Kuuluuko mielestänne perikuntaan?

Ei luulisi olevan vaikeeaa todistaa, että kyseinen tavara on ollut vain lainassa, jos tavara on ollut teillä käytössä ennen kuin se siirtyi mummolle.

Ei me muuta tarvita takaisin, kuin se pojan asuntoon alunperinkin suunniteltu tavara. Ne mitä mies on ostanut omilla rahoillaan mummolle, ovat mummon omia, eikä me niitä tarvita. Armeija liittyy siten, että poika ei ollut pitämässä omasta esineestään kiinni. Oikeastaan se esine on siis alunperinkin pojalle ajateltu. 

Kiitos vastanneille. Anteeksi, että ajattelen heti riitaisuutta, mutta kun nuo lapset olivat nyt kummasti paikalla vasta kuolinvuoteella,kun mummo ei enää ollut tässä maailmassa mukana. Ei näkynyt silloin, kun mummo asui yksin ja kaipasi heitä käymään. 

Minä en ole mukana järjestelyissä, kyseessä on miehen puolen mummo, käytin vain tässä mummo-sanaa. Oikeasti kutsun etunimellä, hänen toiveensa mukaisesti. Tyttäret saavat järjestää mieleisensä hautajaiset. Mitään muuta emme tuosta kuolinpesästä halua, kuin tuon yhden pojan tulevaisuutta ajatellen alunperin hankitun esineen takaisin. Kyllä aika moni heistä on nähnytkin kyseisen tavaran, se on ollut meillä käytössä. 

Varmasti kyse on väärinkäsityksestä ja "varaaja" luopuu "varauksesta" kun asia selviää.

Älä huolehdi turhista. Ihmisillä menee näissä tilanteissa joskus hetkellisesti vähän lujaa varsinkin jos suku on vähän isompi ja halutaan pitää puolia. Pesänselvittäjä hoitaa sitten asian. Nyt kuitenkaan ei kannata yrittää viedä asunnolta mitään. Lainatavarat kuluu palauttaa. Esimerkiksi rollaattorit ja sängytkin kaupungin apuvälinevarastoon jne. Ilmeisesti puolisosi ei ole pesän osakas vaan hänen äitinsä tai isänsä. Toki on hyvä tehdä tiettäväksi, että kysymyksessä on poikanne pesukone/tiskikone/taulu-tv/ipad, joka oli vain vainajalla lainassa sitten kuolinpesän pesänhoitajalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei me muuta tarvita takaisin, kuin se pojan asuntoon alunperinkin suunniteltu tavara. Ne mitä mies on ostanut omilla rahoillaan mummolle, ovat mummon omia, eikä me niitä tarvita. Armeija liittyy siten, että poika ei ollut pitämässä omasta esineestään kiinni. Oikeastaan se esine on siis alunperinkin pojalle ajateltu. 

Kiitos vastanneille. Anteeksi, että ajattelen heti riitaisuutta, mutta kun nuo lapset olivat nyt kummasti paikalla vasta kuolinvuoteella,kun mummo ei enää ollut tässä maailmassa mukana. Ei näkynyt silloin, kun mummo asui yksin ja kaipasi heitä käymään. 

Minä en ole mukana järjestelyissä, kyseessä on miehen puolen mummo, käytin vain tässä mummo-sanaa. Oikeasti kutsun etunimellä, hänen toiveensa mukaisesti. Tyttäret saavat järjestää mieleisensä hautajaiset. Mitään muuta emme tuosta kuolinpesästä halua, kuin tuon yhden pojan tulevaisuutta ajatellen alunperin hankitun esineen takaisin. Kyllä aika moni heistä on nähnytkin kyseisen tavaran, se on ollut meillä käytössä. 

Mikä ihme tässä voi olla ongelmana?

Tavara on teidän. Te tiedätte sen. Kaikki perikuntaan kuuluvat tietävät sen. Ja teillä on kuitti siitä, että te olette hankkineet tavaran.

Kun perukirjaa tehdään, miehesi ilmoittaa perunkirjoittajalle, että tämä tavara ei kuulu kuolinpesään ja näyttää hänelle tavaran hankintakuitin. Asia on sillä selvä, eikä tavaraa kirjata kuolinpesän omaisuudeksi ja voitte hakea oman omaisuutenne takaisin.

Et ole tosissasi!? 

Teillä on siitä kuitti eikä kukaan voi todistaa, että mummo olisi sen ostanut tai edes saanut lahjaksi, ja sinä ihmettelet, että voisitteko hakea omanne pois. Ja kannatta tehdä se  heti, ettei tule kuolinpesältä laskua säilytyksestä ( ks 13)

Onko miehesi myös kuolinpesän osakas? Jos on, niin hänelläkin on aivan yhtä suuri oikeus alkaa varailemaan tavaraa. Jos ei, niin siinä tapauksessa on pidettävä huolta siitä, että omaa omaisuutta ei päädy kuolinpesälle-

Kiitos 24, näin teemme. Mulla on vain tunne, että tyttäret alkavat, jos eivät ole jo alkaneet, tyhjentää asuntoa omin lupinensa. On siellä varmaan heiltä itseltäänkin annettuja tavaroita. 

Mies on mummon asioiden hoitaja, koska me asumme lähimpänä. Kirjanpito on kyllä pilkuntarkkaa, nuo tyttäret tuntien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuulu kuolinpesälle, vaikka teillä on kuitit, jos ei ole olemassa sopimusta (todisteellista) siitä, että tavara oli vain lainassa. Kuitti ei ole todiste muusta kuin hankinnasta, se ei vielä kerro, että tavara on ostajan, jos tavara on sijoitettu muualle kuin ostajan hallintaan. Muutenhan jokainen sukulainen voisi sanoa, että tuo on minun, koska ostin sen ja se oli vain lainassa ja sitten esitellä mitä tahansa kuitteja todisteena omistuksesta.

Sukulaisilla on täysi oikeus väittää, että se esine oli lahja mummolle ja viedä asia eteenpäin, jos sen esineen omananne pois viette.

Kuolinpesän pitää se myös todistaa, kuitilla tai lahjakirjalla. Pelkkä sanominen ei riitä. Muuten olis esim. varastetun tavaran kätekminen kuolinpesään vähän liian helppoa.

Kuolinpesän ei tarvitse todistaa mitään, koska oletusarvoisesti mummon asunnon tavarat ovat mummon. Se, joka haluaa sieltä jotain omanaan viedä, on todistusvelvollinen. Vai ihanko oikeasti väität, että kuolinpesällä on oltava lahjakirja tai kuitti vuonna 1944 hankitusta lipastosta, jotta voidaan todistaa, ettei se ole varastettua tavaraa?

Jos siellä on varastettua tavaraa, niin ei poliisikaan vie mitä tahansa pois.

Ap:han voi todistaa omistavansa sen tavaran. Joten mikä tässä nyt on se ongelma? Jos perikunta ilmoittaa kyseessä olevan lahjan niin sen pitää se todistaa. Ap kun pystyy todistamaan että tavara on hänen. Se että tavara on asunnossa ei tee siitä automaattisesti mummon omaisuutta. Varmaan vuokra-asuntokin on mummon, vuokranantajan kun pitää oikeudessä ensin todistaa että se on hänen, muuten perikunta saa pitää asunnonkin. Eikös joo.

Parasta jotta et omin päin rupea tekemään/viemään mitään, edes silloin vaikka joku muu pesän osakas rupeaisi intoilemaan. Tee perunkirjoituksen tekijälle kirjallinen ilmoitus jossa todetaan että vainajan X asuinhuoneistossa oleva tavara Y ei ole kuolinpesän irtaimistoa vaan on poikasi omaisuutta joka sattui olemaan lainassa vainajalla. Liitteeksi kuitti. Asia lähtee siitä sitten eteenpäin siten että kellään ei ole nokan koputtamista.

Lainassa olevat tavarat eivät ole perikunnan omaisuutta ja onhan tuo nyt kiistelyn kohteena oleva tavara ollut jo teillä aikaisemmin omassa kodissanne käytössä/esillä, joten sen tietävät perheenne läheiset. 

Mitä tästä opimme? Mitään ei kannata lainata koska jos lainanottaja kuolee, olet kuseessa. 

Kyllä se niin on että velat ja lainat vähennetään ensin pesän omaisuudesta. Jos mummolla oli jotain lainassa, se ei muutu hänen omaksi vaan nämä palautetaan ja maksetaan takaisin. Niin myös pankkilaina ja kaikki lainat. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 24, näin teemme. Mulla on vain tunne, että tyttäret alkavat, jos eivät ole jo alkaneet, tyhjentää asuntoa omin lupinensa. On siellä varmaan heiltä itseltäänkin annettuja tavaroita. 

Mies on mummon asioiden hoitaja, koska me asumme lähimpänä. Kirjanpito on kyllä pilkuntarkkaa, nuo tyttäret tuntien. 

Tämä on se suurin ongelma. Sitten kukaan ei enää myönnä kuka sen vei ettekä saa sitä takaisin. 

Jos viette sen niin laittakaa selvitys siitä kuka on sen viennyt ja minkä takia. Silloin kaikki tietää missä se on ja minkä takia.