Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita ei kiinnosta nk. "alfamies"?
01.03.2016 |
Tuli tuosta uudesta Suomen Bachelorista mieleen. Muhun ei sitten yhtään vetoa, jos mies ajaa mersua/audia, pukeutuu töissä pukuun, on sliipattu ja partavedeltä tuoksuva, "tietää mitä haluaa"- kind of man. Paljon enemmän tykkään semmoisista hiukan ujoista ja kömpelöistä erämiehen näköisistä, villapaitaan pukeutuvista parrakkaista hessuista, joissa on hiljaista karismaa ja nöyryyttä. Jos taas mies tiedostaa oman komeutensa niin se on totaalinen turn off.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tykkään läskistä miehestä, joka ei huolehdi paljon ulkonäöstään, vaan keskittyy (tavallisen) työnsä lisäksi kavereihin, vaikkapa jonkin instrumentin soitteluun tai urheilulajiin tai jopa johonkin tietokonepeleihin. Uskon, että mun miesmaku osin perustuu omaan narsismiini ja huonoon itseluottamukseen. Mies pitäisi mua taivaan lahjana, koska itse olen kaunis ja älyllisistä asioista pitävä ja kuntoilemalla kropastaan huolta pitävä. Olisin sellainen vaimo, jota hän ei koskaan oikein tajuaisi, mutta jota on kiva panna ja voi olla ylpeä kavereille, kun on niin edustavan naisen saanut. Mulla taas ei ole noita ominaisuuksia joita miehellä ihailen, en ole oikein sosiaalinen kaveriporukkaihminen enkä osaa nauttia jostain futiksen katsomisesta, se on mulle ihan ajanhukkaa. Silti oikeasti fanitan tuollaisia tyyppejä. Mutta arvatkaa onko tuon kaltaiset ihanuudet koskaan kiinnostuneita tällaisesta naisesta :( Olen oikeasti miettinyt, että mun kannattaisi yrittää muuttaa makuani realistisempaan suuntaan, samanlaiseen kuin itse olen. Tulee ikääkin enkä ole sellainen saalis enää. Mulla on vaan haaveena tuollainen suhde, jossa mies on mies ja nainen on nainen.
Tästä oli vaikea saada varmuutta että mitä tarkoitat? Siis tapailet miestä joka on kaukana alfasta, mutta oikeasti ihastut sosiaalisesti dominantteihin ja komeisiin johtajauroksiin? No se on se perushomma. Ihmiset haluaa jotain mihin ei ole rahkeita. Kun on katsonut millaiset naiset monissa alfoissa roikkuvat ja luulevat voivansa saada omaksi, niin sääliksi käy. Tajuavatko koskaan, että se alfa nyt yksinkertaisesti vain saa paljon paremman näköisiä naisia, eikä pysty ihastumaan niihin huonompiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuhan miehellä on paksu lompakko, niin se riittää. Ihan sama minkä näkönen, oli sitten komea tai susiruma. Raha ratkaisee. En ota köyhää miestä. Onneks mulla on varakas mies. Oon itse kotiäiti ollut jo 10vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kuhan miehellä on paksu lompakko, niin se riittää. Ihan sama minkä näkönen, oli sitten komea tai susiruma. Raha ratkaisee. En ota köyhää miestä. Onneks mulla on varakas mies. Oon itse kotiäiti ollut jo 10vuotta.
Minulla on myös varakas mies, mutta ennen kun tiesin sen, ehdin ihastua uskomattomaan ulkonäköön ja rakastua ihanaan luonteeseen... Ei ratkaissut lompakon koko.
Mä en yhtään tykkää johtajatyyppisistä, vaikutusvaltaisista miehistä. Oikeastaan ehkä kyse eniten siitä, että en pidä miehistä jotka on paljon esillä. Onko se sitten mun epävarmuutta, vai sitä, että en ole itsekään esillä olevaa johtaja-ainesta, en tiedä, mutta taustavaikuttaja, jolla on iloiset silmät ja kiltin oloinen olemus, iskee muhun :) Ja ihan tärkeintä, että semmoinen tyyppi ei katso ihmisiä hirveenä alas- tai ylöspäin, vaan kohtelee ihmisiä tasavertaisina. Ja tykkää musta! Ilmeisesti vaatimuslista on todellisuudessa liian pitkä, tai en ole tarpeeksi kaunis (hoikka ja ihan nätti kai kuitenkin) koska oon sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään läskistä miehestä, joka ei huolehdi paljon ulkonäöstään, vaan keskittyy (tavallisen) työnsä lisäksi kavereihin, vaikkapa jonkin instrumentin soitteluun tai urheilulajiin tai jopa johonkin tietokonepeleihin. Uskon, että mun miesmaku osin perustuu omaan narsismiini ja huonoon itseluottamukseen. Mies pitäisi mua taivaan lahjana, koska itse olen kaunis ja älyllisistä asioista pitävä ja kuntoilemalla kropastaan huolta pitävä. Olisin sellainen vaimo, jota hän ei koskaan oikein tajuaisi, mutta jota on kiva panna ja voi olla ylpeä kavereille, kun on niin edustavan naisen saanut. Mulla taas ei ole noita ominaisuuksia joita miehellä ihailen, en ole oikein sosiaalinen kaveriporukkaihminen enkä osaa nauttia jostain futiksen katsomisesta, se on mulle ihan ajanhukkaa. Silti oikeasti fanitan tuollaisia tyyppejä. Mutta arvatkaa onko tuon kaltaiset ihanuudet koskaan kiinnostuneita tällaisesta naisesta :( Olen oikeasti miettinyt, että mun kannattaisi yrittää muuttaa makuani realistisempaan suuntaan, samanlaiseen kuin itse olen. Tulee ikääkin enkä ole sellainen saalis enää. Mulla on vaan haaveena tuollainen suhde, jossa mies on mies ja nainen on nainen.
Tästä oli vaikea saada varmuutta että mitä tarkoitat? Siis tapailet miestä joka on kaukana alfasta, mutta oikeasti ihastut sosiaalisesti dominantteihin ja komeisiin johtajauroksiin? No se on se perushomma. Ihmiset haluaa jotain mihin ei ole rahkeita. Kun on katsonut millaiset naiset monissa alfoissa roikkuvat ja luulevat voivansa saada omaksi, niin sääliksi käy. Tajuavatko koskaan, että se alfa nyt yksinkertaisesti vain saa paljon paremman näköisiä naisia, eikä pysty ihastumaan niihin huonompiin...
En missään sanonut, että haluan komean miehen. Ruma on oikeastaan parempi. Eikä tarvitse olla sosiaalisesti dominantti, vaan ylipäätään sosiaalinen, ekstrovertti, mitä itse en ole. Ja sanoin että tavallinen työ, ei mikään johtoasema.
Haluaisin siis ei yleisesti naisten suosiossa olevan, tavallista palkkaa saavan duunarin, joka on itseäni tyhmempi, mutta sosiaalinen eli eriluonteinen kuin minä. Tämä käy kyllä mielestäni järkeenkin siinä mielessä, että täydentäisimme toisiamme. Ymmärsikö tästä nyt paremmin, mitä ajoin takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei, ei mitään alfoja. En ole koskaan tykännyt niistä, joita koko muu tyttö- ja sittemmin naisporukka on kuolannut. Oma miestyyppini on älykäs, ujo ja herkkä pianonpimputtaja, jonka kanssa voisi vain tuijotella silmiin päivät pitkät. Mitä nörtimpi, sen parempi. Ulkonäöllä ei ole mitään väliä, salimaket ja muut mussuttajat jätän ihan suosiolla muille.
Pakko mainita asian vierestä: en tiedä mitä psykologiaa tässä on ollut mukana, mutta jokainen noista yleisesti kuolatuista pojista/miehistä, joita ympyröissäni on ollut ja joista en siis porukan ainoana naisena ole ollut yhtään kiinnostunut, olisi ollut kiinnostunut juuri minusta. En sano leuhkiakseni, vaan siksi, että se on ollut todella yllättävää (ja tietysti järjestelmällisesti pilannut välini muiden naisten kanssa). Olisi kiinnostavaa tietää, mikä metsästysteoria tästä jollakulla voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, ei mitään alfoja. En ole koskaan tykännyt niistä, joita koko muu tyttö- ja sittemmin naisporukka on kuolannut. Oma miestyyppini on älykäs, ujo ja herkkä pianonpimputtaja, jonka kanssa voisi vain tuijotella silmiin päivät pitkät. Mitä nörtimpi, sen parempi. Ulkonäöllä ei ole mitään väliä, salimaket ja muut mussuttajat jätän ihan suosiolla muille.
Pakko mainita asian vierestä: en tiedä mitä psykologiaa tässä on ollut mukana, mutta jokainen noista yleisesti kuolatuista pojista/miehistä, joita ympyröissäni on ollut ja joista en siis porukan ainoana naisena ole ollut yhtään kiinnostunut, olisi ollut kiinnostunut juuri minusta. En sano leuhkiakseni, vaan siksi, että se on ollut todella yllättävää (ja tietysti järjestelmällisesti pilannut välini muiden naisten kanssa). Olisi kiinnostavaa tietää, mikä metsästysteoria tästä jollakulla voisi olla.
Olen huomannut samaa, että haluttu mies kiinnostuu just musta, koska en ole aidosti ollenkaan kiinnostunut hänestä. Ja inhottavasti on mullakin vaikuttanut väleihin naisten kesken, jotenkin kavereille ollut vielä pahempi, ettei mua ole napannut.
Epäilen, että tää metsästysteoria päteekin näiden yleisesti haluttujen miesten keskuudessa. Ne hämmentyy, kun jotakuta ei ihan oikeasti kiinnostakaan, ja haluavat tietää miksi, ja näyttää, että kyllä se onnistuu kun vaan yrittää. Varmaan se kiinnostus lopahtaisi samoin kuin muidenkin kohdalla, jos jotenkin itse lähtiskin mukaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alfamiehen naisystävänä on ongelmallista sillä muut naiset yrittävät viedä hänet sinulta tuhoen sosiaaliset suhteesi loppujen lopuksi. Jos olisin nainen, niin en koskaan esittelisi kumppaniani naisystävilleni.
Alfamiehet ja niitä saalistavat naiset ovat yleensä sellaista väkeä, että noita ns sosiaalisia ongelmia on aika paljon. On pettämisiä, sanaharkkoja, mustasukkaisuuskohtauksia, kaikenlaista draamaa ja lapsellista meininkiä. Sellaista, mikä ei ainakaan mua jaksaisi yhtään innostaa. Pyrin kokoamaan ympärilleni fiksuja ihmisiä, joilla on arvot kohdillaan ja jotka ovat oikeasti mukavia. Tässä olen onneksi onnistunutkin.
Mulle tuli ketjun otsikosta mieleen se Akin ja Ritan Aki. Ei oikein vetoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu tämä alfan määritelmä. Alfahan = johtajauros. Alfa voi siksi olla yläasteikäinen poikakin, jos hän on se jota hänen viiteryhmänsä katsoo ylöspäin ja jolta hakee hyväksyntää. Auto ja työ ei tee kenestäkään vielä alfaa. Vesa Keskinen ei ole alfa. Moni raksamies on alfa verrattuna Vesa Keskiseen.
Alfa ei etenkään ole hyvin pinnallinen ja itseään täynnä oleva mies. Eivät toiset miehet pidä sellaista minään. Alfa on esim. se kasvoista ruma ja ylipainoinen kapiainen, jota pidetään jämäkkänä ja oikeudenmukaisena johtajana ja jonka ei tarvitse edes avata suutaan kun porukka kuuntelee kunnioittavasti ohjeita. Toki alfan ominaisuudet usein johtavat kovapalkkaisuuteen ja alfa tyypillisesti myös ymmärtää ulkoisten seikkojen vaikutuksen ihmisten hänestä saamaan mielikuvaan työelämässä ja muutenkin.
Olen osittain eri mieltä. Alfa on luontainen johtaja jota porukka seuraa ja katsoo ylöspäin. Mutta kyllä mä väitän että alfa tietää olevansa kukkulan kuningas ja myös tuo sen ilmi jos joku yrittää horjuttaa valta-asemaa.
Tiedän 2 alfaurosta, toisen työn kautta ja toisen henkilökohtaisesti (ystävän mies). Molemmissa mua ärsyttää tietynlainen kerskailu ja kukkoilu joka aina välillä purskahtelee esiin. Joudun aina pidättelemään itseäni etten alkaisi huokailemaan syvään ja pyörittelemään silmiäni.
Ei sitä tarvitse välttämättä olla kuin pinnalla. Hitler ja Stalin ovat kiistatta johtajatyypin uroksia ja hyvin karismaattisia, mutta kaikkea muuta kuin vaatimattomia ja nöyriä.