Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkioirehäiriö vai mikä?
paniikkioirehäiriö
04.03.2016 |
Ajattelin kysyä ensin täältä ennen lääkärille soittamista jos jollain on samanlaista kuin minulla.
Olen siis jo lapsena saanut paniikkikohtauksia. Paperipussiin on siis tullut hengiteltyä. Lääkitystä minulla ei ole koskaan ollut. Nyt jo vuosia olen saanut samanlaisia "kohtauksia", mutta ilman sellaista paperipussiin hengittelyä. En siis ole päästänyt niitä kohtauksia ihan "loppuun", vaan olen jotenkin osannut tai pystynyt pysäyttämään ne. Yleensä näitä tulee kun on liian hyvä olla. Tiedättekö. Onnellinen olo jostain. Mutta niitä tulee myös vauhdissa. Keinut, huvipuiston laitteet, autolla lujempaa ajaminen. Pelkään, että läheisilleni käy jotain. Itselleni en jotenkin pelkää käyvän mitään. Joskus tulee pelko, että ympäristöni räjähtää ympärilläni. Tiedän miten hullulta tämä kuulostaa. En vain ymmärrä mistä nämä tulee. Minulla ei ole varsinaista kuolemanpelkoa. Vain todella ahdistava tunne, että menetän jonkun läheisistäni. Haluaisin kokeilla elämässäni asioita. Mennä niihin huvipuiston laitteisiin, mutta nämä ahdistukset on jotain käsittämättömän ahdistavia.
Lyhyesti sanon vielä eli kun se ahdistava "kohtaus" tulee niin mieleni valtaa pelko läheisen menettämisestä tai että kohta ympärilläni räjähtää jokin.
Kuulostaako tutulta? Mitä tämä on? Kannattaisiko harkita jotain lääkitystä?
Toivon asiallisia vastauksia.
Kommentit (13)
..no älä mene huvipuiston laitteisiin? Älä aja autolla lujaa jos tuntuu epämukavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehdottomasti jutella lääkärin kanssa. Oireesi poikkeavat jonkun verran omistani mutta ne on saatu hyvin kuriin lääkityksellä :)
Ihan normaalia. En itsekään voi mennä autoon joka menee yli 80km/h.
Siis niinq nyyh elämänlaatu heikkenee kun ei pääse kaahamaan!!!
Lääkitys olisi varmaan ihan järkevää tuossa tapauksessa, siis sellainen joka otettaisiin aina ennakoivasti esim. ennen huvipuistokäyntiä. Mitää jatkuvaa tuskint tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. En itsekään voi mennä autoon joka menee yli 80km/h.
Tuskin nyt ihan normaalia. Johan se rajoittaa elämää aika tavalla jos ei voi käyttää moottoriteitä tai edes 100 km/h-rajoituksen teitä.
Ei ole rajoittanut. Kuljen junalla ja kävelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä, mikä ilon hetkissä ahdistaa sinua? Kaikki on epätodellisen hyvin? Jotain pahaa on pakko tapahtua? Yritä nauttia hyvistä hetkistä, elämä kantaa. Itselläni oli aivan samanlainen olo, kun lapset olivat pieniä. Olen päättänyt, että otan elämän vastaan sellaisena kun se tulee.Vaikka kuinka murehtisit, et voi elämää hallita ja se menee aina välillä eri rataa kuin olet ajatellut. Mutta usein vastoinkäymiset ovat kasvattaneet ja epäonni on myöhemmin osoittautunut onnenpotkuksi. Murehtiminen on kuin keinutolissa keinumista, kovasti on liikettä, mutta et etene mihinkään.
On tärkeää, että pusket eteenpäin ja yrität keksiä rauhoittavia ajatuksia ajaessasi autoa. Kun itselläni ahdistaa, vaihdan radiokanavaa ja yritän vaihtaa ahdistavan ajatuksen toiseen. Ota mukavaa musiikkia mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat miettiväiseltä ja herkältä ihmiseltä. Oletko jo tutustunut erityisherkkä- kirjallisuuteen? Ymmärtäisit itseäsi paremmin.
Kiitos kaikille vastauksista. Niistä asiallisista. En siis itse aja autoa. Ei ole edes korttia enkä sellaista haluaisi. Vaan se auton kyydissä oleminen pelottaa jos kuskilla on "tapana" kaahailla tai muuten ajaa "holtittomasti" ja joskus siihen ei tarvita mitään kaahailua edes.
Harkitsen kyllä lääkitystä. Lähinnä haluaisin näistä ahdistuksen tunteista tai niistä "kohtauksista" eroon.
Ilon hetkissä ahdistaa lähinnä se, että yleensä on tapahtunut jotain pahaa kun on mennyt "liian kauan" hyvin. Ja on tapahtunutkin. Elämäni ei ole ollut mitään tasaista ja ruusuista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vielä muistin, että näitä "kohtauksia" tulee myös kun lapseni potkii tai heittelee palloa/frisbeetä tms. Yleensä kun on liian riehakasta menoa tai meteliä. Lapset on lapsia ja riehuminen kuuluu elämään enkä ole sitä mitenkään rajoittanut. Yleensä olen vain siirtynyt toiseen huoneeseen tai kauemmaksi tästä riehumisesta, jos tunnen kohtauksen tulevan. Ei siis tarvita aina sitä kovassa vauhdissa olemista, vaan myös jonkin asian vauhdikas liikkuminen edessäni voi laukaista sen ahdistavan kohtauksen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Up.