Miksi en voi himoita omaa miestäni?

Naiset on käsittämättömiä. Eivät kykene rehelliseen parisuhteeseen.

Mitä se haittaa se vaikka et himoitse? Missä sanotaan että on pakko himoita jos muuten kaikki on hyvin. Se on ongelma vain jos teet siitä sellaisen.

Hyvässä suhteessa molempien tulisi saada kokea itsensä halutuksi. Kiihottuminen on hieman eri asia kuin rakkaan kumppaninsa haluaminen. Kun haluaa tuottaa rakkaalleen nautintoa ja antautua jotta tämä voi tuottaa nautintoa itselle. Pelkkää seksuaalista mielihyvää hakiessa voi olla pelissä vahvaa kemiaa ja intohimoa mutta siinä ei välttämättä ole kyse rakkaudesta. Se että kuinka kukakin kokee sen, että voi harrastaa kumppaninsa kanssa seksiä mutta intohimoisen kiihottumisen kohteet on jotain muuta kuin oma kumppani muodostuu yleensä jossain vaiheessa ongelmaksi. Jokainen voi miettiä miten asian kokisi omalla kohdalla jos tietäisi kumppanin miettivän ihan muita ja olisit itse vain se kun ei tässä nyt muutakaan ole olosuhteiden "pakosta". Kuinka monelle sellainen oikeasti riittäisi ja kuinka kauan. Nämä ovat niitä kumppanin kunnioittamiseenkin olennaisesti liittyviä asioita. Ja ilman kunnioitusta ei voi olla oikein rakkauttakaan ja luottamusta jotta voisi heittäytyä ja olla aidosti läsnä. Ja siihen ei pysty jos ei voi itse olla aidon vilpitön ja rehellisesti tunteineen läsnä.

24, olet siis sitä mieltä, että avoimesti kerron miehelleni, etten koe halua häntä kohtaan ja siihen vedoten kieltäydyn seksistä, koska en ole tilanteessa mukana koko sielullani ja ruumiillani?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapahtunut mitään kiellettyä. Tätä on jatkunut pitkään. Useampi vuosi. Ja tunne voimistuu vaan. Mies ei ole lihonut. Voisiko liittyä siihen, että viimeiset hedelmälliset vuodet käsillä ja sitten jotenkin kiinnostaa sellainen biologisesti sopivampi match?

Allekirjoitan tämän omalta kohdaltani. Huomaan varsinkin ovulaation aikaan kiinnostuvani varsinkin yhdestä tietystä miehestä. Muuten ei niin kiinnosta sekään. Ja ikää tosiaan se karvan alle 40.

Meillä takana 15v suhde ja lapsiakin.

Kyllä 25 osapuilleen noin. Aikuiset pystyvät puhumaan noista asioista ja pohtimaan onko asialle jotain tehtävissä ja jos ei nii ainakin boi sit pohtia rehellisesti että haluaaako ja onko mieltä jatkaa moisessa suhteessa. Noi ajatukset ja tunteet kun kiitenkin heijastuvat siihen suhteeseen ja huonoimmillaan niistä valehdellaan ja keksitään käytökselle mitä kummempia syitä ja /tai jopa syyllistetään kumppabia omassa korvienvälissä olevasta ongelmasta ja annetaan sellaista parisuhdemallia omille lapsille... ei hyvä.

Toisinaan kuulee jonkun valittelevan haluttomuutta, tarkemmin kysellessä käy ilmi että on haluton vain suhteessa omaan kumppaniin. Eikö kumppanin kuulu tietää oikea syy, miksi ei kipinöi. Mikä siitä rehellisyydestä tekee niin vaikean. Vaikeatkin asiat voi yrittää sanoa mahdollisimman nätisti. Ja jos oikeasti rehellisesti asiat kertoo nii toinen hyväksyy ja ymmärtää paremmin aikanaan kuin että asia tulee vuosien jälkeen jonkun kännipäisen pettämissekoilun tms ohessa esiin. Ja toinen on syönyt toisen elämästä vuosia tällä vilpillisyydellään vaan koska näin on ollu itselle helpompaa.

Miksi ei voisi olla rehellinen? Kaikissa suhteissa on kausia ettei haluta. Eri asia on jos haluaa mutta ei omaa kumppaniaan. Kuinka silloin voi odottaa toiselta että se haluaisi ja tuntisi halua ja intohimoa jos ei sitä itseltäkään irtoa. Ja nuo asiat aistitaan suhteessa ennemmin tai myöhemmin. Ja luovat vai lisää kuormaa suhteeseen jos ei niitä saada purettua ja ratkaistua. Useimmat alkavat hakea sitten ongelmaan ratkaisua suhteen ulkopuolelta tai päättävät suhteen ja alkavat etsiä sitten uutta rehellisempää kumppania tai katkeroituvat jos ei ole voimia ja rohkeutta nostaa asioita pöydälle ja hakea asioihin muutosta.

Jos sanoo puolisolleen että sun kanssa ei muuten seksiä huvita harrastaa, niin voi olla aika varma että se on ero. Paljon törkeämpää lausetta ei voi suustaan päästää.

Toki se vaara on hyvin ilmeinen. Kerrotko vielä miksi joku olisi niin tärkeä hlö että sen kumppani ei ansaitsisi tietää totuutta. Ja onko tilanne jotenkin parempi jos toinen ei tiedä ja missä on toisen ihmisen kunnioitus. Ja mikä muu kuin itsekkyys ja toisen hyväksikäyttö on tuollaisen käytöksen motiivina? Ja kuka haluaa olla se kumppani joka ei ole suhteessaan haluttu vaan kumppani haikailee jotain ihan muuta ja yrittää kuitenkin antaa ymmärtää kaiken olevan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä ja rakastan häntä, mutta en koe himoa häntä kohtaan. Kamala tilanne, eikä muutu. Ovulaation aikaan tilanne on pahin, kun haaveilen sitten jostain muusta.

Ootkohan mahdollisesti käyttänyt hormoniehkäisyä, kun olette tavanneet? Oon lukenut, että jos nainen käyttää e-pillereitä kumppania etsiessään, nenä ei toimi oikein ja voi valita väärän miehen. Siis jos uskoo näihin hajujuttuihin (ja eihän tietenkään kaikki usko). Jos ovulaation aikaan kokee oman miehensä erityisen haluttavana, on silloin tullut valittua seksuaalisesti oikea henkilö.

On hieman naiivia ajatella että rehellisyys olisi suhteessa tärkeää, pitkän parisuhteen salaisuus on siinä, että sanotaan mitä toinen haluaa kuulla, ei mitä oikeasti ajatellaan. Jos aina oltaisiin rehellisiä ja sanottaisiin mitä ajateltaisiin, kaikki ihmissuhteet loppuisi aika lyhyeen.