Lapsi ei muuta halua tehdä kuin pelata Minecraftiä.
Ekaluokkalaiseni on ihan hurahtanut Minecraftiin. Ostimme pelin syksyllä, kun hän sitä kinusi ja monilla kavereilla se oli. Hän on uppoutunut pelimaailmaan aivan täysillä: lukee Minecraft-oppaita, joita lainaa kavereiltaan, piirtää Mineaiheisia sarjakuvia ja tekstittää puhekuplat, katselee Minevideoita Youtubesta ja vaihtaa parhaita rakennusvinkkejä kavereidensa kanssa. Ja tietysti pelaa. Hän haluaisi pelata ihan koko hereilläoloaikansa. Aamulla hän herää aikaisin ja livahtaa pelaamaan, kun me vanhemmat vielä nukumme. Viikonloput ja illat istuisi vain koneen ääressä, jos annettaisiin.
Olen jonkin verran rajoittanut pelaamista. Mietin kuitenkin, että onko Minecraftin pelaaminen oikeastaan niin paha asia? Hän pelaa pääasiassa luovassa tilassa, eli rakentelee kaikenlaisia mielikuvituksellisia rakennelmia. Vain hyvin harvoin hän haluaa pelata taistelumoodissa, jossa tapellaan hirviöiden kanssa. Minusta vaikuttaa siltä, että tuo on tietokonepeliksi aika kehittävää puuhaa. Lapsi oppii suunnittelemaan ja toteuttamaan kolmiulotteisia rakennelmia. Ja olen tosi iloinen siitä, että hän vihdoin on innostunut lukemaan eli lukee niitä pelioppaita itsenäisesti. Mitä mieltä olette? Huolehdin tietysti, että hän saa tarpeeksi liikuntaa ja ulkoilua päivittäin. Mutta oikeastaan Minecraft-rakentelu ei taida olla sen pahempi juttu kuin legoilla rakentaminen?
Kommentit (20)
Mites toi ulkoilu, syöminen ja liikunta? Entäs koulu? Meinaatko että koulussa katsellaan hyvällä kun on peliriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Mites toi ulkoilu, syöminen ja liikunta? Entäs koulu? Meinaatko että koulussa katsellaan hyvällä kun on peliriippuvuus?
Luitko viestin läpi? Sanoin, että huolehdin ulkoilusta ja liikunnasta. Ja luonnollisesti huolehdin syömisestäkin. Ja hän käy koulussa ja tekee läksyt. Kyse on siitä, pitäisikö rajoittaa paljonkin tuota pelaamista muuten. Onko järkeä esim. käskeä sammuttamaan Mine ja leikkimään legoilla sen sijaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi kasvaa epäsosiaalinen lassukka, joka havahtuu aikuisena neitsytmiehenä tajuamaan, että ne sosiaaliset taidot olisi pitänyt opetella jo lapsena.
Älä nyt viitsi. Ei sosiaalisilla taidoilla pillua saa
Meidän Jaana-Petteri saa leikkiä vaan käpylehmillä, kuten minä ja mieheni lapsena leikimme. Tuollaiset virtuaalitodellisuudet ovat Belsebuupin juttuja.
Eihän se ruudun tuijottaminen ole hyväksi kenellekään.
Itse laittaisin tuossa tilanteessa selkeästi rajat pelaamiselle. Eli selkeä päivittäinen peliaika ja sitten salasanasuojaus koneelle, jos kerran salaa menee pelaamaan.
Kuullostaa pakkomielteiseltä minusta. Lukemiseen ja piirtämiseen en puuttuisi, mutta tuolle pelaamiselle rajat. Voihan niitä rakennelmia tehdä välillä vaikka niistä legoistakin. Kehittää mielikuvitustakin, kun ei kaikki ole valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ruudun tuijottaminen ole hyväksi kenellekään.
Itse laittaisin tuossa tilanteessa selkeästi rajat pelaamiselle. Eli selkeä päivittäinen peliaika ja sitten salasanasuojaus koneelle, jos kerran salaa menee pelaamaan.
Kuullostaa pakkomielteiseltä minusta. Lukemiseen ja piirtämiseen en puuttuisi, mutta tuolle pelaamiselle rajat. Voihan niitä rakennelmia tehdä välillä vaikka niistä legoistakin. Kehittää mielikuvitustakin, kun ei kaikki ole valmiina.
Et oo tainnut koskaan pelata Minecraftia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites toi ulkoilu, syöminen ja liikunta? Entäs koulu? Meinaatko että koulussa katsellaan hyvällä kun on peliriippuvuus?
Luitko viestin läpi? Sanoin, että huolehdin ulkoilusta ja liikunnasta. Ja luonnollisesti huolehdin syömisestäkin. Ja hän käy koulussa ja tekee läksyt. Kyse on siitä, pitäisikö rajoittaa paljonkin tuota pelaamista muuten. Onko järkeä esim. käskeä sammuttamaan Mine ja leikkimään legoilla sen sijaan. ap
On. Etköhän itsekin tiedä, että mitä tässä tilanteessa on tehtävä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ruudun tuijottaminen ole hyväksi kenellekään.
Itse laittaisin tuossa tilanteessa selkeästi rajat pelaamiselle. Eli selkeä päivittäinen peliaika ja sitten salasanasuojaus koneelle, jos kerran salaa menee pelaamaan.
Kuullostaa pakkomielteiseltä minusta. Lukemiseen ja piirtämiseen en puuttuisi, mutta tuolle pelaamiselle rajat. Voihan niitä rakennelmia tehdä välillä vaikka niistä legoistakin. Kehittää mielikuvitustakin, kun ei kaikki ole valmiina.
Et oo tainnut koskaan pelata Minecraftia.
Juu, en oo. Itse olen jo liian vanha ja lapset vielä liian pieniä.
Kannattaa tosiaan välillä ohjata leikkimään muitakin leikkejä, myös kavereidenkin kanssa...meillä 11v saa pelata päivittäin vain 2 tuntia konsolipelejä...muuhunkin on jäätävä aikaa kuin pelaamiseen...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan välillä ohjata leikkimään muitakin leikkejä, myös kavereidenkin kanssa...meillä 11v saa pelata päivittäin vain 2 tuntia konsolipelejä...muuhunkin on jäätävä aikaa kuin pelaamiseen...
Mihin muuhun? Sängyssä makoiluun, kun koulussa oli lyhyt päivä ja läksyihin meni vain puoli tuntia?
Kannattaa ehdottomasti rajoittaa. Ylipäätään ruutuaikaa max. 2h päivässä. Liikunta, ulkoilu, perheenjäsenten yhteiset puuhat ja kaverit jäävät muuten liian vähiin.
Kannattaa hommata sille jotain muuta virikettä, siis siten et se haluaa tehdä päivän aikana muutakin kun pelata Minecraftia. Ei yhden tietokonepelin ympärille rakennettu elämä toimi. Vai haluatko että lapsellasi on tulevaisuudessa muitakin harrastuksia kuin pelaaminen?
Meillä peliaika on 1h päivässä, pelasipa minea tai muuta.
Ja youtubesta pelien tuijottaminen: kuuntele niistä videoista se puhe, ei aina kovin sisäsiistiä kieltä, ja niiden katsominenon todella passiivista.
Ruutuaikaa ne kehittävätkin pelit on, ja ruutuaikaa olisi hyvä rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan välillä ohjata leikkimään muitakin leikkejä, myös kavereidenkin kanssa...meillä 11v saa pelata päivittäin vain 2 tuntia konsolipelejä...muuhunkin on jäätävä aikaa kuin pelaamiseen...
Mihin muuhun? Sängyssä makoiluun, kun koulussa oli lyhyt päivä ja läksyihin meni vain puoli tuntia?
No varsinkin jos ei näe muuta mahdollista tekemistä pelaamisen sijaan kuin sängyssä makoilu, on syytä laittaa pelaaminen vaikka kokonaan. Pariksi viikoski syrjään.
Meillä on 8 v ollut tänään minun kanssa tunnin luistelemassa, ja nyt isänsä kanssa kolmatta tuntia pelaamassa jalkapalloa. Ja kavereitten kanssa yleensä leikkii myös...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti rajoittaa. Ylipäätään ruutuaikaa max. 2h päivässä. Liikunta, ulkoilu, perheenjäsenten yhteiset puuhat ja kaverit jäävät muuten liian vähiin.
Luuletko, että ruutuajan rajoittamisella on tuollaisia seurauksia? Mun porukat eivät ostaneet mulle telkkaria omaan huoneeseen, koska halusivat, että katson telkkaria niiden kanssa. Arvaatko miten tässä kävi? No en sitten katsonut telkkaria ollenkaan paitsi silloin kun olin yksin kotona. Ostin oman töllön, kun muutin omaan kämppään. Vieläkin olen asiasta katkera, koska tekivät tuon vain vittumaisuuttaan eikä ollut esim. rahahuolia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan välillä ohjata leikkimään muitakin leikkejä, myös kavereidenkin kanssa...meillä 11v saa pelata päivittäin vain 2 tuntia konsolipelejä...muuhunkin on jäätävä aikaa kuin pelaamiseen...
Mihin muuhun? Sängyssä makoiluun, kun koulussa oli lyhyt päivä ja läksyihin meni vain puoli tuntia?
No varsinkin jos ei näe muuta mahdollista tekemistä pelaamisen sijaan kuin sängyssä makoilu, on syytä laittaa pelaaminen vaikka kokonaan. Pariksi viikoski syrjään.
Meillä on 8 v ollut tänään minun kanssa tunnin luistelemassa, ja nyt isänsä kanssa kolmatta tuntia pelaamassa jalkapalloa. Ja kavereitten kanssa yleensä leikkii myös...
Niin sitten se makaa pari viikkoa sängyssä ja on ihan helvetin vihainen vanhemmilleen tai jää koulun jälkeen ties minne eikä tule kotiin kuin nukkumaan. Tälläisiä lapsiako haluatte? Voitte vaikka itse kokeilla: Listatkaapa kivoimmat aktiviteettinne ja virikkeenne ja jättäkää ne pois kahdeksi viikoksi. Miltä se tuntuu? Ette jaksa edes tuota kahta viikkoa loppuun, joten miksi haluatte kiusata lapsia tällä tavalla?
Ennen vanhaan oltiin huolissaan kun lapset kattoi telkkaria eikä lukenut esim kirjoja. Nykyään ollaan huolissaan pelaamisesta ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin. Kyllä niistä silti ihan kunnon kansalaisia kasvaa, olen aivan varma. Omakin poika pelasi jossain välissä kovasti Minecrafita mutta nyt on jo laantunut into. Tuolla se nytkin on nyt pulkkailemassa ja ihan kunnon poika on, jopa sosiaalinen.
Pojastasi kasvaa epäsosiaalinen lassukka, joka havahtuu aikuisena neitsytmiehenä tajuamaan, että ne sosiaaliset taidot olisi pitänyt opetella jo lapsena.