Miten nousta tästä katkeruudesta ja itsesäälistä?

Olen opiskelija, joka on jäänyt vähän yksinäiseksi kaveriporukan hajaannuttua ympäri Suomea ja vaihtoja yms. Huomaan nykyään olevani kovin yksinäinen. Ahdistun ja tulen tosi surulliseksi kun näen facebookista kaikista juhlista ja menoista mihin muut osallistuvat. Moni kaveri seurustelee ja ne harrastaa yhdessä kaikkea, tuntuu että minua sinkkua ei oikein enää pyydetä muualle kuin paikkaamaan ihan tylsimpiä hetkiä, tai sit muualla asuvat kysyvät yöpaikkaa jotta pääsevät bilettämään muiden vanhojen kavereiden kanssa. Olen tosi hukassa ja tunnen itseni maailman säälittävimmäksi ihmiseksi =( Tuskaa lisää se, että erosin viime keväänä enkä vieläkään ole päässyt yli. Miten riuhtaisen itseni tästä säälittelystä? Haluaisin elää kivaa nuoruutta ilman näitä mörköajatuksia, mutta ne valtaavat mieleni aina kun näen itseni ulkopuolisena...

Olen välillä yrittänyt kysellä muiden kuulumisia tai ehdottanut että nähtäisiin, mutta koskaan ne ei käy eikä vastavuoroisesti mua kysytä. Elämäni on niin kurjaa ja tylsää. Mietin olenko aivan huono ihminen kun en kelpaa mihinkään kivaan. Ehkä suurin ongelma on pääni sisässä, eihän tällainen kurjimus edes houkuta kavereita. Kuulisin mielelläni kaikista vinkeistä, jos joku on kokenut samaa ja selvinnyt iloisemmalle puolelle. Haluaisin osata olla tyytyväinen itseeni ja elämääni, sitä kautta muukin ehkä alkaisi sujumaan.