Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako teitä koskaan mennä töihin?
Pakko mennä
03.03.2016 |
Puolisen vuotta on jo itseäni ahdistanut, mutta irtisanoutuminen ei ole vaihtoehto, kun työpaikkoja ei vain ole.
Ei tästä ole ulospääsyä...
Kommentit (26)
Mä myös haaveilen siitä pääsisin irtisanoutumaan niin että rahat riittäisivät hetken. Urheilisin, ulkoilisin, lukisin päivät kahviloissa ja illalla olisin läsnä lapselleni. Sitten hakisin jotain mielenkiintoista ehkä projektiluontoista kirjoitustyötä. Joka päivä leikin ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nykyisessä työssä. Oon kyllä ollu sellasessa työpaikassa, jonne ahdisti mennä. Siitä tosin selvisi, kun tiesi, että se on vaan kesätyö.
Kyllähän sitä kannattaa koittaa ettiä muita töitä. Ei kai siinä muu auta.
On meitä muitakin. Mulla on vakituinen työpaikka, pitäisi olla tyytyväinen, mutta olen jumissa työssä johon olen ylikoulutettu ja jossa ei ole oikeastaan minkäänlaisia ylenemismahdollisuuksia. Työ on huonosti organisoitua, esimiehet ei tiedä mitä työmme edes on. Aina tulee jostain suunnasta paskaa niskaan, teetpä mitä tahansa. Mutta aamulla pitää taas repiä jostain energiaa että kestää jälleen yhden päivän. Lottovoittoa odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokapäivä vitutti mennä töihin. Enää ei .. trallalllaa pot pot potkut sain firman johtajalta.
Mun mielestä olis tosi kiva olla kotona läsnä lapselle, eikä tiuskiva hirviö. Mä pärjäisin tosi pienelläkin rahalla, kunhan vain voisin olla normaali taas. Mulle kävis kaikki työ, jossa vain voisin olla oma itseni. Kyllä tää tästä, kun nyt sain kirjoitettua tän ulos itsestäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä niität, mitä kylvät. Peruskoulun peräpenkissä kattoon räkiminen tuottaa nyt satoaan. Minä olen työssä, jonka olen itse saanut valita eikä palkassakaan ole valittamista.
Toki joskus väsyttää, muttei ahdista ikinä.
Ahdistaa, kun ei ole tulevaisuutta. Haaveilla en jaksa just nyt yhtään mistään.
Ahdistaa ja vituttaa myös joku(nen) mielenkiintoinen mies siellä työpaikalla.
Vituttaa myös, kun kaikki ovat niin tanan fiksuja siellä ja mä vaan en.
Sori ruma kielenkäyttöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä niität, mitä kylvät. Peruskoulun peräpenkissä kattoon räkiminen tuottaa nyt satoaan. Minä olen työssä, jonka olen itse saanut valita eikä palkassakaan ole valittamista.
Toki joskus väsyttää, muttei ahdista ikinä.
Äläpä luule. Maailma on deterministinen. Ei täällä mitään valita.
Minua ahdistaa se, että ei ole töitä. Kun on töitä, ahdistaa että on töitä. Niin tai näin, aina ahdistaa. Yritän tehdä töitä itseni kanssa, jotta tulisin toimeen päänuppini kanssa. En minä olosuhteita syytä. Ei niissä ole mitään valittamista.
t. ahdistuneisuushäiriöinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa melkein joka päivä mennä sinne. Työpaikan intranetissä aina ajoittain on aiheita joista herää keskustelua työn mielekkyydestä, johtamiskulttuurista, ilmapiiristä jne, ja sillä keskustalulla on aina sama kulku: joku tuo esille ongelman, sitä kompataan muiden taholta (kommentointi on nimetöntä), ja sitten tullaan kertomaan että jos ei kelpaa niin sopii painua v*****n, siinähän etsitte parempaa työpaikkaa.
Joo on totta ettei kaikille vain voi olla tarjolla työtä joka olisi palkitsevaa ja kaikin puolin innostavaa, mutta siitäkin huolimatta on todella lannistavaa että kaikki yritykset kehittää mitään työn mielekkyydessä aina päätyvät erittäin nopeasti samaan "häivy jos ei kelpaa" -tilanteeseen. Kun eihän se nyt kovin monelle meistä mene ihan niin että voi tuosta vain valita monesta eri työpaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Sitä niität, mitä kylvät. Peruskoulun peräpenkissä kattoon räkiminen tuottaa nyt satoaan. Minä olen työssä, jonka olen itse saanut valita eikä palkassakaan ole valittamista.
Toki joskus väsyttää, muttei ahdista ikinä.
Ehkei edes väsyttäisi, jos olisit valinnut paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta oon vapaa kirjoitti:
Mun mielestä olis tosi kiva olla kotona läsnä lapselle, eikä tiuskiva hirviö. Mä pärjäisin tosi pienelläkin rahalla, kunhan vain voisin olla normaali taas. Mulle kävis kaikki työ, jossa vain voisin olla oma itseni. Kyllä tää tästä, kun nyt sain kirjoitettua tän ulos itsestäni. Ap
Mutta itsehän sinä sen päätät, tiuskitko lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niität, mitä kylvät. Peruskoulun peräpenkissä kattoon räkiminen tuottaa nyt satoaan. Minä olen työssä, jonka olen itse saanut valita eikä palkassakaan ole valittamista.
Toki joskus väsyttää, muttei ahdista ikinä.
Ehkei edes väsyttäisi, jos olisit valinnut paremmin?
Ei ole ihmistä, jota ei joskus väsyttäisi.
Kohta oon vapaa kirjoitti:
Mun mielestä olis tosi kiva olla kotona läsnä lapselle, eikä tiuskiva hirviö. Mä pärjäisin tosi pienelläkin rahalla, kunhan vain voisin olla normaali taas. Mulle kävis kaikki työ, jossa vain voisin olla oma itseni. Kyllä tää tästä, kun nyt sain kirjoitettua tän ulos itsestäni. Ap
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niität, mitä kylvät. Peruskoulun peräpenkissä kattoon räkiminen tuottaa nyt satoaan. Minä olen työssä, jonka olen itse saanut valita eikä palkassakaan ole valittamista.
Toki joskus väsyttää, muttei ahdista ikinä.
Äläpä luule. Maailma on deterministinen. Ei täällä mitään valita.
Ei minun tarvitse mitään luulla. Valitsin urani, mutta siihen tietenkin joutui kouluttautumaan vähän pidemmälle kuin oppivelvollisuuden verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niität, mitä kylvät. Peruskoulun peräpenkissä kattoon räkiminen tuottaa nyt satoaan. Minä olen työssä, jonka olen itse saanut valita eikä palkassakaan ole valittamista.
Toki joskus väsyttää, muttei ahdista ikinä.
Äläpä luule. Maailma on deterministinen. Ei täällä mitään valita.
Ei minun tarvitse mitään luulla. Valitsin urani, mutta siihen tietenkin joutui kouluttautumaan vähän pidemmälle kuin oppivelvollisuuden verran.
Et valinnut.
Minulla on ammatti, jossa en juuri nyt toimi. Ammatti, josta pidän. Ammatti johon kouluttauduin, mutta jossa en tällä hetkellä työskentele ja näköjään ystäväni kuoli tänään muutama tunti sitten. Tuo viimeisin suhteuttaa asioita. Olen elossa, minulla on työpaikka, jossa en viihdy. Voin tehdä asioille jotain. Jotenkin onkin hyvä fiilis kaiken itkun jälkeen. Hengitän. Olen. Elän. Ja haluan, että lapseni muistaa minut iloisena äitinä. Ap
No hienoa. Olen siis ainoa lajiani. Joko siis rakastat työtäsi, tai sitten sinulla ei ole sitä.
Mulla on työ, johon vituttaa joka päivä mennä. Palkka on minimaalinen, tunnit on vähennetty minimiin. Jos asiakkaat ei vittuile, niin esimiehet hoitavat homman himaan.
No keksin kyllä keinon päästä pois (työstä), vapautuupahan paikka jollekin sitä paskaa arvostavalle. Ap