Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies ei halua läheisyyttä
Rumaraskaana
01.03.2016 |
Onko kohtalotovereita?
Ennen raskautta oli seksiä ja läheisyyttä päivittäin useasti. Raskauden myötä mies on alkanut välttelemään kokoajan enemmän. Ensin tuli huomautuksia miten rumia raskausarpia on tullut (niitä on kyllä oikeasti paljon ja jokapaikassa) sitten alkoi huomautukset että tissit ja peppu ei ole entisellään, seksi alkoi olemaan jo harvassa. Muu läheisyys vielä harvemmassa.
Tuntuu että mies pitää minua vaan ällöttävänä läskinä. (en läski ole todellakaan vaikka olen lihonut paljon).
Tilanne on nyt siinä jamassa että me ei kosketa enää toisiimme ollenkaan. Mies ei anna koskea häneen eikä hän koske minuun.
Eilen illalla nukkumaan mennessä koitin mennä häneen kiinni, pussailin kaulaa. Ensin mies potkaisi mun jalat pois ja sanoi että älä. Jäin kuitenkin vielä ylävartalosta kiinni häneen ja sitten mies kääntyy ja sanoo että ei näin ole hyvä nukkua. Käännyin sitten pois ja en koskenut enää häneen koko yönä. Mutta enpä myöskään nukkunut vaan itkin... Hereillä ollessaan mies puhuu puhelimessa kavereilleen kaiken aikaa ja kun ei puhu niin istuu netissä lukemassa kaikenlaista turhaa ettei vahingossakaan tule minun kanssa kontaktia. Tai jos hyvin käy niin huitelee tiesmissä ettei tarvii nähdä ollenkaan.
En enää tiedä mitä tässä teen. Todella raastavaa.
Miksi niin täydellistä miehestä tuli tuollainen? Mitä minä olen tehnyt väärin? Tuntuu kuin oltais enää vaan kavereita. Miten raskaana voi tuntea itsensä kauniiksi, kun huomautellaan miten rumaa kaikki on. Ja sitten loppujenlopuksi huomataan että on jääty ihan yksin...
Anteeksi jos sekava kirjoitus, oon vaan niin paskana.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kauanko seurustelitte ennen tuota?
Kyllä miehen pinnallisuuden oli pakko näkyä jotenkin?
Ei pinnallisista ihmisistä ole ikinä elinkumppaniksi, valitan.
Nyt koitat pärjätä ensin mahan, sitten vauvan kanssa ja sitten vaan uutta matoa koukkuun.
Ei se mies kauaa siinä vieressä tule olemaan.
Uutta matoa? Nuori yh ei varsinaisesti ole mikään saalis :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei ollut muuta tarkoitusta kuin näyttää hyvältä. Läheisyytenne liittyi aiemmin seksiin?
Meilläkin seksi väheni raskauden loppupuolella, mutta läheisyys ei. Halailitiin, pusuteltiin ja muutenkin olimme paljon lähekkäin.
Seksin väheneminen ei haitannut, oli minullakin aika tukala olo kun maha alkoi painaa. Miehenkin ajatukset alkoivat kääntyä tulevaan vauvaan ja hänellähetän iski jokin "isämoodi" päälle. :D
Kun vertaan kertomaasi omiin kokemuksiini ap, niin olisin kyllä todella huolissani suhteesim tulevaisuudesta. Kertoo kyllä rakkauden vähenemisestä jos mies ei edes halua halata tai muuten olla lähekkäin. Nyt nostat kissan pöydälle ja vaadit miestä puhumaan.
Joo mies ei ole äidin helmoista tullut pikkupoika. En sellaisia edes katselis. Voin kertoa ettei hänellä mikään helppo elämä ole ollut eikä koskaan mitään ole valmiina eteensä saanut. Asiansa osaa hoitaa, työn ohella myös kotona auttaa asioissa. Läheisyys vaan loppunut ja tuntuu kuin oltais vaan kavereita.
Te jotka väitätte ettei tunneta parinvuoden seurustelun jälkeen. Mistä te sen tiedätte? Olin17v kun tutustuttiin, nykyinen mies tuli väliin kun silloinen poikaystävä kuristi. Nyt seurusteltu sen pari vuotta ja tunnetaan toisemme kyllä erittäin hyvin.
Pointtina olikin aloituksessani, että onko ketään kelle olisi käynyt samoin ja miten asiat on ratkaistu.
Kuhan tulee hetki jolloin pystyy hänelle puhumaan niin kysyn miksi asiat meni tähän pisteeseen. Aloitus oli enemmänkin avautuminen ja muiden kokemusten kuuntelu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja joillakin.. voin omasta kokemuksesta sanoa, ettei tunnu kivalle ulkonäön kommentointi kun on raskaana. Sille vaan ei voi mitään, että vartalo muuttuu raskausaikana. Eka raskaus voi olla miehelle aikamoinen shokki, just senkin takia että naisen vartalo muuttuu, tulee painoa lisää ym. Molempien kannattaisi keskittyä tulevaan vauvaan, toivottavasti tilanne helpottuu, kun vauva syntyy.
Totta, mutta yrittäkää olla ajamatta isää ulos siitä tilanteesta. Luonnollisesti se raskaana oleva äiti on tärkeämpi, mutta myös silloin tällöin voisi ottaa sen isänkin puheeksi. Usein vain käy niin, että kun on saatu siittiöt oikeaa paikaan oikeaan aikaan, niin mies unohtuu täysin. Kaikki pyörii äidin ja sitten aikanaan vauvan ympärillä. Mies ei voi tietää mistään mitään, kun se äitihän sen lapsen kehittää jne. Voi se tuleva lapsikin jäädä aika etäiseksi pahimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa rumia kommentteja tullut monilta. Monet tekevät lapsen jo kahden vuoden jälkeen. Selkeästi ap luottaa edelleen suhteen kantavuuteen ja eiköhän se kerro jo paljon siitä että suhde on luultavasti hyvällä pohjalla. Jos se ei olisi niin ap olisi enemmän huolissaan.
Kaikki pariskunnat ei tunne toisiaan läpikotaisin vaikka olisivat 10 vuotta yhdessä, kun taas jotkut tuntevat toisensa täysin jo parissa vuodessa. Toki ihmiset voi muuttua parisuhteessa mutta kukaan ei voi sitä ennustaa tapahtuuko muutos viiden vai kymmenen vuoden jälkeen. Ja siihen pitää osata asennoitua niinkuin ap. Suhdetta pitää työstää ja vaalia, että se olisi pysyvä.
Itse veikkaan, että raskaus (se että sinussa kasvaa ihminen) on vähän liikaa miehelle. Anna vähän armoa. Puhu miehelle.
Mutta pidä tiukka linja siinä, että turha hänen on sinua haukkua raskausarvista tai muusta kun kerran olette yhdessä lisääntymisestä päättänyt. Semmoista sinun ei tarvitse häneltä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kasin kanssa. Minunkin mielestäni raskaana olevat naiset ovat seksuaalisesti tosi epähaluttavia ja raskauden merkit kuten raskausarvet, riipputissit, turvonneet jalat ja röllykkävatsat ällöttäviä. En haluaisi harrastaa seksiä raskaana olevan naisen kanssa missään tapauksessa.
Ja löysä emätin!!
Niin, tuokin tietysti. Tosin se taitaa kai olla ainakin osittain myytti. Emättiminen suuauko voi kylläkin jäädä repsottamaan inhottavasti synnytyksen jälkeen. -16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...
Kuhan tulee hetki jolloin pystyy hänelle puhumaan niin kysyn miksi asiat meni tähän pisteeseen. Aloitus oli enemmänkin avautuminen ja muiden kokemusten kuuntelu.
Ap
Kannattaa tosiaan keskustella vakavasti asiassa ja kerrot miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu.
Miksi sinä kyselet palstalla asiasta, jos et kuitenkaan halua kuunnella vastauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu kohta 2vuotta. (puolustukseksi, moni tekee aiemminkin lapsia ja tämä todellakin oli toivottu raskaus ja siitä paljon puhuttu)
Mielestäni huomioin miestä ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Koitan olla lähellä ja ehdottaa yhteistä tekemistä. Tottakai paljon puhun vauvasta, kun laskettuun aikaan ei ole pitkästi. Puhun kyllä paljon muustakin ja koitan keskustella kaikesta.
Toki olen välillä myös varmaan tosi ärsyttävä ämmä kun loukkaannun helposti ja sitten pidän mykkäkoulua.
Vika siis luultavammin jotenkin piilee minun käytöksessä? Tai ulkonäössä ja käytöksessä? En ole myöskään lopettanut ulkonäöstäni huolehtimisesta. Meikkaan edelleen, pukeudun siististi. Iltaisin kotona olen alasti niinkuin aina. :D
Ja en haluaisi erota. Olen senverran "vanhanaikainen" että aion kääntää jokaisen kiven ja teen kaikkeni että suhde kestää,enkä heti ensimmäisen vastoi käymisen jälkeen eroa...
Ap
Niin, kuinka moni sitten tekee noin äkkiä lapsia noin nuorena ja sille ensimmäiselle pinnalliselle Jonnekorianterille? No, ehkä nyt opit Ap jotain. Ensi kerralla kannattaa seurustella pidempään ennen lapsen hankintaa ja sellaisen tapauksen kanssa, joka ei priorisoi ulkonäköä ja kehon olemusta parisuhteen ykkösvaatimukseksi.
Ps. Aika moni näistä lapsi alle parin vuoden seurustelun jälkeen - pareista eroavat nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap ylipainoinen, olitko jo ennen raskautta? Ehkä hän vaan ei sinut muutostesi vuoksi. Nähnyt sinut kauniina ja järkyttynyt näistä muutoksista
Miehet suhtautuvat hyvin eri tavoilla raskauteen. Jonkun mielestä raskaana olevat ovat kauniita ja seksikkäitä, jonkun toisen mielestä taas ei. Siihen mielipiteeseen ei juuri muut voi vaikuttaa mutta siihen voi vaikuttaa, miten antaa muiden käyttäytyä itseään kohtaan.
Siihen pitää vetää raja, ettei ulkonäköä kommentoida negatiivisesti, ei omaa, ei puolison eikä kenekään muunkaan. Normaaleja käytöstapoja saa ja pitää vaatia kaikilta. Nyrkkisääntö kuuluu: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, silloin ei sanota mitään.
Esim. jos mies kommentoi raskausarpia rumiksi, siihen vastataan yksinkertaisesti: Sulla ei ole oikeutta puhua mun ulkonäöstä noin, se on loukkaavaa, joten lopeta.
Jokaisen pitää itse vetää muille ihmisille rajat siihen, miten antaa itseään kohdella. Ei kannata alkaa haastamaan riitaa tai vittuilemaan takaisin, ainoastaan tehdä selväksi millainen käytös on ok ja millainen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olisi kohtalotoveri.
Toisen lapsen odotusaikana kävi sama, nyt vauvalla ikää 2viikkoa. Minulla ikää 25v ja miehellä 26v, kumpikin raskaus toivottu, parisuhteessa kohta 11 vuotta (josta viimeiset 3 naimisissa), esikoisen odotuksen aikana ei mitään tällaista yms.. Kaikki oli hyvin, kunnes maha alkoi näkyä.
En tykkää kirjoitella näin julkisesti ja tämä onkin ensimmäinen kerta, kun kirjoitan julkiselle keskustelupalstalle. Tiedän kuinka paljon tuo rikkoo sisintä ja luottamista kumppaniin ja siksi tähän vastasin. Bongasin tämän Facebookin kautta, kun Vauva ja Meidän perhe oli tämän jakanut.
Onneksi olkoon, olet yksi monista naisista joka on tehnyt lapsen pikku pojan kanssa. Kuvalisitko vähän miestä? Minkä näköinen, mitä harrastaa ja ruumiinrakenne.