Miten lopettaa ystävyys

Tekisin jonkinlaisen loppuselvityksen. Tosin en ymmärrä, mikset voisi olla edelleen ystävä passiivisesti?

Jätin pikkuhiljaa tuollaisen "ystävän". Viimeinen niitti oli kun olin pari vuotta kuunnellut häntä kuinka vaikeaa hänellä oli kun oli mennyt siskonsa kanssa sukset ristiin ja kun sai viimein välit kuntoon suhtautui minuun kuin paskaan. En ottanut enää mitään yhteyttä enkä vastannut viesteihin kuin lyhyesti, ei silti että olisi paljon kiinnostanut mun seura sen jälkeen. Että sellainen ystävä. Enkä ole kaivannut pahemmin.

Minä olen tehnyt vastaavassa tilanteessa pelkurin tavoin, eli liuennut mitään selittämättä. Ei paras keino, mutta toimii kyllä. En vaan koskaan vastannut mihinkään. Asuimme sen verran kaukana toisistamme, ettemme sattumalta tavanneet, joten oli helppoa vaan torjua kaikki soitot ja viestit. Ei niitä kyllä montaa tullutkaan, ehkä 4-6 kpl. Ei tainnut olla suuri menetys puolin eikä toisin.

Itse olen aina vain liuennut. Ei sekään ehkä hyvä ole koska silloin toinen ei todella koskaan ymmärrä mikä mätti, ja oon miettiny että juuri noiden tyyppien se ois eniten kannattanut kyllä saada tietää. Mutta itselle "helpompi" näin, tollasilla tyypeillä menee kuukausia että ne edes tajuaa mitään.

Älä ole aina käytettävissä, jos ei sulle sovi. Opettele sanomaan ei. Ota vähän etäisyyttä ja katso mitä tapahtuu. Jos sä olet kovin aktiivinen, ei toinen ehkä koskaan ehdi ottaa yhteyttä kun sä teit sen jo. Jos toinen kohtuuttomasti kaataa murheitaan sun niskaan, sano ystävällisesti että valitettavasti elämäntilanteeni on nyt sellainen, että en jaksa enää tätä kuormaa kantaa ja toivon, että etsit jonkun muun jolle voit kaiken tämän purkaa.

Taisin tarkoittaakin, miten lopettaa aktiivinen ystävyys eli vain lopettaa aktiivinen yhteydenpito? Vai täytyykö monen kymmenen vuoden jälkeen kuitenkin jotain selittää.. miten tällaisessa toimitaan oikein? En tarkoita mitään välien katkaisemista vaan passivoitumista, mutta koska syynä ei kuitenkaan ole mitkään kiireet vaan hänen käytöksensä, täytyykö se ilmaista vai voiko pitää omana tietonaan. Miten olette toimineet?

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina vain liuennut. Ei sekään ehkä hyvä ole koska silloin toinen ei todella koskaan ymmärrä mikä mätti, ja oon miettiny että juuri noiden tyyppien se ois eniten kannattanut kyllä saada tietää. Mutta itselle "helpompi" näin, tollasilla tyypeillä menee kuukausia että ne edes tajuaa mitään.

Ei minä minä ihmiset koskaan ymmärrä, turhaan niille selittelee yhtään mitään.

Kiitos kovasti kommenteista!

Olette ottaneet osaa minun, tuntemattoman, asiaan muutamassa minuutissa enemmän kuin oikea ystäväni muutaman vuoden aikana yhteensä... aika hurjaa. Kiitos teille. Hyviä pointteja tuli ja luulen, että esim. vastaaja 7 on oikeassa: ei minäminä-ihmiset ymmärrä, jos heille yrittää tällaista selittää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Taisin tarkoittaakin, miten lopettaa aktiivinen ystävyys eli vain lopettaa aktiivinen yhteydenpito? Vai täytyykö monen kymmenen vuoden jälkeen kuitenkin jotain selittää.. miten tällaisessa toimitaan oikein? En tarkoita mitään välien katkaisemista vaan passivoitumista, mutta koska syynä ei kuitenkaan ole mitkään kiireet vaan hänen käytöksensä, täytyykö se ilmaista vai voiko pitää omana tietonaan. Miten olette toimineet?

ap

Jaa no sitten. Minä tekisin niin, että tekisin kuten minulle sopii, passivoituison ja vastaisin jos toinen jotain asiaan liittyen kysyy. Jos ei kysy joudut ehkä ihmettelemään aluksi, että eikö se edes koe menettäneensä mitään, mutta ehkä tosiaan ei, ja jos hän ei koskaan kysy asiasta, niin hän on asian kanssa ok. Tai jos ei ole, mutta ei uskalla kysyäkään, niin... sitten on hankalampi tilanne :/ Ehkä sinäkin siihen mennessä haluat sanoa jotain tai olet keksinyt, mitä sanoa, jos hän vaikuttaa jotenkin vaikealta, niin voit vähän aukaista tilannetta. Mutta ei sitä oikeastaan kannata alkajaisiksi tehdä. Sulla on oikeus olla passiivinen!

Sinuna tekisin niin, että vain vähentäisin aktiivisuutta. Eli en katkaisisi välejä kokonaan (kuten ei ilmeisesti sinunkaan mielestäsi ole tarpeen), vaan harventaisin omia yhteydenottojani vähitellen. En alkaisi ehdoin tahdoin mitään selvitystä tekemään. Mutta varautuisin mielessäni siihen, että jos toinen kysyy aiheesta jotain, niin olisin miettinyt valmiiksi mitä vastaan. Eli silloin kyllä tekisin jonkinlaista selvitystä, jos sitä oikein kysytään. Mutta jos toinen ei kysy, niin olettaisin, ettei hän selvitystä kaipaakaan.

Ystäväni ovat olleet myös yhteisiä ystäviä, joten liukeneminen on mielestäni ihan ok, kun kuitenkin varmaan joskus tavataan jossain kerran parissa vuodessa. Ei tartte mitään draamaa, jota tiedän tämän entisen kaverini kyllä aiheuttavan, jos olisin kertonut, etten pidä siitä, miten hän kohtelee mua. Vähätteli minua usein, otti yhteyttä vain, kun jotain tarvitsi, yms. Melkoinen draamakuningatar myös, joka sai mustasukkaisuuskohtauksia, jos joku toinen sai huomiota. Eipä huvittanu hirveesti enää hengata, mutten nähnyt syytä järjestää tapaamista asian tiimoilta, koska jotkut toiset hänen kanssaan haluavat hengata. On nimittäin hyvän ystäväni parhaan kaverin poikaystävä. Ovat tosin ilmeisesti vihdoin eroamassa, koska tää ex-kaveri tietysti petti poikaystäväänsä.

Mä olen vaan lopettanut aktiivisen yhteydenpidon. Vastaan puhelimeen jos toinen soittaa ja juttelen ja voin laittaa tekstarin joskus, mutta en kauhean aktiivisesti pidä yhteyttä. Ei ole välit poikki, koska en ole siihen nähnyt tarvetta, mutta yhteydenpito aika löyhää. Mun kantilta kuitenkin riittävää.

Jos haluat vielä pelastaa ystävyyden, niin selvittely. Selvittelyt ovat hyvin kipeitä ja edellyttävät vahvaa luottamusta. Jos taas olet jo henkisesti irtaantunut ystävästä, on mielestäni parempi liueta. Pelkkä taukokin voi tehdä hyvää ja kenties voitte myöhemmin olla uudelleen yhteyksissä, jos kumpikin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kovasti kommenteista!

Olette ottaneet osaa minun, tuntemattoman, asiaan muutamassa minuutissa enemmän kuin oikea ystäväni muutaman vuoden aikana yhteensä... aika hurjaa. Kiitos teille. Hyviä pointteja tuli ja luulen, että esim. vastaaja 7 on oikeassa: ei minäminä-ihmiset ymmärrä, jos heille yrittää tällaista selittää.

ap

Ehkä ette ole vain päässeet syvällisemmälle tasolle ystävyydessänne. Sinnekin pääsy on molemmista kiinni vähän niin kuin avioliitossakin, ei vain toisesta. Jos olet antanut ymmärtää, että sulle riittää tämä niin sitten se on riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Taisin tarkoittaakin, miten lopettaa aktiivinen ystävyys eli vain lopettaa aktiivinen yhteydenpito? Vai täytyykö monen kymmenen vuoden jälkeen kuitenkin jotain selittää.. miten tällaisessa toimitaan oikein? En tarkoita mitään välien katkaisemista vaan passivoitumista, mutta koska syynä ei kuitenkaan ole mitkään kiireet vaan hänen käytöksensä, täytyykö se ilmaista vai voiko pitää omana tietonaan. Miten olette toimineet?

ap

Jos olette todella vuosikymmeniä olleet tekemisissä, niin pitäisi pystyä sanomaan suoraan asia edes jollain tavalla.

Loppuselvitykset ei auta, koska toisella on aina joku vastakommentti.

Itse lopetin epätasapainoisen "ystävyyssuhteen" alkamalla äärirehelliseksi. Eli aina, kun entisen kaavan mukaan olisin mymissyt jotain empaattista, tokaisin "ranskalaisin viivoin" jotain inhorealistisen rehellistä. Siitä tulee ihanan vapauttava tunne!

Ja siitähän syntyi heti vastareaktio: Kuule Irmeli, Linda ja Sesse on ihan eri mieltä kuin sä ja ne on sentään blaa blaa..

Loppujen lopuksi sieltä alkaa sitten tulla "haista sinä kuule p*ska" ja muuta, ja siinä vaiheessa onkin helppo kääntää uusi sivu.

Toki vielä voi tulla tapaamispyyntöjä, mutta kun tietää epätasapainoisen perusasetelman, voi vastata ympäripyöreästi jotain.

Ja ennenpitkää tällainen suhde loppuu mahdottomuuteensa ja sinulla on elämässä entisen energia-aukon tilalla jotain itsesi kannalta rakentavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ovat olleet myös yhteisiä ystäviä, joten liukeneminen on mielestäni ihan ok, kun kuitenkin varmaan joskus tavataan jossain kerran parissa vuodessa. Ei tartte mitään draamaa, jota tiedän tämän entisen kaverini kyllä aiheuttavan, jos olisin kertonut, etten pidä siitä, miten hän kohtelee mua. Vähätteli minua usein, otti yhteyttä vain, kun jotain tarvitsi, yms. Melkoinen draamakuningatar myös, joka sai mustasukkaisuuskohtauksia, jos joku toinen sai huomiota. Eipä huvittanu hirveesti enää hengata, mutten nähnyt syytä järjestää tapaamista asian tiimoilta, koska jotkut toiset hänen kanssaan haluavat hengata. On nimittäin hyvän ystäväni parhaan kaverin poikaystävä. Ovat tosin ilmeisesti vihdoin eroamassa, koska tää ex-kaveri tietysti petti poikaystäväänsä.

Jasså, Borgå igen.

Olin vielä äsken aika neuvoton ja tämä koko 'idea' oli sellaisena jäsentymättömänä vyyhtinä, mutta nyt sain kauttanne siihen uutta näkökulmaa ja se auttoi. Kiitos vielä teille vastauksistanne ja vaivannäöstänne.

ap

Joku jo ehdottikin suurinpiirtein näin että lopeta itse yhteydenpito mutta jos hän ottaa yhteyttä niin vastaat sitten siihen. Ehkä hän jossain vaiheessa tajuaa jotain tai sitten ei. Mutta sinä voitat joka tapauksessa. :)

Jos olisin ap, niin varmaan heittäisin johonkin väliin jonkun kommentin suhteen epätasapainosta. Ihan jo siksi, että se antaisi ajateltavaa tuolle toiselle. Ja hän ei ihmettelisi, onko jotain muuta sattunut (esim. olenko kuollut tai onko joku puhunut valheita hänestä, kun en vastaa aktiivisesti). Terottaisi, että olisi syytä katsoa peiliin.