Onko asiallinen kommentti opettajalta?

Juuu ei. 9 ei ole 10.

Pitäisikö sinun opettaa lapsellesi että hän kelpaa ihmisenä vaikka saisikin vain ysin. Olin peruskoulussa luokkani paras mutta en silti ollut se joka itki kun saikin 10 sijasta ysin. Se oli se toiseksi paras ja tuntuu hänen elämänsä olevan edelleen samanlaista. Aivan henkisesti kuollut tapaus.

9 ei tarkoita 10.

Antaisin 9. Hyvä numero sekin. Opetan saksaa.

Joo noilla tuloksilla ei kymppiä heruisi.

Itse katson alinta numeroa ja pyöristän tarvittaessa ylöspäin.

On 10 arvoinen.

8 saisi siis minulta.

Vierailija kirjoitti:

8 saisi siis minulta.

Yhden hieman heikommin menneen sanakokeen vuoksi laskisit vahvan ysin kasiin? Ei vissiin kovin paljoa inhimillistä ymmärrystä sinulla.

Vierailija kirjoitti:

1 numeron korotus ei todellakaan ole liian korkea.

On, jos lapsi ei tee mitään tavoitteen saavuttaakseen. Pelkkä tavoitteen asettaminen ei tuo tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 saisi siis minulta.

Yhden hieman heikommin menneen sanakokeen vuoksi laskisit vahvan ysin kasiin? Ei vissiin kovin paljoa inhimillistä ymmärrystä sinulla.

Kyllä. Jos haluaa ysin, pitää osoittaa osaavansa ysin arvoisesti eikä vain opettelevansa ysin asiat ulkoa.

Koenumerot eivät ainakaan toisella asteella kerro lopullise-umerosta, kuin suuntaa antavasti.

Vaihteluväli voi ainakin 90 luvun opettakoulutuksen mukaan olla ±2 numeroa, ja kokeita ei välttämättä tarvitse edes pitää. Meille opetettiin myös että jos oppilas ylittää oman tasonsa se pitäisi huomioida arvostelussa, kuten sekin että jos ei ole motivoitunut tarpeeksi.

Näin kaksi oppijaa joiden absoluuttinen osaamistaso poikkeaisi 2 numeron verran tai ylikin voivat saada saman numeron.

Käytin paljon itsearviointia kaavakkeita ja keskusteluja. Enemmän kuin 80 prosenttia arvioi itsensä erittäin osuvasti. Jotkut yläkanttiin toiset alakanttiin.

Kaikki aikuisopiskelijat eivät käsittäneet itsearviointia, ja nuorisollakin oli itsetunto-ongelmia, eli huonoitsetunto ja joillakin oli vain liian suuret luulot osaamisestaan.

Tuollainen arviointi on opettajalle huomattavasti raskaampaa, kuin koenumeroiden keskiarvon laskeminen. Mutta minusta oikeudenmukaisempi ainakin niitä kohtaan, jotka jännittämisen tai muun syyn takia alisuoriutuivat kokeissa.

En sitten montaa vuotta ollut opettajana, lähinnä palkkauksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8 saisi siis minulta.

Yhden hieman heikommin menneen sanakokeen vuoksi laskisit vahvan ysin kasiin? Ei vissiin kovin paljoa inhimillistä ymmärrystä sinulla.

Kyllä. Jos haluaa ysin, pitää osoittaa osaavansa ysin arvoisesti eikä vain opettelevansa ysin asiat ulkoa.

TÄMÄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tavoitteeksi pitää asettaa jokin parannus mihin pyrkiä, eikä vaan tyytyä nykytasoon.

Ne ovat nämä nykypäivän laiskat opettajat, eivät halua tukea oppilaiden kehitystä vaan tasapäistää koko porukan.

Ehdottomasti opettajan asenteesta valitus rehtorille ja/tai paikalliseen sivistystoimeen.

Mitä mää just luin? Tämmöisiäkö nykyvanhemmat on, sama pätemisentarve kuin harrastamisessa on siirretty kokopäiväpuurtamispakoksi myös koulussa?

80-luvullakin oli ahdistavia vanhempia joillakin, mutta silti ne oli ihan eri planeetalta kuin tämä puskutraktoritouhu.

Miksi ihmeessä ei voisi tyytyä nykytasoon? Sehän on lapsen taso. Tämä teidän urheiluvalmennuksesta pöllitty ajatusmalli ei toimi sielläkään häävisti, koska jos pusketaan lasta yli luonnollisen kehityskyvyn, aiheutetaan ongelmia. Ainoa toimiva kiihdyke on sopivasti koostuneen kaveriporukan keskinäinen hyvähenkinen kilpailu, joka ruokkii innostusta. Mutta se lähtee silloin lapsista itsestään. Tuuppiminen aiheuttaa vain omaehtoisuuden katoamista tai sitten niin raivokasta suorittamista hyväksynnän nälässä, että loppuelämä on surkea kun ihminen kadottaa minuutensa.

Opettajahan tässä juurikin haluaa tukea lapsen kehitystä kertoessaan, että tavoite on liian korkea. Jos et sitä ymmärrä, pese pääsi pöntössä muutamaan kertaan. Jos lähtisi tuo tunkkaisuus ajattelustasi.

Millä tavalla tämä on "asiatonta"? Asiatonta olisi mielestäni, jos siellä olisi lukenut vaikka että haistakaa paska.

Sitä toki voi miettiä, että onko tämän aiheen käsittely Wilman tuntimerkinnöissä paras tapa.

Opettaja on tiivistänyt ajatuksensa pikaisen tuntimerkinnän muotoon, mikä pitää sitä lukiessa ottaa huomioon. Luultavasti hän on laittanut kommentit kaikille oppilailleen samalla (luokanope 20-30 kommenttia, aineope ehkä kymmenen kertaa enemmän). Jos hän olisi kirjoittanut kaikille viestin, aikaa olisi voinut mennä tuntitolkulla.

On oppilaita, jotka jo tekevät parhaansa ja toimivat ehkä jopa jaksamisensa rajoilla. Minulla on oppilaita, joiden ei todellakaan ole realistista tavoitella kasin nostamista ysiin. Seiskaan asti arvosana nousee aika helposti ahkeroimalla, siitä eteenpäin pelkkä ahkeruus ei aina riitä. On kamalaa, jos oppilas tavoittelee hampaat irvessä mahdottomia. Jatkuessaan tämmöinen on riski lapsen mielenterveydelle.

Sinuna, ap, ottaisin opeen yhteyttä ja keskustelisin aiheesta tarkemmin. Tätä uskoisin open toivovankin. Näin hän voi panostaa työaikansa juuri niihin oppilaisiin ja perheisiin, jotka lisätietoa kaipaavat, eikä tarvitse kaikille kirjelmöidä varmuuden vuoksi.

Vaikea käsittää, mitä asiaa auttaa täällä avautuminen. Samalla vaivalla olisit jo hoitanut asian open kanssa.

No, en nyt jaksaisi nipottaa sanamuodosta. Tulee mieleen, että kun viesti ei ole vanhemman mieleen, aletaan kaivamaan sivusta ongelmaa, ettei tarvi hyväksyä viestin pääasiaa. Ainahan ihmiset tekee noin. Nollataan ikävät uutiset tarttumalla lillukanvarsiin.

Sinänsä tuo jälkiosa kommenttia oli typerä ja vähän asiatonkin, mutta mitäpä siitä. Lapsi itse ei sitä nähnyt ja te aikuiset voitte unohtaa sen. Jos haluat, voi kuitata siitä takaisin opettajalle, mutta that's it. Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Oli siis laittanut tuntimerkintäkommentteihin "liian korkea tavoitenumero". Lapsi tavoittelee yhtä numeroa parempaa tulosta kuin viime todistuksessa.

Lukukaudesta ei ole mennyt vasta kuin 2/5, joten luulisi olevan mahdollista vielä tsemppaamalla nostaa arvosanaa, kun tavoitekaan ei ollut sen isompi kuin yksi pykälä. Ehkä ope näkee, ettei lapsen rahkeissa ole varaa siihen, mutta voisi sen asian vähän tsemppihenkisemminkin tuoda esiin. Arvosanan nostaminen vaatii lisätyötä, ei riitä että vain sanoo, että joomähaluun. Oliko tavoitteista puhuttu heti vuoden alussa, ja oliko ope muistuttanut, mitä sen saavuttamiseen vaaditaan?

Tämä on se syy miksei toimi suomalainen koululaitos. Toinen vaatii oikeaa osaamista, toinen jakaa kympit naaman perusteella.

Ap, lapselle oikea numero olisi 8.

Tämän ketjun sivun eka kirhoittaja on oikeassa! Täytyy OSATA!!!