätkämatsi,kun kisojen aikana supisteli mahottomasti=D
Huomenna on varmaan paras soitella neuvolaan noista supisteluista
Ovat kestäneet nyt koko viikonlopun ajan ja tuntuu,että ovat aina kipeämpiä.
Vatsan kovettumisen ja alamaha kipujen lisäksi nyt tuntuu sellaista " räpiköintiä" kohdunsuulla ihan joka supparin kohdalla,kun ennen tuota tuli aikas harvoin.
Ovat varmaan vielä ihan harjoitusversioita,mutta hyvähän se olisi jos lääkäri tarkastaisi,että ei ole paikat enempää kypsyneet.
Toinen mikä nyt alkanut ilmeisesti supistusten vuoksi vaivaamaan on tuo edellinen sektio+leikkaushaavan kohta.
Luulin ekana,että raskausarpia on tullut,että ne kirvelevät ja viiltävät,mutta mies sanoi,että ei siellä mitään ole ja kun näytin kohdan,että missä on tuntemuksia,niin ukko sanoi,että siinä on se leikkausarpi..
Minulla yhdellä polikäynnillä haavan kunto tarkastettiin ultraamalla ja silloin se oli aika reilusti ohentunut,mutta ei minulla mitään vihlomista ja viiltämistä siinä vaiheessa ollut.Tämä on nyt ihan uusi juttu=/
Ulkoilemaan olisi kiva lähteä,mutta minulla on taas vaihteeksi sellainen turvotus päällä,että en saa taaskaan kenkiäni jalkaan.Täytyy liotella sorkkia viileässä vedessä,jotta huomenna päästään isäntä juniorin kanssa kaveriperheelle kylään..Ukot,kun ovat töissä,niin akat pääsevät juoruilemaan ja muksut leikkimään=D
Mutta nyt jos menisi katselemaan tuota nelosen ilves ohjelmaa.Näyttääkin olevan veikeän näköinen ötökkä=)
Niksu 34+1
Näin se on viikonloppukin taasen pian hurahtanut. Ollaan täällä mun vanhempieni työnä, mies on jänismetsällä. Minä jäänkin tänne sitten torstaisiin saakka lasten kanssa, kun meille tulee kylppäriin kaakeliremppa. Mies joutuu siellä pölyn keskellä elelemään ihan yssikseen.
Uudempia ei näin viikonloppuun kuulu. Lantiota eilen taas kivisteli, ja liekkö olleet suppareita mitä oli, tiedä en. Tänä aamuna anoppilassa poljin kolmevarttia kuntopyörää, ja kyllä se vatsan kanssa oli melko totista touhua! Täytyi jalat levällään ajella.. Voi päivää, että mahtoi olla näköistä! :)
Muksu masussa on pitänyt mukavasti liikettä, kyllä sillä siellä vielä tuntuu olevan tilaa temmeltää ja pyllyä pyörittää :) Mutta nythän se huima kasvu vasta alkaakin, elikkäs piakoin alkaa tila käydä ahtaammaksi. pää vauvalla on tukevasti alhaalla, joten en usk, että enää kääntyy toisin päin. Aika imakasti aina alas vihlaisee, kun vauvi innostuu päätänsä pyörittelemään...
Miehen pikkuveljen morsian onkin juuri tällä hetkellä sairaalassa, on ollut raskausmyrkytysoireita. L.a. on tosin jo 23. pvä, joten jännityksellä odotellaan uutisia!:)
Harmi Eikkuli kuulla, että teillä on parisuhteessa hämmennystä näin raskausaikana. Voin kylläkin lohduttaa, että se taitaa olla aika yleistä. Paljon on ystävät ympärillä puhuneet, että jaksavatko enää koko liittoa. Ja jotenkin se näyttää raskausaikana vielä enemmän tulevan esille. :(
Itse olen onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että ei ole isompia ongelmia ollut. Tosin kyllähän sitä riitaa saadaan väännettyä (minä varsinkin!), ja aina tulee möksähdeltyä, mutta ne ovat menneet hetkessä ohi. Miehellä on kyllä harrastuksia (2-3xvko punttisali, 1xlentopallo ja joskus viikonloppuna metsästys), mutta kun mullakin on harrastuksia, niin ehkä se sitten kompensoi tilannetta. Ja pyritään aina viettämään sitä perheaikaakin, niin ettei tunnu, et ollaan koko ajan menossa.
Toivottavasti Eikkuli saatte asiat puhuttua, ja miehesi ymmärtää ottaa sinua ja vauvaa enemmän huomioon. Se on todellakin tärkeää. Näin raskaana ollessa huomiota tuntuu tarvitsevan huomattavasti enemmän.
Äiti tuolla yläkerrassa tuntuu hääräävän laskiaispullia..!! Voi mahotonta päivää, pitää varmaankin syödä AINAKIN kolme! Kahville siis, ja maiskis! =D
tilda 31tasan!
Siis mua kyllä hämää, että toisilla on tarkkailtu aiemman sektion arpea. Ihan vaan siis sen takia ettei multa ole kukaan edes kysynyt saati tutkinut arven kuntoa/kestävyyttä.
Maskuliininen sukupuoli käy täälläkin hermoille ihan todella. Tai ei käy hermoon, mutta pahottaa mun mielen lukuisia kertoja päivässä. Puhetyyli on niin karsee, siis ei mitään haukkumista eikä huutamista jotenkin muuten vaan paskamaista. Samaten jos kieltää lasta tai ottaa kantaa johonkin on tyyli mun mielestä kaikkea muuta kuin toivottavaa. Nyt kytee pinnan alla sen verran että tämä mamma kyllä pamahtaa lähipäivinä.
Se siitä, nyt en jaksa kirjoittaa enempää, mulla on taas vaihteeksi vähän lämpöä ja päätä särkee vietävästi.
Peppinetta 33+6
No, enpä tiedä tämän päivän reippaudesta. ottaa välillä niin paljon kupoliin tämä makaaminen. huomasin aamulla, että oli tullut viesti kaverilta, että josko lähtisin yhteen hupnekaluliikkeseen hänen kanssaan tänään. Laitoin takaisin, en ihan lähiaikoina...
Eli kohta kahteen viikkoon en ole käynyt MISSÄÄN. Viimeinen kerta oli äitiyspoli ja apteekki, jonka jälkeen vetelin niitä supistuksenestolääkkeitä, että maha rauhoittuisi reissusta. Ulkona kävin eilen moneen päivään, kävelin etupihalta takapihalle ja takaisin (15 min) ihmettelin, tulin sisälle ja paistoin istuvaltani ruuan, jonka jälkeen kirosin taas koko illan, miten elämä voi olla vaikeeta, kun tollasesta menee niin huonoon kuntoon. Mulla kun on ongelmana, että täyslevosta huolimatta supistuksia tulee, kipeitäkin, puhumattakaan, jos olen 30 min pystyssä. Estolääkkeitä yritän kaikkeni välttää, kun verenpaineet on jo valmiiksi 50-60/90 ja niistä saa kyllä kivan päänjomotuksen.
Sanoin miehelle, että tällä kertaa, jos kaikki ovat terveenä jne. vauvan tulo ei meidän arkea paljon romuta ja elämää vangitse. Tämän vangitumpi ei voi olla! Musta tuntuu, että ovet aukee synnytyksessä ja mä pääsen oikeesti käymään vaikka siellä ruokakaupassa. Tilanne ennen esikoista olikin aika eri, mutta nyt on ihan toista.
Makaaminenkaan ei oikeen hivele noita paikkoja, issias on jo alkanut kiusaa (josko se menis hetkeksi taas pois). Vihoitteli jo joskus vk 20 ennen ja niihin aikoihin, mutta katos välillä. mies toi yöllä mulle kuumaa kaurapussia, josta mun mielestä oli apua. Heräsin kuitekin 2 h päästä hammasjomotukseen (kaivoin eilen hammastikulla ja se ei tykännyt). miten voi olla noin herkkänä ikenet! purskutin desinfioivaa yöllä ja aamulla on jo parempi. Menin takaisin sänkyyn, enkä löytänyt mitään asentoa, missä olisin voinut rauhoittua. Kädetkin kävi kuin helikopterilla, kun niitäkään en saanut hyvään asentoon. Issias alkoi uudestaan vihoitella hampaan kanssa kilpaa ja meni hermot. Panadolista ei noihin ole mitään iloa, joten en vaivautunut edes hakemaan. Vauva veti taas sitä tauotonta twistliikettä, jos hiukankin löysin hyvän asennon. Herätin miehen, joka meni uudelleen lämmittämään jäähtynyttä kaurapussia. Uni oli kaukana, kun otti niin paljon kaikki kupoliin.
Kaapissa mulla kyllä löytyy lääkärin määräämiä apukeinoja nukkumiseen entisen pahan unihäiriön jäljiltä, mutta niitä en tietty viitsisi ottaa, vaikka vauvalle ei pitäisi olla mitään haittaa. Lääkäri tietty painottaa, että ottaa vain ajoissa, että ei hyökkää kovat häiriöt taas päälle ja supistelujenkin takia pitäis kuitenkin olla joskus taju kankaalla.
Ja mikä ihmettä noita lapsia vaivaa? Miten voi olle niin, että arkisin niitä pitää oikeen herätellä, kun tuntuvat nukkuvat maailman ääriin, mutta viikonloppuna pam, ovatkin tikkuna pystyssä. Mies onneksi lähti esikoista nukuttelemaan ja torkkumaan sen viereen. Toivottavasti ovat nukkuneet. Mies kun ei ole väsyneenä mistään parhaammasta päästä, vaikka siis oliskin nukkunut sata kertaa enemmän kuin mä.
Kai se aurinko tänne meidän jäätyneeseen risupesäänkin joskus paistaa. Oikea valitusvirsi taas heti viikonlopun alkajaisiksi, mutta mulla kun ei ole oikeesti muita uutisia.
Maanantaina on polikontrolli, sitä jännäilen. MIten voisin saada lääkärin pitämään näppinsä erossa mun kohdunsuusta, kun se ärtyy sisätutkimuksesta niin, että illaksi riittää työtä taas? Ultralla kattovat kuitenkin ja kun kädellä ei saa siihen muuta lisätietoa, kun pehmeyden ja pehmeäksi kun on jo todettu, niin miksi haluavat aina silti kokeilla? Johtuu varmaan siitä, että joka kerta eri lääkäri ja kaikki haluavat itse todeta. Onko muita, joilla käsikopelo olis joskus jätetty tästä syystä väliin? Painoarvio on myös kiva kuulla. 2 viikkoa sitten kone antoi yhdestä mitasta 1040g ja parista muusta 1400g, mikä oli aika yläkäyrillä. Mulle painoa oli tuolloin tullut vasta 4,5 kg lähtöpainosta, mutta nyt onkin tullut 2vk aikana varmaan 2kg! Ei varmaan tämä tahti kyllä enää jatku, kun pahoinvointi hiipii niin, että makean jälkeen on kaamee olo. Neuvola onkin vasta sitten polikäynnistä viikon päästä.
Mutta päivän hyvä asia on, että tänään papereiden mukaan meilläkin on vihdoin se 30 täynnä! Itse jo mielessäni juhlin sitä eilen ja edellispäivänä, kun ne mielestäni tarkempia, mutta josko tänään keksisi jotain kivaa se kunniaksi. Olisiko ideoita? Ottaen siis huomioon nämä mun menorajat... huoh...
Touhis rv 30+
Täälläkin pakkanen paukkuu, mutta onneksi aurinko paistaa, niin toivon mukaan vähän jo lämmittäisikin. Eilen oli kyllä vielä kova tuuli lisäksi, joten jos tänään on yhtä kylmä tuuli, ei paljoa ulkona taida tareta olla... Miehellä olisi tänään kaverien kanssa pilkkiretki, voipa olla, että pilkkiminen jää vähän vähemmälle tuossa pakkasessa. Taitavat notkua enemmän nuotiopaikan ääressä lämmittelemässä. Illaksi ovat suunnitelleet saunomista, joten me ollaankin täällä masukin kanssa ihan itseksemme koko päivän.
Vaihteeksi minullakin on vähän pirteämpi olo, menin eilen pari tuntia aikaisemmin nukkumaan, ja nukuin silti ihan tavalliseen tapaan, eli pitkään aamulla. Lähelle kellon ympäri tuli siis nukuttua! Tosin heräsin parin tunnin välein vessaan, mutta onneksi kohtuudella sain aina unen päästä kiinni uudelleen. Olen huomannut, että minun on järkevintä nousta saman tien vessaan, jos herään, vaikkei hätä olisikaan vielä hirmuinen. Muuten jään pyörimään, että vähän pisuttaisi, ei tule uni... Ja jos uni sattuu tulemaan, herään joka tapauksessa pian uudelleen. Vähiten valvon siis, jos menen heti vessaan ja jatkan saman tien unia uudelleen. Ei vauvakaan aina hoksaa herätä vessareissuun. ;)
Touhiksella on ollut kyllä vaikea raskausaika. Onnittelut virallisesta 30 viikon ylityksestä! Koko ajan on vauvalla paremmat mahdollisuudet selvitä. Ja uskoisin, että vihdoin kun sen vauvan syliin saa, unohtuu varmasti kaikki vaikeudet odotusajalta - ainakin vähäksi aikaa! Voimia sinulle, täyslepo ei todellakaan ole helppoa äidille, aika käy helposti pitkäksi ja makoillessa mikään asento ei ole pitkään hyvä. Mukava kuitenkin, että vauva varmaan voi oikein hyvin, kun jaksaa potkia!
Aurinkoista lauantaita!
Kissankello 33+2
Touhiksella on vähän samanlainen tilanne,kun minulla.Mihinkään ei voi lähteä,kotona vaan joutuu lepäilemään ja syljeksimään kattoon.
Minulla syynä ovat tämä iänikuinen päänsärky ja verenpaine.
Vaikka nyt *koputtaapuuta* arvot olivatkin suht. hyvät,niin silti jäi lepomääräys päälle ja eikös jo eilen illalla sitten taas ilmaantunut näkökenttään kirkkaita valopilkkuja ja minulla se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä,että RR on jälleen lähtenyt kohoamaan ja siksipä pääkin on taas,kun haminan kaupunki.
Maanantaina lähden,vaikka mikä olisi vähän kaupungille kaverin kanssa kahvittelemaan.Jos täällä kotona joutuu vielä 5 viikkoa kökkimään,niin olen kyllä ihan valmis kuskattavaksi hullujen huoneelle.
Onneksi ensi viikon on tuo perheen duracell pupu kotona,niin tulee keksittyä kaikenlaista puuhaa koko viikoksi.
Poika ei suostu olemaan vain sisällä=)
Oma (.) vähän huolestuttaa. Mieskin jo eilen vähän oli mietteliään näköinen,kun ei liikkeen liikettä tuntunut ja vaikka kuinka yritin pienetä herätellä,niin ei mitään.Hiljaa painelin vatsaa ja koputtelin ja silittelin ja mieskin kokeili puhua ja hiljaa tökkiä.Pieni töks tuntui kylkeen ja siinä kaikki.
Lisäksi on kummallista särkyä vatsalla.Munasarjojen kohdalle viiltää aivan pirusti ja vauvamasun oikeaan puoleen jomottaa.
Kunpa nyt olisi vain jotain vatsataudin alkua,kun täällä sitä on liikkeellä..
Mutta jos nuo liikkeet eivät huomiseen mennessä lisäänny,niin meikä tyttö painelee jälleen polille ja saavat laittaa käyrälle.
Meillä muuten saatiin 8.2 painoarvioksi 2,2kg eli laskeskeltiin,että nyt sitten olisi varmaan noin 2,5 kiloinen napero masussa.Eli painoa olisi ihan kivasti,jos nyt syystä tahi toisesta syntyisi.
Nyt menen tuonne isännän kanssa laittamaan aamupalaa.
Meillä nämä aamupalat aina venyy puolille päivin.Poitsu taitaa olla ainoa,joka pystyy syömään kukonlaulun aikaan=)
Niksu 34+0
Kirjoitanpa lisää, kun mies lähti esikoisen kanssa kirjastoon ja kauppaan ja tuli hiljaisuus.
On se kummaa, että vaikka täällä on yksin suurimman osan päivästä ja odottaa perheenjäseniä kotiin, niin heidän saavuttuaan ei jaksa yhtään kuunnella huutoa ja kitinöitä. Mulla supistelee esim. tosi herkästi, kun joku soittaa ja puhuu liian kiivaasti puhelimeen. Esikoispoika parka (3v 8kk kohta) joutuu täällä sitten elämään äidin ja vauvan mukaan nyt jo, vaikka vauva on vielä masussa. No, on ainakin pehmeä lasku hänellä sitten kun vauva tulee. Taitaa hänen osalta arki muuttua ehkä jopa parempaan suuntaan sitten. Pitäis hänen jo varmaan olla todella mustasukkainen ja vihainen vauvalle, kun näin meidän arjen on mennyt sekoittamaan, mutta onkin tosi kärsivällinen. Kysyy joka päivä, että saako hän tulla taas laulamaan vauvalle. Tuijottaa napaa ja laulaa jotakin pikkupukkilaulua, jonka on oppinut muskarissa. Onneksi esikoinen on jo noinkin iso. Vuosi sitten oltais oltu todella pahemmassa tilanteessa.
Meidän päivä jatkui " iloisesti" ton mun päivän ensimmäisen kirjoituksen jälkeen. menin suihkuun ja sen jälkeen vihdoin oli tarkoitus käydä sohvalle ja katsomaan naisten viestiä. Ne kun on ne päivän kohokohdat. Tulin suihkusta ja mies örisi olohuoneessa, että telkkari ei toimi (on reilu kk vanha kapistus). Tappeli sen kanssa, kunnes oli viestistä mennyt puolet. Paras arkinen viihdykkeeni on siis rikki. Menin esikoisen huoneeseen avamaan hänen rikkinäistä pikkutelkkaria (näyttää kuvan päällä sateenkaaren värejä, onneksi ei oltu vielä viety telkkareitten taivaaseen, kuten on tarkoitus). No esikoinen istui lattialla ja oli liimannut tarrojaan tarravihosta käsiinsä ja lattiaan. Ja ei muuta, mutta kun ne suomalaisnaiset hyytyivät vielä täysin. Valopilkkua odotetaan siis... Tollasista tyhmistä jutuista tulee tällä hetkellä niin suuria, kun ei ole vastapainona mitään. Tuntuu pahalta, kun esikoinen näkee se ja tulee lohduttamaan, että äiti, älä ole surullinen. Selitin, että äiti kovasti toivoo, että vauva kasvaa ja tulee sitten ulos ja siihen totesi, että niin hänkin. Ollaan selitetty olotilaani sillä, että äidin täytyy kasvattaa vauvaa ja parka luulee, että vauvan kasvatus on aina näin raskasta. Saankohan mä koskaan lapsenlapsia???
Voi kun olis mullakin se 4 viikkoa lisää (3 viikkoa nyt täysmakuuta takana). Jos vauva kasvaa tätä tahtia, niin silloin pitäisi olla kans jo aika hyvän kokoinen.
Huomaan muuten, että jaksan ihan ok tätä tilannetta, jos on saanut edes jotenkuten nukuttua, mutta huonon yön jälkeen kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Niin, se varmaan on vähän tavallisemmassakin tilanteessa, nyt vaan vähän liikaa. Täytyy keksiä jotakin ton issiaksen suhteen. Sen suhteen on koomista, että lopussa seisominenkin pahentaa sitä, ts. kaikki asennot. Esikoisesta vaivas vasta aika lopussa, mutta viimeisen yön vietinkin ekaks itkien ja sitten nukuin istuen ja olin aika valmis tapaus. Tulikin sitten onneksi seuraavana päivänä.
Tunnen yhen hyvän akupunktiolääkärin, tosin ottaa vastaan vain kerran viikossa, sinne on jonkin verran matkaa ja tässä tilanteessa jotenkin pelottaa mennä sinne. Ei kai sellainen voi synnytystä käynnistää? Issiaksessa on se huono homma, että ite ei edes tarkkaan tiedä, missä kohdin hermo on jumissa (jossakin persuksissa se on), mutta kun säteilee aina varpaisiin asti. Tekee mieli hieroa pohjetta pitkin, mutta eihän siitä mitään hyötyä varsinaisesti ole, kun vikakohta on ylempänä.
Mun täytyy tsempata itseäni nyt vielä nämä 4 viikkoa tyyliin, että jokainen päivä kotona on poissa sairaalasta (jossa en nuku ja voi hyvin sitäkään kuin täällä). Ajatuksissa ei ole päällimmäisenä pelkkä huoli ennenaikaisuudesta vaan vähän taustalla riipii pelko itse synnytystapahtumasta. Mulla ei varsinaisesti ole mitään synnytyspelkoa, mutta kun tässä on tämä ennenaikaisuuden riski, niin tilanne on toinen. Esikoinen tuli siis alle 2 tunnissa vesien menosta, pelkkiä kovia supistuksia, ilman kivulievitystä, mutta siis ihan ok, kun oltiin sairaalassa ajoissa ja vauva täysiaikainen. Mutta entäs nyt? Asutaan nyt 20 min päässä (jos ei ole ruuhkaa). Jos tulee vedet humahtaen, kuten esikoisesta, on määrä lähteä vauhdilla, mutta tässä supistusmeressä en oikeen osaa sanoa koska lähteä, jos supistukset kovenee jonkin verran. Eikö se ole se säännöllisyys? Turhan herkkään en viitsisi lähteä, koska sitten ottavat sisälle, vaikka väärä hälytys olisikin (jos vielä aikaiset viikot), mutta eipä tässä ehkä muita vaihtoehtoja ole. Ehdotin miehelle, että jospa alkaisi pienellä vesilorahduksella, ei totaalisella, niin sillä tiedettäisiin lähteä ja antaisi ehkä hieman lisäaikaa...Mutta tosiaan tätä tilannetta en kaipaa vielä piiitkään aikaan.
Parasta olisi, että maanantaina todettaisiin polilla, että kaikki ok (mikä tavoite, koska olen ollut täysilevossa), mutta sen lisäksi supistukset vähenisivät. Eikö tämäkin ole mahdollista? Tosin vähän epätodelliselta tuntuu, kun on supistellut vk 13 asti joka päivä, mutta mistä sitä koskaan tietää...Oli tossa välissä sellainen jakso, että tuli vain muutama per päivä (joulukuun lopussa). Se olis ihan mukavaa.
No, päästän teidät irti tästä jutusta. Suppari tulossa...
Touhis rv30+
Touhikselle sympatiasäteitä. Harmillista, että olet joutunut kodin " vangiksi" .
Minulla flunssa jatkuu ja juuri jouduin perumaan tämäniltaisiin kihlajaisiin osallistumisen. Harmittaa ihan vietävästi, mutta ei nyt auta, kun flunssa ei halua minusta pois lähteä. Enkä usko, että olisin kovin mukavaa seuraa kaikkine räkärätteineni....
(.) ei mitään kummempaa. Parit kunnon supistukset ilmoittelevat aina lähestyvästä synnytyksestä. Jonkin verran jo sinne ajatukset siirtyvät, mutta onhan tässä aikaa....
Mukavaa viikonloppua kaikille!
S, myös 34+