Äitipuolet, eikö harmita olla äitipuoli?

Mun äitipuoli on ollut maailman ihanin ihminen. Ei todellakaan välittänyt mistään elareista vaan ollaan käyty kahdestaan shoppailemassa kun nuorempana olin isäni luona. Oon aina pystynyt juttelemaan äitipuolelleni kuin kaverille ja käyty yhdessä ratsastamassa, lenkkeilemässä ja pelaamassa tennistä. Nyt asun jo omassa kämpässä mutta käyn tasaisin väliajoin äitipuolen kanssa lounaalla. Nään häntä paljon useemmin kun isääni, vaikka ei mulla isäänikään huonot välit ole. Oon mielettömän kiitollinen mun äitipuolelle, ettei se ole kokenut mua taakkana elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on provo, mutta silti... Mitä tarkoittaa käytetty? Sitäkö ettei menneyt neitsyenä naimisiin ja pysynyt saman kanssa lopun elämäänsä? No, löytyyhän noitakin kulttuureita vielä, joissa tällainen elämä arvossaan. Onnellisuudesta en sitten tiedä.

Usein tämä hirveä vouhkaaminen äitipuoliasian ympärillä kertoo parista asiasta:

- Naimisissa oleva nainen pelkää, että mies jättää hänet. Haluaa meuhkata eron kamaluudesta, koska pelkää, ettei omana itsenään saa miestään pidettyä. Jos saisi liiton pidettyä kasassa yleisellä tuomitsemisella ja uhkailulla.

- Mies on jo jättänyt naisen ja nainen purkaa katkeruuttaan äitipuoleen.

Terveellä itsetunnolla varustettu nainen, äiti tai ei, uskoo ihan omaan itseensä, eikä näe muita uhkina.

Näin juuri. Taidat olla lukenut psykoanalyyttistä teoriaa sinäkin...

Ei miehen uusi vaimo tai kumppani ole miehen lasten äitipuoli. Lapsilla on oma äiti. Miehen uusi puoliso - mitä nimeä nyt käytetäänkään - on hänen puolisonsa ja joku ihminen lasten elämässä, ehkä ystävä tms. Äitipuoli tulee nimenä esiin, jos isällä ja uudella kumppanilla on yhteisiä lapsia. Koen itse, että aikuisilla lapsillani on ihmissuhde entisen mieheni naiskumppaniin. Se ihmissuhde on sellainen, millaisen lapseni haluavat - enkä valitettavasti itse voi tälle asialle mitään. Jos olisin parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, en pyrkisi väkisin heidän elämäänsä. Odottaisin lapsilta aloitteita. Ymmärtäisin olla menemättä sellaisiin tilanteisiin, joissa lasten äidin ja isän kuuluu olla paikalla. En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ei parisuhteeni siitä kärsi, vaikka mahdollinen mieheni hoitaisi joitakin lasten elämään liittyviä asioita ilman uutta kumppania - vaikka olisimme naimisissakin. Ei uusperhe ole koskaan millään tavalla sama asia kuin alkuperäinen perhe. Se voi olla jollekin parempi ratkaisu, mutta kuitenkin aina erilainen - monine ongelmineen. Kunnioitan teitä vastaajia, jotka ette väkisin pyri miehen lasten elämään vaatimaan, että teillä olisi jokin erityinen asema.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on provo, mutta silti... Mitä tarkoittaa käytetty? Sitäkö ettei menneyt neitsyenä naimisiin ja pysynyt saman kanssa lopun elämäänsä? No, löytyyhän noitakin kulttuureita vielä, joissa tällainen elämä arvossaan. Onnellisuudesta en sitten tiedä.

Usein tämä hirveä vouhkaaminen äitipuoliasian ympärillä kertoo parista asiasta:

- Naimisissa oleva nainen pelkää, että mies jättää hänet. Haluaa meuhkata eron kamaluudesta, koska pelkää, ettei omana itsenään saa miestään pidettyä. Jos saisi liiton pidettyä kasassa yleisellä tuomitsemisella ja uhkailulla.

- Mies on jo jättänyt naisen ja nainen purkaa katkeruuttaan äitipuoleen.

Terveellä itsetunnolla varustettu nainen, äiti tai ei, uskoo ihan omaan itseensä, eikä näe muita uhkina.

Käytetty tarkoittaa sitä että on lapsia toisen kanssa ei siis neitsyttä.

Hirveän paljon helpompaa kun alkaa toiselle kierrokselle vasta kun lapset ovat aikuisia/lähes aikuisia. Miehen lapset olivat jo pitkälle parikymppisiä ja omillaan kun tavattiin, minulla teinit. Minä en siis koskaan ole ollut äitipuoli, eikä mieskään ole isäpuoli. Asutaan vielä viikot eri paikkakunnilla mikä tekee tilanteen minun lasteni kannalta helpoksi, ei tarvitse tottua jokapäiväiseen yhteiseloon. Kun minunkin lapset aikuistuvat ja muuttavat pois muutamme me yhteen. Nyt ei ole mikään hoppu, pysyy suhdekin tuoreempana kun ei jatkuvasti yhdessä olla. Tämmöistä aikuinen rakkaus varmaan monella muullakin ikäiselläni.

Toiset lapset on vaan niin kivoja ja ihania, että niihin kiintyy vaikka eivät omia olekaan. Toiset on taas lähinnä rasittava taakka, jolloin mielellään evakuoi itsensä alta pois.

Sitä ihmettelen, että äidit näkevät uhkana sen jos äitipuoli sattuu heidän lapsistaan pitämään. Pitäminenhän tuo lapselle iloa ja onnea sekä turvaa elämään.

Äitipuolena voin sanoa, että kun toisen lapsista pitää niin heille mielellään kaikkea kivaa tekee, järjestää ja antaa. Jos ei pidä niin sitä itsensä mielellään pitää vieraana ja etäisenä. Kummankohan luulette olevan lapselle parempi?

Vierailija kirjoitti:

Ei miehen uusi vaimo tai kumppani ole miehen lasten äitipuoli. Lapsilla on oma äiti. Miehen uusi puoliso - mitä nimeä nyt käytetäänkään - on hänen puolisonsa ja joku ihminen lasten elämässä, ehkä ystävä tms. Äitipuoli tulee nimenä esiin, jos isällä ja uudella kumppanilla on yhteisiä lapsia. Koen itse, että aikuisilla lapsillani on ihmissuhde entisen mieheni naiskumppaniin. Se ihmissuhde on sellainen, millaisen lapseni haluavat - enkä valitettavasti itse voi tälle asialle mitään. Jos olisin parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, en pyrkisi väkisin heidän elämäänsä. Odottaisin lapsilta aloitteita. Ymmärtäisin olla menemättä sellaisiin tilanteisiin, joissa lasten äidin ja isän kuuluu olla paikalla. En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ei parisuhteeni siitä kärsi, vaikka mahdollinen mieheni hoitaisi joitakin lasten elämään liittyviä asioita ilman uutta kumppania - vaikka olisimme naimisissakin. Ei uusperhe ole koskaan millään tavalla sama asia kuin alkuperäinen perhe. Se voi olla jollekin parempi ratkaisu, mutta kuitenkin aina erilainen - monine ongelmineen. Kunnioitan teitä vastaajia, jotka ette väkisin pyri miehen lasten elämään vaatimaan, että teillä olisi jokin erityinen asema.

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä termiä jostain asiasta käyttää..? Äitipuoli, isän kumppani, Pirkko, Liisa tai Sirpa. Ihan mikä vaan. Nimitys tai termi ei muuta suhteen sisältöä yhtään miksikään. Äitipuoli voi olla etäinen, Pirkko omaakin äitiä läheisempi.

Ei haittaa! Kiva vaan kun joku toinen on ne vääntänyt ja kärsinyt; sain neljä lasta ja jouduin näkemään synnyttämisen vaivan itse vaan kahdesti. Saan oikeastaan rusinat pullasta! Lapset asuu mun ja miehen luona, ei elareita, ovat suuresti avuksi ja ihania tyyppejä kaikin puolin. Enemmän ne mua näkee ku äitiään. Niiden äitiä ei mun puolestani tartte tavata- hänelle en ole tippaakaan kateellinen. Näin on paras!

Kyllä harmittaa ja todella paljon. V*tuttaa suorastaan. Nytkin joudun olemaan vieraana omassa (ja maksamassani) kodissa, kun isin pikkuprinsessat ovat käymässä. Komentaa ei saa eikä tunnu olevan muitakaan oikeuksia, velvollisuuksia vain. Teiniprinsessa kulkee perse paljaana eikä asiasta saa sanoa, mutta miksi mun pitäisi sitä joutua katselemaan? Nuorempi taas on jo nyt samanlainen narsisti manipuloijia kuin äitinsä, lässyttää ja passuuttaa isäänsä. Vietä tässä nyt sitten ansaittuja vapaapäiviä!!