Siskon lapsettomuus ja välttely

Vinkkejä miten pääsisimme taas normaaleihin väleihin?

Siskoni on parisuhteessa ja tilanne voi toki olla eri jos/kun heillä tärppää mutta miten siihen asti?

Tiedätkö siis varmasti, että kyseessä on tahaton lapsettomuus? Vai onko omaa spekulointiasi?

Jospa ei vain halua olla seurassasi? Sukulaisuus ei merkitse sitä, että olisi pakko aikaansa sellaisen ihmisen kanssa viettää, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja on liian erilainen ihminen kuin itse on. Itsekin vietän mahdollisimman vähän aikaa siskoni kanssa, joka aiheuttaa riitoja ja on ilkeä muille, ja vielä yrittää loisia muun perheen rahoilla. 

Tiedän. Hän on tuonut selväksi että lapsia tahtoisivat mutta ei ole onnistunut (vielä).

Meillä on suurehko ikäero, joten aikaisemmin kävi meillä ja soittelimme usein jne mutta nyt viime aikoina on ollut tosi vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jospa ei vain halua olla seurassasi? Sukulaisuus ei merkitse sitä, että olisi pakko aikaansa sellaisen ihmisen kanssa viettää, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja on liian erilainen ihminen kuin itse on. Itsekin vietän mahdollisimman vähän aikaa siskoni kanssa, joka aiheuttaa riitoja ja on ilkeä muille, ja vielä yrittää loisia muun perheen rahoilla. 

Aikaisemmin vietimme aikaa yhdessä ja hän kävi meillä useinkin. Jotain tapahtui kun kuopuksemme syntyi.

Anna siskosi olla rauhassa.

Mun sisko on myös lapseton sekä sairauden että ylipainon takia. Sairaus tosin voi helpottaa, jos saa painonsa joskus alas. Tahto perheeseen on kova, ja muistaa kyllä aina itkeä asiasta joka välissä. Esim. Äitimme oli tehnyt isänpäivä karkkeja ja niitä syödä mussutti itkukurkussa kahvipöydässä, kun ei heillä tulla koskaan sellaisia syömään... Eipä siinä sitten kauheesti ollut juhlatunnelmaa.

Anna aikaa... Älä pyydä teille, jos sulle tulee siitä pahamieli, kun peruu tai keksii tekosyitä. Kun oppii hyväksymään tilanteen tai lisääntyminen onnistuukin, niin pystyy todennäköisesti olemaan taas yhteydessä. Et voi tehdä mitään hänen oloa helpottaakseen, ehkä nähdä ilman lapsia? Koska jos lapsien näkeminen satuttaa, niin ei hänen tarvitse niihin tilanteisiin tulla, ennen kuin pystyy itse siihen. Ikävää tietysti lapsiesi kannalta. Mutta älä ala mustaamaan silti siskoasi heidän silmissä,äläkä omaa mieltäsi myöskään, vaan koita ymmärtää suru.

Vierailija kirjoitti:

Anna siskosi olla rauhassa.

Hän on minulle rakas ja toivoisin että voisimme olla enemmän tekemissä. Hän on tyttäreni kummi ja lapsikin tietenkin häntä kaipaa. Haluaisin auttaa jotenkin, ymmärrän että aihe on kipeä mutta minun lapseni eivät kuitenkaan ole häneltä pois. Ystäväpiiriin kapenee kovasti kun välttelee jo lapsen saaneita ystäviäänkin.

Neuvoja kaipasin, miten itse toivoisitte siskoni tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on myös lapseton sekä sairauden että ylipainon takia. Sairaus tosin voi helpottaa, jos saa painonsa joskus alas. Tahto perheeseen on kova, ja muistaa kyllä aina itkeä asiasta joka välissä. Esim. Äitimme oli tehnyt isänpäivä karkkeja ja niitä syödä mussutti itkukurkussa kahvipöydässä, kun ei heillä tulla koskaan sellaisia syömään... Eipä siinä sitten kauheesti ollut juhlatunnelmaa.

Anna aikaa... Älä pyydä teille, jos sulle tulee siitä pahamieli, kun peruu tai keksii tekosyitä. Kun oppii hyväksymään tilanteen tai lisääntyminen onnistuukin, niin pystyy todennäköisesti olemaan taas yhteydessä. Et voi tehdä mitään hänen oloa helpottaakseen, ehkä nähdä ilman lapsia? Koska jos lapsien näkeminen satuttaa, niin ei hänen tarvitse niihin tilanteisiin tulla, ennen kuin pystyy itse siihen. Ikävää tietysti lapsiesi kannalta. Mutta älä ala mustaamaan silti siskoasi heidän silmissä,äläkä omaa mieltäsi myöskään, vaan koita ymmärtää suru.

Kiitos, ymmärsit mitä ajan takaa. Lapsille en tietenkään mitään pahaa hänestä puhu mutta en myöskään kerro että on tulossa käymään koska aina peruu. Iloinen yllätys sitten jos joskus tuleekin!

Oikeasti pelkään että hän masentuu tai lamaantuu kun ei saa möykkyä sisältään purettua. 😕

Mun äiti on aina saanut mulle pahan mielen, kun olen vanhemmillani käynyt. Olen jäänyt lapsettomaksi epäonnisten sudeasioiden takia. Yritän siksi välttää kaikin tavoin vanhempieni luona käyntiä. Äitini ei vaan näköjään tajua, miksi en halua käydä. Olen 47v. ja viimeksi joulun aikaa kun kävin, niin äitini oli kerännyt minun vauvakenkiäni esille, ja lähes itkien selitti kuinka nämä ovat minun lapseni kenkiä, joita hän on miltei 50v säästänyt, ja voin viedä ne mukanani... Tarkoitti kai että sen jota en hankkinut..... Olin täysin järkyttynyt ja pidättelin itkua pari tuntia minkä heidän luonaan väkinäisesti olin. Tässä esimerkki miksi joku esim. haluaa pysyä poissa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on aina saanut mulle pahan mielen, kun olen vanhemmillani käynyt. Olen jäänyt lapsettomaksi epäonnisten sudeasioiden takia. Yritän siksi välttää kaikin tavoin vanhempieni luona käyntiä. Äitini ei vaan näköjään tajua, miksi en halua käydä. Olen 47v. ja viimeksi joulun aikaa kun kävin, niin äitini oli kerännyt minun vauvakenkiäni esille, ja lähes itkien selitti kuinka nämä ovat minun lapseni kenkiä, joita hän on miltei 50v säästänyt, ja voin viedä ne mukanani... Tarkoitti kai että sen jota en hankkinut..... Olin täysin järkyttynyt ja pidättelin itkua pari tuntia minkä heidän luonaan väkinäisesti olin. Tässä esimerkki miksi joku esim. haluaa pysyä poissa.

Kamalaa... Äitisi ei taida tajuta, että ehkä asia sinuakin painaa. Voisitko sanoa äidillesi asiasta? Kerralla ja riittävän napakasti, että asia jää siihen.

Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on aina saanut mulle pahan mielen, kun olen vanhemmillani käynyt. Olen jäänyt lapsettomaksi epäonnisten sudeasioiden takia. Yritän siksi välttää kaikin tavoin vanhempieni luona käyntiä. Äitini ei vaan näköjään tajua, miksi en halua käydä. Olen 47v. ja viimeksi joulun aikaa kun kävin, niin äitini oli kerännyt minun vauvakenkiäni esille, ja lähes itkien selitti kuinka nämä ovat minun lapseni kenkiä, joita hän on miltei 50v säästänyt, ja voin viedä ne mukanani... Tarkoitti kai että sen jota en hankkinut..... Olin täysin järkyttynyt ja pidättelin itkua pari tuntia minkä heidän luonaan väkinäisesti olin. Tässä esimerkki miksi joku esim. haluaa pysyä poissa.

Ääh, surullista. Itsekin pidättelen täällä itkua. Ymmärrän myös äitisi tuskan, mutta todella epäreilulla tavalla hän ryöpyttää sen sinun päällesi.

Harmi että äitini ei tunnu ymmärtävän, että asia on minunkin menetykseni. Kun olin 10 vuotta yksin 29-39 vuotiaana, hän halveksi ja piti minua huonona ihmisenä. Silloin tein jo selväksi että tilanne on minulle raskas, koska haluaisin perheen. Emme nähneet pitkiin aikoihin tuolloin, koska painostus miehestä ja lapsista oli jatkuvaa jankuttamista. En usko että hän tulee koskaan muuttumaan, koska ikääkin on jo 75v.