Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi erota, mutta rahani ei riitä yksin tämän elämän pyörittämiseen :(
03.03.2016 |
Eli tilanne suhteessa on sellainen, että meidän olisi syytä erota. Minä olen rakastunut toiseen ja muutenkin on isoja asioita meneillään. Mutta tilanne on se, että meillä on talo ja iso laina. En saa pankista niin suurta lainaa pelkästään itselleni. Talo pitäisi myydä, mutta kaikki muutkin asunnot alueellamme maksaa paljon, halvemmalla en saa mitään. Ja vuokra-asunnot on kans kalliita, vuokra yli tonnin kuussa, joten siihenkin menisi rahaa ihan yhtä paljon kuin lainaan. Toiselle paikalle en voi muuttaa, ei olisi reilua että lapset joutuu vaihtamaan koulua sen takia.
Minusta kohta ainoa vaihtoehto on lottovoitto. Tai sitten kitkutan huonossa liitossa ja odottelen lainojen pienenemistä, mikä sekin on molemmille väärin.
Kamala tilanne. Kun tiedän miten pitäisi tehdä, mutta ei vaan pysty :( Miten hitossa tämän ratkaisen?
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä, että minulla ei tosiaankaan ole mitenkään pramea elämäntyyli, talo on vanhempi ja aluekaan ei ole mitenkään erikoinen. Mutta palkkani on pieni, joten sen suhteen ihan passeli. Mutta laina on vaan liian iso vielä.
ap
Varmaan saisit asumistukea? Ja voithan jättää lapset isälleen?
Talo myyntiin ja vuokralle asumaan, saathan sinä pienpalkkaisena(?) asumistukea, lapsilisiä, elatusapua.
Täytyy tutkia saisinko minkä verran asumistukea.. Lapsia ei voi isälle jättää, hän ei työnsä takia voi lapsia ottaa muuta kuin viikonloppuisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä miehesi on? Voisitteko ainakin jonkun aikaa asua yhdessä, mutta ei parisuhteessa? Molemmilla voisi olla yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa, muun ajan yritätte tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä liitossa on huonoa? Se, että olet rakastunut (ihastunut?) toiseen, ei tee liitostasi huonoa. Entä jos panostaisit sen, mitä nyt panostat siihen rakastumisentunteeseesi, liittoosi? Ihan omalta osaltasi, odottamatta mitään puolisoltasi ja katso onko sillä merkitystä.
Jos edelleen haaveilet rakkaudestasi, senkin yli, että avioero on lapsille aina valtava trauma, joka seuraa aikuisuuteen ja vaikuttaa omiin suhteisiin yms., niin sitten ei kuin eropaperia vireille. Talo myyntiin, muutat vuokralle ja saat asumistukea yms. Kunhan olet varma, ettet sitten haikaile eksäsi perään, kun uusi rakkaus paljastuukin ihastukseksi tai rakkaudeksi rakastumisen tunteeseen. Tai jos rakkautesi kohde ei olekaan varma tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tutkia saisinko minkä verran asumistukea.. Lapsia ei voi isälle jättää, hän ei työnsä takia voi lapsia ottaa muuta kuin viikonloppuisin.
ap
- Odota vähän aikaa jos vaikka tämäkin rakkaus haalistuisi siitä ajan myötä niin voisitkin jäädä miehesi kansa avioliittoon jos hän sinut vielä huolii. 2 vuotta ja rakkaus menee ohi. Jos ei mene niin sitten voit toimia. Eikö toisella osapuolella ole mitään ehdotuksia vai onko sielläkin avioliitto päällä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet pienituloinen niin saat todennäköisesti asumistukea. Entäs jos mies ostaa osuutesi talosta?
Mihinkään avoimiin suhteisiin tai asutaan yhdessä mutta ei olla yhdessä-epämäräisyyksiin ei kyllä kannata lähteä, parempi että kumpikin sitten saa elää omaa elämäänsä omassa asunnossa.
Kaksi vuotta tässä alkaa olla jo tätä suhdetta takana, sivusuhdetta siis. Sitä olenkin odotellut, että se haalistuisi ja menisi ohi. Mutta ei se näytä menevän, vaikka ei aktiivisesti tapaillakaan. Ja mulla ei ole mitään sellaisia ajatuksia, että haluaisin tämän toisen ottaa heti meidän elämäämme kokonaisuudessaan menoja maksamaan. Jos eroaisin, olisin kyllä ihan lasten kanssa keskenämme, ei mitään suhteita toisensa perään.
Minun aviomieheni haluaisi avioliittoa kanssani jatkaa, mutta se tietysti edellyttäisi, etten olisi rakastunut toiseen. Mutta minkäs teet kun en pääse tuosta tunteesta eroon.. Tiedän, että teen miestäni kohtaan väärin, kun ajatukseni on kaiken aikaa toisaalla. Enkä voi sitä hänelle edes kertoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta tässä alkaa olla jo tätä suhdetta takana, sivusuhdetta siis. Sitä olenkin odotellut, että se haalistuisi ja menisi ohi. Mutta ei se näytä menevän, vaikka ei aktiivisesti tapaillakaan. Ja mulla ei ole mitään sellaisia ajatuksia, että haluaisin tämän toisen ottaa heti meidän elämäämme kokonaisuudessaan menoja maksamaan. Jos eroaisin, olisin kyllä ihan lasten kanssa keskenämme, ei mitään suhteita toisensa perään.
Minun aviomieheni haluaisi avioliittoa kanssani jatkaa, mutta se tietysti edellyttäisi, etten olisi rakastunut toiseen. Mutta minkäs teet kun en pääse tuosta tunteesta eroon.. Tiedän, että teen miestäni kohtaan väärin, kun ajatukseni on kaiken aikaa toisaalla. Enkä voi sitä hänelle edes kertoa.
ap
No ethän ole edes yrittänyt, jos olet sivusuhdetta pitänyt! Nyt sivusuhde poikki, eikä mitään passiivista tapailua, vaan selkeästi poikki ja keskität sen energian omaan suhteeseesi. Jos et siihen ole valmis edes lastesi vuoksi, niin sitten on parempi erota.
No enhän minä yritäkään, kun en halua sitä pistää poikki. Mutta en anna sen roihahtaakaan.
Eli minä siis haluaisin pois tästä avioliitosta, mutta en vaan pysty ja uskallakaan, kun en tiedä pärjäänkö rahallisesti lainkaan :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta tässä alkaa olla jo tätä suhdetta takana, sivusuhdetta siis. Sitä olenkin odotellut, että se haalistuisi ja menisi ohi. Mutta ei se näytä menevän, vaikka ei aktiivisesti tapaillakaan. Ja mulla ei ole mitään sellaisia ajatuksia, että haluaisin tämän toisen ottaa heti meidän elämäämme kokonaisuudessaan menoja maksamaan. Jos eroaisin, olisin kyllä ihan lasten kanssa keskenämme, ei mitään suhteita toisensa perään.
Minun aviomieheni haluaisi avioliittoa kanssani jatkaa, mutta se tietysti edellyttäisi, etten olisi rakastunut toiseen. Mutta minkäs teet kun en pääse tuosta tunteesta eroon.. Tiedän, että teen miestäni kohtaan väärin, kun ajatukseni on kaiken aikaa toisaalla. Enkä voi sitä hänelle edes kertoa.
ap
Mietipä hyvä ihminen kuinka todellista tuo ihastuminen on? Helppo olla ihastunut jos tapaamiset romanttisia ja jännittäviä salasuhteessa, mutta kun se arki on taas edessä siinäkin. Ja vielä hankalampana. Miten ajattelet yhdistää lapsesi ja tämän uuden? Uusperhekuviot on lähes aina hankalia. Arki saattaisi aika äkkiä viedä maun siitä uudesta ihastussuhteesta. Mieti näin: vaihtoehdot ovat yh lasten kanssa tai nykysuhteessa jatkaminen. Jos yh vaihtoehto on mielestäsi houkuttelevampi niin tee ratkaisut. Tuo toinen suhde on unelmaa, voi toteutua mutta suuri vaara ettei siitä tulekaan mitään ja jos noin niin kestätkö sen?
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä yritäkään, kun en halua sitä pistää poikki. Mutta en anna sen roihahtaakaan.
Eli minä siis haluaisin pois tästä avioliitosta, mutta en vaan pysty ja uskallakaan, kun en tiedä pärjäänkö rahallisesti lainkaan :(
ap
Olet kuitenkin valmis altistamaan lapsesi valtavalle traumalle oman rakastumisesi tähden? Olet JO altistanut heidät isolle traumalle pettämällä. Eikö käynyt pienessäkään mielessä, että jos asia selviäisi lapsillesi, heidän koko elämänkatsomuksensa menisivät uusiksi? Vanhemman pettäminen (ja ero) vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kehitykseen ja omiin suhteisiin. Ja negatiivisesti. Koko perusturvallisuus järkkyy. Kuinka kehtaat tehdä niin omille lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta tässä alkaa olla jo tätä suhdetta takana, sivusuhdetta siis. Sitä olenkin odotellut, että se haalistuisi ja menisi ohi. Mutta ei se näytä menevän, vaikka ei aktiivisesti tapaillakaan. Ja mulla ei ole mitään sellaisia ajatuksia, että haluaisin tämän toisen ottaa heti meidän elämäämme kokonaisuudessaan menoja maksamaan. Jos eroaisin, olisin kyllä ihan lasten kanssa keskenämme, ei mitään suhteita toisensa perään.
Minun aviomieheni haluaisi avioliittoa kanssani jatkaa, mutta se tietysti edellyttäisi, etten olisi rakastunut toiseen. Mutta minkäs teet kun en pääse tuosta tunteesta eroon.. Tiedän, että teen miestäni kohtaan väärin, kun ajatukseni on kaiken aikaa toisaalla. Enkä voi sitä hänelle edes kertoa.
ap
Mietipä hyvä ihminen kuinka todellista tuo ihastuminen on? Helppo olla ihastunut jos tapaamiset romanttisia ja jännittäviä salasuhteessa, mutta kun se arki on taas edessä siinäkin. Ja vielä hankalampana. Miten ajattelet yhdistää lapsesi ja tämän uuden? Uusperhekuviot on lähes aina hankalia. Arki saattaisi aika äkkiä viedä maun siitä uudesta ihastussuhteesta. Mieti näin: vaihtoehdot ovat yh lasten kanssa tai nykysuhteessa jatkaminen. Jos yh vaihtoehto on mielestäsi houkuttelevampi niin tee ratkaisut. Tuo toinen suhde on unelmaa, voi toteutua mutta suuri vaara ettei siitä tulekaan mitään ja jos noin niin kestätkö sen?
Kirjoitinkin tuohon, että haaveenani ei ole aloittaa heti yhteistä elämää tämän toisen miehen kanssa, vaan jos eroan, olen lasteni kanssa keskenään. Tämä avioliitto on vaan niin väärin meitä molempia kohtaan. Minä teen miestäni kohtaan väärin, kun ajattelen kokoajan toista. Minä en ole mitään ruusuisia haaveita paremmasta elämästä laatinut, vaan tämä nykyinen kuvio on vaan niin väärin. Ei näin saisi kenenkään kanssa elää. Ja mieheni sen vielä tietää ( tai ei se tiedä, että ajattelen edelleenkin tuota miestä kaiken aikaa).
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta tässä alkaa olla jo tätä suhdetta takana, sivusuhdetta siis. Sitä olenkin odotellut, että se haalistuisi ja menisi ohi. Mutta ei se näytä menevän, vaikka ei aktiivisesti tapaillakaan. Ja mulla ei ole mitään sellaisia ajatuksia, että haluaisin tämän toisen ottaa heti meidän elämäämme kokonaisuudessaan menoja maksamaan. Jos eroaisin, olisin kyllä ihan lasten kanssa keskenämme, ei mitään suhteita toisensa perään.
Minun aviomieheni haluaisi avioliittoa kanssani jatkaa, mutta se tietysti edellyttäisi, etten olisi rakastunut toiseen. Mutta minkäs teet kun en pääse tuosta tunteesta eroon.. Tiedän, että teen miestäni kohtaan väärin, kun ajatukseni on kaiken aikaa toisaalla. Enkä voi sitä hänelle edes kertoa.
ap
Mietipä hyvä ihminen kuinka todellista tuo ihastuminen on? Helppo olla ihastunut jos tapaamiset romanttisia ja jännittäviä salasuhteessa, mutta kun se arki on taas edessä siinäkin. Ja vielä hankalampana. Miten ajattelet yhdistää lapsesi ja tämän uuden? Uusperhekuviot on lähes aina hankalia. Arki saattaisi aika äkkiä viedä maun siitä uudesta ihastussuhteesta. Mieti näin: vaihtoehdot ovat yh lasten kanssa tai nykysuhteessa jatkaminen. Jos yh vaihtoehto on mielestäsi houkuttelevampi niin tee ratkaisut. Tuo toinen suhde on unelmaa, voi toteutua mutta suuri vaara ettei siitä tulekaan mitään ja jos noin niin kestätkö sen?
Kirjoitinkin tuohon, että haaveenani ei ole aloittaa heti yhteistä elämää tämän toisen miehen kanssa, vaan jos eroan, olen lasteni kanssa keskenään. Tämä avioliitto on vaan niin väärin meitä molempia kohtaan. Minä teen miestäni kohtaan väärin, kun ajattelen kokoajan toista. Minä en ole mitään ruusuisia haaveita paremmasta elämästä laatinut, vaan tämä nykyinen kuvio on vaan niin väärin. Ei näin saisi kenenkään kanssa elää. Ja mieheni sen vielä tietää ( tai ei se tiedä, että ajattelen edelleenkin tuota miestä kaiken aikaa).
ap
Miten olisi sitten koittaa panostaa siihen omaan suhteeseesi? Olet sen miehen kanssa naimisiin mennyt, lapset tehnyt ja velkaa ottanut. Mikset voi panna sivusuhdetta poikki ja panostaa kaikella sillä energialla siihen omaan suhteeseesi, jonka olet ihan itse hankkinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä yritäkään, kun en halua sitä pistää poikki. Mutta en anna sen roihahtaakaan.
Eli minä siis haluaisin pois tästä avioliitosta, mutta en vaan pysty ja uskallakaan, kun en tiedä pärjäänkö rahallisesti lainkaan :(
ap
Olet kuitenkin valmis altistamaan lapsesi valtavalle traumalle oman rakastumisesi tähden? Olet JO altistanut heidät isolle traumalle pettämällä. Eikö käynyt pienessäkään mielessä, että jos asia selviäisi lapsillesi, heidän koko elämänkatsomuksensa menisivät uusiksi? Vanhemman pettäminen (ja ero) vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kehitykseen ja omiin suhteisiin. Ja negatiivisesti. Koko perusturvallisuus järkkyy. Kuinka kehtaat tehdä niin omille lapsillesi?
Sepä se, kumpi tässä nyt on sitten parempi vaihtoehto lapsillekaan. Olla vuosikaudet valheellisessa ns. avioliitossa, jossa kumpikaan ei oikeasti toista rakasta ja luota kuten kuuluisi. Vai se ero, josta tietysti myös traumoja tulee lapselle. Kumpi on parempi? Itse olen jo vuosikaudet omasta onnestani luopunut lasten takia onnettomassa liitossa. Koska minäkin olen sitä mieltä, että viimeiseen asti toivon, ettei lasten tarvitse kärsiä eroa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enhän minä yritäkään, kun en halua sitä pistää poikki. Mutta en anna sen roihahtaakaan.
Eli minä siis haluaisin pois tästä avioliitosta, mutta en vaan pysty ja uskallakaan, kun en tiedä pärjäänkö rahallisesti lainkaan :(
ap
Olet kuitenkin valmis altistamaan lapsesi valtavalle traumalle oman rakastumisesi tähden? Olet JO altistanut heidät isolle traumalle pettämällä. Eikö käynyt pienessäkään mielessä, että jos asia selviäisi lapsillesi, heidän koko elämänkatsomuksensa menisivät uusiksi? Vanhemman pettäminen (ja ero) vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kehitykseen ja omiin suhteisiin. Ja negatiivisesti. Koko perusturvallisuus järkkyy. Kuinka kehtaat tehdä niin omille lapsillesi?
Sepä se, kumpi tässä nyt on sitten parempi vaihtoehto lapsillekaan. Olla vuosikaudet valheellisessa ns. avioliitossa, jossa kumpikaan ei oikeasti toista rakasta ja luota kuten kuuluisi. Vai se ero, josta tietysti myös traumoja tulee lapselle. Kumpi on parempi? Itse olen jo vuosikaudet omasta onnestani luopunut lasten takia onnettomassa liitossa. Koska minäkin olen sitä mieltä, että viimeiseen asti toivon, ettei lasten tarvitse kärsiä eroa.
ap
Paras vaihtoehto lapsillesi on nyt unohtaa se sivusuhde ja panostaa siihen parisuhteeseesi silläkin energialla. Se on nyt sinusta kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Siinäpä se. Elämä on valintoja. Ja onnistumisia. Ja virheitä.
P.S. Oon päättänyt, että mulle ainoa oikea elinympäristö on omakotitalo Kauniaisissa. Mitä teen, kun olen vain keskituloinen?