Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lääkkeiden väärinkäyttäjä. En kestä enää elämää.
28.02.2016 |
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneena on mulla kaapissa lääkearkku. Aarrearkuksi sitä mielessäni kutsun.
Näitä RESEPTIlääkkeitä menee todellakin joka sorttia. Tiedän itse omista kokemuksistani sen että jotkin niistä aikoja sitten kokeiluun laitetuista lääkkeistä eivät sovi minulle ollenkaan ja huomasinkin sen jo aikoinaan, mutta heti päätin etten kerro siitä lääkärilleni. Lääkkeillä vauhtia riittää ja sitä vauhtia rakastan ja tarvitsen. Niinpä minusta tuli addikti.
Pari kertaa olen onnistunut epätoivoissani ja vain omassa tiedossa olevassa häpeässäni heittämään viimeiset lääkkeet ennen uusimista roskiin ja siispä olen ollut parikin viikkoa ilman. Sitten aika kultaa muistot ja haen apteekista taas uudet.
Nyt on kahden kuukauden putki takana enkä pärjää ilman. Jos en aamulla ota joka viikko isompaa ja isompaa annosta jään päiväksi-kahdeksi sängyn pohjalle ja saatan huutaa tyynyyn "apua" ruoto suorana ja parasuisidaalisena ihmisenä päässäni vilisee villeimpiäkin ideoita päästää itseni päiviltä.
En kestä enää. En voi kertoa kellekään. Mitä helvettiä täällä tapahtuu.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reseptit suosittelevat että:
- diapam 30 mg
- lyrica 225 mg
- cipralex 20 mg
- ketipinor 800 mg
- lamictal 400 mgMinä sanon että:
- lyrica vähintään tuplat, yleensä ylikin
- cipralex suosituksen mukaan tai tuplat
- ketipinor puolet tai ei lainkaan
- lamictal 0-100 cipralexia/ketiapiinia on jäljellä
- diapam 30 illalla, että nukahdanja lyrican kaveriksi concerta kadulta n. 36.
- apMikään noista ei aiheuta "vauhtia". Tietysti jos tarkoitat normaali-ihmisen elämänrytmillä "vauhtia", niin nämä saattavat auttaa masentunutta pääsemään sinne päin. Muuten vain hidastavat elämistä ja ajattelua.
Juu, eipä tietenkään. Bipo-ykkönen jos kiristää niin onpa rytmi todellakin "normaali-ihmisen" tasoa eli huippuvakaa suorastaan. Sinähän se toki paremmin tiedät mitä masennuslääkkeen kaksinkertaistaminen kaksisuuntaiselle tekee ja mitä kouran kokoinen lyrica-concerta-coctail.
Olen bipo ja syön suurin piirtein samoja lääkkeitä kuin sinäkin ilman mainitsemiasi seurauksia eli älä puhu paskaa, trolli.
Mitä noista?
Voi helvetin luoja, väännän vielä rautalangasta ihan joutessani näille av-psykiatreille:
Cipralex - masennuslääke. Nostan annosta -> olo paranee viikossa, lasken annosta, viikon päästä masentaa. Simple, right?
Ketipinor - tasaava, manian ja minulla myös nukahtamisongelmien hoitoon. Jätän sen pois ("puolet tai ei lainkaan") -> mania ei ole hoidossa. Nukahtamisen varmistan illalla pameilla kuten kerroin. Yksinkertaista?
Lamictal - myös tasaava, syön mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, etten uppoa suohon.
Lyrica - tätä saat kadulta. Kannattaa kokeilla. Jos et halua käydä pihalla niin googleta.
Diapam - pakko on myös nukkua vaikka neuloa.
Concerta - kirsikkana tämä smoothi piripohjainen pikkukaveri. Tämänkin voit hakea kadulta. Tai googlata.
Ja kokista huuhteluun, ei missään tapauksessa sen vahvempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon käynyt noi lääkkeet läpi, ja käytän kahta niistä edelleen, eikä niistä kyllä vauhtia irtoo :D Ei mikään ihmekään, jos elämä menee päin helvettiä, kun noita mussutat vuosikaudet. Pamejakin sais syödä vaan maksimissaan muutaman kuukauden, mutta silti lääkärit tuntuu niitä määräävän ihan tuhottoman pitkiä aikoja.
Diagnoosi oli?
Naurettavaa paskaa että täällä minulle kerrotaan miten nämä lääkkeet minulla toimii ja vaikuttaa. Aika siistiä että siellä näyttöpäätteen takana tiedätte paremmin.
Mutta olen samaa mieltä, lääkärit oikein innokkaasti ojentelevat kouraa, että "kokeillaanpa sitten tähän päälle vielä vähän näitä". Nuo bentsot mulla roikkuu listassa kahdeksatta vuotta (ei niitä sentään ihan ensimmäisenä aloitettu vaan vasta ensimmäisellä sairaalareissulla). Minut on "lääkitty lintuseksi" siis jo nuorena, ei tuo setti tietenkään enää riitä vaikka kuinka täydenneltäisi. Olen siis 30-v.
Syytän systeemiä.
-ap
Systeemi paha, sinä viaton uhri. Mikäli oikeasti haluaisit tehdä asialle jotain, sanoisit lääkärille, että olet addikti. Mutta tosiaan, kivempi olla uhri ja napsia rauhoittavia, ei kun niitä toisenlaisia, niitä vauhtia antavia rauhoittavia. Suurin ongelmasi ei todellakaan ole lääkkeet.
En "halua" näistä eroon, mutta samaan aikaan en halua jatkaakaan, eli en ristiriidan vuoksi voi "oikeasti" haluta tehdä asialle mitään. En voi kertoa lääkärille, en tiedä minne joutuisin. Haluan pois, mutta en lääkärin tuomitsevan katseen alle, enkä sinne, minne hän minut määrää.
Haluta, haluta, haluta. Mitä sitten haluan? En halua pelätä enää.
Kerrotko minulle, mikä sinun mielestäsi on minun suurin ongelmani? Voisi auttaa tajuamaan...
Toisaalta, olenko tavallaan ottanut ensimmäisen askelen jo sillä, että tajuan, että se mitä teen on väärin? Haluan ajatella niin, mutta se ei vielä vie minua minnekään. Ei yhtään minnekään.
Ja kysyisin vielä suoraan:
Miksi vastaanotto on niin vihamielinen? :o
Paria poikkeusta lukuunottamatta. Kiitos sähköpostista muuten, saatan kirjoittaa sinulle jos uskallan!
Onko lääkkeiden väärinkäyttäjät ja muut addiktit tosiaan sellaisia, joille kuuluu haistattaa paskat niin kuin joku teki? Ovatko ne ennakkoluuloja, olemmeko automaattisesti "halpoja" ja "huonoja"?
Mielestäni olen ihan tavallinen nainen, tai tyttö vielä. Kykenen opiskelemaankin, vaikkakin rauhalliseen tahtiin ja vaihtelevalla menestyksellä. Mutta yritän kuitenkin, työkyvyttömyyseläkkeestä huolimattakin.
Olen myös ihan mukava, aina niinä kausina kun pääsen ylös ja ulos. Ihan fiksukin, vaikka tosin ja tietenkin "huuruissa" tyhmä kuin saapas.
En halua olla marttyyri vaikka siltä ehkä kuulostan. Haluan vain olla "tavallinen" ja "normaali" ja haluan uskoa että siihen pystyisin, mutta juuri tällä typeryydellä sotken ja sabotoin kaiken.
Tosiaan, en ihan odottanut tällaista vastaanottoa. Miksi vähätellä, mistä tämä epäusko kumpuaa?
En ole trolli. Olen äärimmäisen väsynyt ja eåätoivoisessa tilanteessa oleva ihminen, joka on hetkellisesti valmis avautumaan. Tartuin siihen hetkeen. Provosoivaa tai ei.
-ap
Et ole enää mikään tyttö todellakaan, vaan aikuinen nainen. Mitäpä jos alkaisit elämään niin kuin aikuiset ja ottaisit vastuun omasta elämästäsi niin voisi alkaa helpottamaan. Ihan ystävällisenä vinkkinä tämä.
Lainaan aloitustani eri yhteyteen: "mitä täällä tapahtuu?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole enää mikään tyttö todellakaan, vaan aikuinen nainen. Mitäpä jos alkaisit elämään niin kuin aikuiset ja ottaisit vastuun omasta elämästäsi niin voisi alkaa helpottamaan. Ihan ystävällisenä vinkkinä tämä.
Kiitos! Niin kuin kerroin, yritän minä! Yritän kovasti! Esimerkiksi opiskelu, koetan ottaa vastuuta itsestäni tulevaisuudestani, vaikka en sitä näekään.
Tytöttelen itseäni ehkä siksi, että olen toimivana arkena nuorten ihmisten parissa, koulussa esimerkiksi.
Vaan mikään ei riitä. Samassa suossa kellutaan edelleen, eli siinä, johon kymmenen-viisitoista vuotta sitten upposin. Olen väsynyt yrittämään.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reseptit suosittelevat että:
- diapam 30 mg
- lyrica 225 mg
- cipralex 20 mg
- ketipinor 800 mg
- lamictal 400 mgMinä sanon että:
- lyrica vähintään tuplat, yleensä ylikin
- cipralex suosituksen mukaan tai tuplat
- ketipinor puolet tai ei lainkaan
- lamictal 0-100 cipralexia/ketiapiinia on jäljellä
- diapam 30 illalla, että nukahdanja lyrican kaveriksi concerta kadulta n. 36.
- apMikään noista ei aiheuta "vauhtia". Tietysti jos tarkoitat normaali-ihmisen elämänrytmillä "vauhtia", niin nämä saattavat auttaa masentunutta pääsemään sinne päin. Muuten vain hidastavat elämistä ja ajattelua.
Juu, eipä tietenkään. Bipo-ykkönen jos kiristää niin onpa rytmi todellakin "normaali-ihmisen" tasoa eli huippuvakaa suorastaan. Sinähän se toki paremmin tiedät mitä masennuslääkkeen kaksinkertaistaminen kaksisuuntaiselle tekee ja mitä kouran kokoinen lyrica-concerta-coctail.
Olen bipo ja syön suurin piirtein samoja lääkkeitä kuin sinäkin ilman mainitsemiasi seurauksia eli älä puhu paskaa, trolli.
Mitä noista?
Voi helvetin luoja, väännän vielä rautalangasta ihan joutessani näille av-psykiatreille:
Cipralex - masennuslääke. Nostan annosta -> olo paranee viikossa, lasken annosta, viikon päästä masentaa. Simple, right?
Ketipinor - tasaava, manian ja minulla myös nukahtamisongelmien hoitoon. Jätän sen pois ("puolet tai ei lainkaan") -> mania ei ole hoidossa. Nukahtamisen varmistan illalla pameilla kuten kerroin. Yksinkertaista?
Lamictal - myös tasaava, syön mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, etten uppoa suohon.
Lyrica - tätä saat kadulta. Kannattaa kokeilla. Jos et halua käydä pihalla niin googleta.
Diapam - pakko on myös nukkua vaikka neuloa.
Concerta - kirsikkana tämä smoothi piripohjainen pikkukaveri. Tämänkin voit hakea kadulta. Tai googlata.
Ja kokista huuhteluun, ei missään tapauksessa sen vahvempaa.
Nisteillä ja juopoilla löytyy aina selityksiä miksi on pakko vetää. Tuollainen pillerimäärä on narkkausta vaikka miten selität. Tunnen yhden jolla on kaksisuuntainen ja pärjää ilman lääkkeitä. Tiedän yhden kaltaisesi pillerien popsijan, pihalla kuin lumiukko. Aivan uskomaton määrä päällekkäisiä reseptejä. Rauhoittavia, unilääkkeitä, mielialalääkkeitä, kipulääkkeitä ja kaikkia vetää sekaisin. Sen kyllä näkee että on ihan kuutamolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet riippuvainen paitsi lääkkeistä, myös manian/hypomanian tavoittelusta. Elämä kaksisuuntaisen kanssa on välillä niin raastavan kahlitsevaa: Miksi minun on syötävä lääkkeitä, jotka hidastavat ajattelua? Mutta toisaalta, lääkkeet ovat hyvin todennäköisesti välttämättömyys jotta kaltaisemme ihmiset voivat elää edes jollain tavalla normaalia elämää. Ja rehellisesti sanottuna, lääkekoukkusi kuulostaa kahlitsevammalta ja hirvittävämmältä. Kuvaat tilannettasi hyvin. Se ei ole enää hallinnassasi, vaikka kovasti yrität olla itsellesi lääkäri ja farmaseutti. Addikti sinussa saa puheesi vääristyneiksi: viihdearvoja, katukauppaa... Toivottavasti pystyt ajattelemaan, että vieroitushoito ja/tai lääkitysten totaalinen muutos ei ole sinulle rangaistus, vaan todennäköisesti pelastus. On kaikkien etu, että pääset jaloillesi. Lääkitysvaihtoehtoja on lukuisia, kiitos nykyajan. Ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Minullakin kesti hetki, ennen kuin löysin sopivan yhdistelmän. Väliin vaihtui kammottaviakin jaksoja väärillä lääkkeillä (osa niistä löytyi listastasi!) Toivottavasti saisit ymmärrystä osaksesi. Ja ennen kaikkea: haettua apua vaikeaan tilanteeseesi, josta on vaikea nousta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reseptit suosittelevat että:
- diapam 30 mg
- lyrica 225 mg
- cipralex 20 mg
- ketipinor 800 mg
- lamictal 400 mgMinä sanon että:
- lyrica vähintään tuplat, yleensä ylikin
- cipralex suosituksen mukaan tai tuplat
- ketipinor puolet tai ei lainkaan
- lamictal 0-100 cipralexia/ketiapiinia on jäljellä
- diapam 30 illalla, että nukahdanja lyrican kaveriksi concerta kadulta n. 36.
- apMikään noista ei aiheuta "vauhtia". Tietysti jos tarkoitat normaali-ihmisen elämänrytmillä "vauhtia", niin nämä saattavat auttaa masentunutta pääsemään sinne päin. Muuten vain hidastavat elämistä ja ajattelua.
Juu, eipä tietenkään. Bipo-ykkönen jos kiristää niin onpa rytmi todellakin "normaali-ihmisen" tasoa eli huippuvakaa suorastaan. Sinähän se toki paremmin tiedät mitä masennuslääkkeen kaksinkertaistaminen kaksisuuntaiselle tekee ja mitä kouran kokoinen lyrica-concerta-coctail.
Olen bipo ja syön suurin piirtein samoja lääkkeitä kuin sinäkin ilman mainitsemiasi seurauksia eli älä puhu paskaa, trolli.
Mitä noista?
Voi helvetin luoja, väännän vielä rautalangasta ihan joutessani näille av-psykiatreille:
Cipralex - masennuslääke. Nostan annosta -> olo paranee viikossa, lasken annosta, viikon päästä masentaa. Simple, right?
Ketipinor - tasaava, manian ja minulla myös nukahtamisongelmien hoitoon. Jätän sen pois ("puolet tai ei lainkaan") -> mania ei ole hoidossa. Nukahtamisen varmistan illalla pameilla kuten kerroin. Yksinkertaista?
Lamictal - myös tasaava, syön mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, etten uppoa suohon.
Lyrica - tätä saat kadulta. Kannattaa kokeilla. Jos et halua käydä pihalla niin googleta.
Diapam - pakko on myös nukkua vaikka neuloa.
Concerta - kirsikkana tämä smoothi piripohjainen pikkukaveri. Tämänkin voit hakea kadulta. Tai googlata.
Ja kokista huuhteluun, ei missään tapauksessa sen vahvempaa.
Concerta on ainoa, mitä en ole käyttänyt, kaikkia löytyy kaapista, mutta olenkin tolkku käyttäjä. Ketipinor isoilla annoksilla tarkoittaa yleensä psykoosin hoitoa, ei nukahtamiseen. Psykoottiselta kyllä kuulostat. Suosittelen lääkärinajan soittamista huomenna.
En ymmärrä tapaasi käyttää Cipralexia.
Mutta itsehän olet itsesi nurkkaan maalannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuvuuksiin ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on lääkäri Antti Heikkilän kirjoista apua, siellä on vähän hiilihydraattia sisältävä ruoka ja ruoka-ajat, jotka pitävät kehon peruskemiaa pystyssä samalla kun vähentää lääkitystä. Uskomatonta mutta totta, hiilihydraatin (sokerit, viljatuotteet kuten leipä, pasta, pizza, jne ja peruna) radikaali vähentäminen tasaa mielialan heilahteluja. Ruuassa pitää olla tarpeeksi voita tai oliiviöljyä, että tulee kylläiseksi, eikä tee mieli välipaloja ruokailun välillä.
Jos ruuansulatus on ihan sekaisin, mahahappoa voi olla liian vähän että ruoka sulaa, ja sitä voi joutua ottamaan monta pilleriä ruuan kanssa. Saa luontaistuotekaupasta nimellä Betaiini hydrokloridi pepsiini. Lue vaikka tästä lisää:
http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/
Ilman että korjaa ruokapuolta, on riippuvuuksista vaikea päästä, sillä kaikki syöty vaikuttaa aivoihin, ja jollain se hyvä olo on saatava. Mielummin ruualla, mutta senkin pitää pystyä sulamaan vatsassa jotta toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reseptit suosittelevat että:
- diapam 30 mg
- lyrica 225 mg
- cipralex 20 mg
- ketipinor 800 mg
- lamictal 400 mgMinä sanon että:
- lyrica vähintään tuplat, yleensä ylikin
- cipralex suosituksen mukaan tai tuplat
- ketipinor puolet tai ei lainkaan
- lamictal 0-100 cipralexia/ketiapiinia on jäljellä
- diapam 30 illalla, että nukahdanja lyrican kaveriksi concerta kadulta n. 36.
- apMikään noista ei aiheuta "vauhtia". Tietysti jos tarkoitat normaali-ihmisen elämänrytmillä "vauhtia", niin nämä saattavat auttaa masentunutta pääsemään sinne päin. Muuten vain hidastavat elämistä ja ajattelua.
Juu, eipä tietenkään. Bipo-ykkönen jos kiristää niin onpa rytmi todellakin "normaali-ihmisen" tasoa eli huippuvakaa suorastaan. Sinähän se toki paremmin tiedät mitä masennuslääkkeen kaksinkertaistaminen kaksisuuntaiselle tekee ja mitä kouran kokoinen lyrica-concerta-coctail.
Olen bipo ja syön suurin piirtein samoja lääkkeitä kuin sinäkin ilman mainitsemiasi seurauksia eli älä puhu paskaa, trolli.
Mitä noista?
Voi helvetin luoja, väännän vielä rautalangasta ihan joutessani näille av-psykiatreille:
Cipralex - masennuslääke. Nostan annosta -> olo paranee viikossa, lasken annosta, viikon päästä masentaa. Simple, right?
Ketipinor - tasaava, manian ja minulla myös nukahtamisongelmien hoitoon. Jätän sen pois ("puolet tai ei lainkaan") -> mania ei ole hoidossa. Nukahtamisen varmistan illalla pameilla kuten kerroin. Yksinkertaista?
Lamictal - myös tasaava, syön mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, etten uppoa suohon.
Lyrica - tätä saat kadulta. Kannattaa kokeilla. Jos et halua käydä pihalla niin googleta.
Diapam - pakko on myös nukkua vaikka neuloa.
Concerta - kirsikkana tämä smoothi piripohjainen pikkukaveri. Tämänkin voit hakea kadulta. Tai googlata.
Ja kokista huuhteluun, ei missään tapauksessa sen vahvempaa.
Nisteillä ja juopoilla löytyy aina selityksiä miksi on pakko vetää. Tuollainen pillerimäärä on narkkausta vaikka miten selität. Tunnen yhden jolla on kaksisuuntainen ja pärjää ilman lääkkeitä. Tiedän yhden kaltaisesi pillerien popsijan, pihalla kuin lumiukko. Aivan uskomaton määrä päällekkäisiä reseptejä. Rauhoittavia, unilääkkeitä, mielialalääkkeitä, kipulääkkeitä ja kaikkia vetää sekaisin. Sen kyllä näkee että on ihan kuutamolla.
Enhän minä "selittänyt" yhtään mitään!? Tuossa on lista siitä, mitä ja mihin tarkoitukseen tietty lääke on määrätty, ja toisaalta miten ja mihin niitä sitten käytän!
Joku puhui "ruinaamisesta". En ole koskaan "ruinannut" yhtäkään lääkettä, en koskaan! Näinä kaikkina vuosina, joina jatkuvasti yritämme pitää yllä mahdollisimman hyvää "komboa", olen ottanut vastaan milloin minkäkin lääkkeen, jota lääkäri on minulle suositellut ja siten kirjoittanut. Useita lääkkeitä ollaan kokeilun jälkeen otettu pois ja laitettu uutta tilalle, eniten silloin nuorempana. Joskus ollaan tilanteen mukaan sitten kumottu muutokset, joskus kokeiltu uutta vielä uudelleen.
Ja olen aina luottanut lääkäriini ja luotan edelleen. Nyt olen itse pettänyt luottamuksen sillä, että keksin tavan käyttää lääkkeitäni väärin, ja ensimmäistä kertaa valehtelen päin naamaa, että jokin lääke on minulla toimiva. Niin kuin toisaalta oikealla annoksella varmaan olisikin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuuksiin ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on lääkäri Antti Heikkilän kirjoista apua, siellä on vähän hiilihydraattia sisältävä ruoka ja ruoka-ajat, jotka pitävät kehon peruskemiaa pystyssä samalla kun vähentää lääkitystä. Uskomatonta mutta totta, hiilihydraatin (sokerit, viljatuotteet kuten leipä, pasta, pizza, jne ja peruna) radikaali vähentäminen tasaa mielialan heilahteluja. Ruuassa pitää olla tarpeeksi voita tai oliiviöljyä, että tulee kylläiseksi, eikä tee mieli välipaloja ruokailun välillä.
Jos ruuansulatus on ihan sekaisin, mahahappoa voi olla liian vähän että ruoka sulaa, ja sitä voi joutua ottamaan monta pilleriä ruuan kanssa. Saa luontaistuotekaupasta nimellä Betaiini hydrokloridi pepsiini. Lue vaikka tästä lisää:
http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/
Ilman että korjaa ruokapuolta, on riippuvuuksista vaikea päästä, sillä kaikki syöty vaikuttaa aivoihin, ja jollain se hyvä olo on saatava. Mielummin ruualla, mutta senkin pitää pystyä sulamaan vatsassa jotta toimisi.
Kiitos neuvosta, otan tämän talteen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisit syötyä Lyricaa vähän paremmin reseptin mukaan, niin siitä voisi olla enemmän apua siihen, mihin se on alun perin määrätty (ahdistus?) ja ehkä "pää sekaisin" -tarve vähenisi? Tai ainakaan et söisi sitä kourallisina, kroppa saisi mahdollisuuden totuttautua Lyricaan tasaisena virtana ja ehkä ahnehtisit "vauhdikkuutta" vähemmän? Yksi vaihtoehto on myös pyytää lääkäriä jakamaan Lyrica-annoksen jopa kolmeen annokseen päivässä, jos aiemmin on ollut vaan 1?
Voisin kuvitella Concertan ja Lyrican buustaavan toisiaan aika lailla. Jätä Concertat ostamatta, ehdottaisin. Yrittäisit karsia repertuaaristasi ensin lääkelistan ulkopuoliset tabletit ja sitten opetella käyttämään sulle määrättyjä oikein? Jos tuntuu, että jokin lääke menee jatkuvasti överiksi eikä parannusta tapahdu, pyydä saada kokeilla jotain toista sen tilalle? "Haluaisin kokeilla, onko tossa vähemmän sivuvaikutuksia kuin tässä."
Tuntuu varmasti tylsältä ja tympeältä ajatukselta, mutta jos keksisit jotain muuta mukavaa tai huomiota vaativaa siihen sivuun, vähän harhautusta? Ja palauttaisit samalla arjen- ja omanolonsietokykyä vähitellen.
Tiedät, että 1) joitakin lääkkeitä on todennäköisesti aina pakko käyttää, 2) lääkkeiden käyttäminen lähtee sulla helposti lapasesta ja 3) mitä kauemmin annat itsesi jatkaa näin, sitä huonompaan kuntoon menet ja vaikeammaksi vain menee. Ja nyt on jo aika helvetin huonosti asiat.
Pitkällä tähtäimellä mieti, mistä lääkkeistä voisit hankkiutua eroon päivittäiskäytössä. Jätä ne tarpeellisimmat jäljelle ja ainakin vähennä muita. Kill your darlings, eli pyristele eroon niistä, joista tykkäät eniten. Tsemppiä.
Se että nuo lääkkeet on saanut täysin laillisesti, lääkärin antamana ja niiden tarkoitus on auttaa vääristää ihan täysin sen mitä ne oikeasti on aiheuttaneet eli pahan riippuvuuden. Kerro lääkärille, että lääkitys on karannut käsistä ja sitten mietitte lääkärin kanssa miten toimitte.
Jeesus voi sut vapauttaa. Anna mahdollisuus. Rukoile häntä. Minäkin rukoilen sun puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos saisit syötyä Lyricaa vähän paremmin reseptin mukaan, niin siitä voisi olla enemmän apua siihen, mihin se on alun perin määrätty (ahdistus?) ja ehkä "pää sekaisin" -tarve vähenisi? Tai ainakaan et söisi sitä kourallisina, kroppa saisi mahdollisuuden totuttautua Lyricaan tasaisena virtana ja ehkä ahnehtisit "vauhdikkuutta" vähemmän? Yksi vaihtoehto on myös pyytää lääkäriä jakamaan Lyrica-annoksen jopa kolmeen annokseen päivässä, jos aiemmin on ollut vaan 1?
Voisin kuvitella Concertan ja Lyrican buustaavan toisiaan aika lailla. Jätä Concertat ostamatta, ehdottaisin. Yrittäisit karsia repertuaaristasi ensin lääkelistan ulkopuoliset tabletit ja sitten opetella käyttämään sulle määrättyjä oikein? Jos tuntuu, että jokin lääke menee jatkuvasti överiksi eikä parannusta tapahdu, pyydä saada kokeilla jotain toista sen tilalle? "Haluaisin kokeilla, onko tossa vähemmän sivuvaikutuksia kuin tässä."
Tuntuu varmasti tylsältä ja tympeältä ajatukselta, mutta jos keksisit jotain muuta mukavaa tai huomiota vaativaa siihen sivuun, vähän harhautusta? Ja palauttaisit samalla arjen- ja omanolonsietokykyä vähitellen.
Tiedät, että 1) joitakin lääkkeitä on todennäköisesti aina pakko käyttää, 2) lääkkeiden käyttäminen lähtee sulla helposti lapasesta ja 3) mitä kauemmin annat itsesi jatkaa näin, sitä huonompaan kuntoon menet ja vaikeammaksi vain menee. Ja nyt on jo aika helvetin huonosti asiat.
Pitkällä tähtäimellä mieti, mistä lääkkeistä voisit hankkiutua eroon päivittäiskäytössä. Jätä ne tarpeellisimmat jäljelle ja ainakin vähennä muita. Kill your darlings, eli pyristele eroon niistä, joista tykkäät eniten. Tsemppiä.
Kiitos. Tämän onnistuin lukemaan oikein ajatuksella. Kiitos.
Diapam on paras lääke, sanokaa mitä sanotte. En käytä sitä enää, mutta toivoisin toki käyttäväni. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin kunnon pamihuuru. Jopa nukkuminen on mahtavaa ja normaalia rentouttavampaa.
Tsempit aplle.
Vierailija kirjoitti:
Diapam on paras lääke, sanokaa mitä sanotte. En käytä sitä enää, mutta toivoisin toki käyttäväni. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin kunnon pamihuuru. Jopa nukkuminen on mahtavaa ja normaalia rentouttavampaa.
Tsempit aplle.
Minkälaisina annoksina? Mulla pieni tole, mutta en oo missään fiiliksissä 30 mg. Ainoa positiivinen asia on ettei pää ja kädet tärise silloin.
Alue: Aihe vapaa
Systeemi paha, sinä viaton uhri. Mikäli oikeasti haluaisit tehdä asialle jotain, sanoisit lääkärille, että olet addikti. Mutta tosiaan, kivempi olla uhri ja napsia rauhoittavia, ei kun niitä toisenlaisia, niitä vauhtia antavia rauhoittavia. Suurin ongelmasi ei todellakaan ole lääkkeet.