Toivottu lapsiluku ja toteutunut lapsilukusi?
Nythän on keskusteltu paljon siitä, kuinka syntyvyys on kovassa laskussa ja perhekoot pienentyneet. Tahaton lapsettomuus kasvussa, kuten myös vapaaehtoinen lapsettomuus. Ilmeisesti perheiden toivelapsiluku jää myös yhä harvemmin toteutumatta. Moni toivottu lapsi jää siis syntymättä.
Syiksi on epäilty mm. pitkittynyttä taantumaa, nuorten pätkätyökulttuuria, kovia asumiskustannuksia, lapsiperheisiin kohdistuneita leikkauksia ja yleistä epävarmuutta.
Miten sinun kohdallasi? Mikä olisi ollut se ideaalinen lapsiluku? Entä toteutunut? Mitkä tekijät vaikuttivat/vaikuttavat näiden mahdolliseen erotukseen?
Kommentit (85)
3 tai 4 oli toiveissa. 2 tuli ja siihen jää. Tuli ero kun miestä ei loppupelissä kiinnostanutkaan lapsiperhearki. Tämä on nyt hyvä tilanne, en enää jaksaisi aloittaa alusta uuden miehen kanssa.
Aika moni tuttu miettii sitä ensimmäistäkin tällä hetkellä. Määräaikaisuudet mietityttävät.
Jatkossakin syntyvyys tulee laskemaan. Minun ja mieheni sisaruksista olemme ainoat joilla on lapsia. Muut ovat vela. Periaatteessa kaikilla on vielä ikää saada lapsia, mutta ainoastaan yksi on sen tyyppinen, että saattaa niitä haluta. Loput kolme jää aika varmasti lapsettomiksi, he haluavat helppoa ja varakasta elämää. Enkä heitä siitä moiti.
Olen tosi onnellinen lapsistani, mutta kyllä välillä pelottaa millainen tulevaisuus heitä ja heidän lapsiaan odottaa.
2/2 ja tyttö ja poika! Mies haluaisi lisää, muttei ainakaan minun kanssani tule saamaan!
2-4/4
Olen tyytyväinen. Mutta nyt jos uudestaan ajattelisi, ei taloudellisesti kovin järkevää.
Mutta yhä vielä sitä mieltä, että mielummin noi lapset kuin enemmän rahaa käytössä.
Aika moni tuttu miettii sitä ensimmäistäkin tällä hetkellä. Määräaikaisuudet mietityttävät.
Toiveena oli kolme, ajattelin, ettei kukaan järkevä enempää voi hankkia. Viisi ihanaa lasta tuli ja hyvin on pärjätty. Suurperhe myös antaa jos ottaakin.
Toivoin aina kolmea poikaa. Sain ne ja tytön kaupan päälle =)
0/0. Pätkätöissä ja mies työtön, ei tässä kannata oikein edes haaveilla ja ikääkin alkaa jo olemaan.
Toivoin yhtä, mies kolmea. Nyt meillä on kolme. Olen tyytyväinen näihin lapsiin, vaikka oma ura kärsi kotonaolovuosista ja itselle olisi riittänyt yksikin. Miehellä onneksi vakituinen työ, itse olen pätkätöissä. Tiukkaa on taloudellisesti koska vanhemmat lapset ovat jo murrosiässä ja tarvitsevat enemmän rahaa.
Kahta ajattelin, mutta 1 kyllä riittää. Raha, jaksaminen, nämä mietityttää. Eikä raskauskaan houkuttele. Synnytyksestä puhumattakaan. Mieskään ei ole enää innostunut toisesta kun arki on iskenyt vastaan.
Neljä toivoin ja neljä sain. Enempää ei tule eikä olisi kyllä varaakaan.
Halusin yhden, kasvatan viittä. Ensin tuli se 1, mutta mies halusi toisen ja suostuin. Kolmas oli vahinko, mutta en halunnut kuitenkaan aborttia. Kaksi muuta on mun siskon lapsia, jotka asuvat meillä, koska siskoni ei kykene heistä huolehtimaan (parantumaton sairaus joka alkanut viedä toimintakykyä) ja isä ei ole kuvioissa. Hekin ovat täällä jäädäkseen ja ollaan puhuttu nyt, että minusta ja miehestä tulisi heille ihan lailliset huoltajat niin jos siskolle nyt jotain tapahtuu, niin ei tarvi lasten joutua byrokratian hampaisiin vaan saavat jäädä meille. Omat on nyt 2, 5 ja 7 ja siskon lapset on 1 ja 3.
2/1 liian vanhana löytyi sopiva isäehdokas, joka on myös auttamatta liian vanha. 35 & 45
Haave joskus ihan nuorena oli kaksi.
Myöhemmin unelmoin suurperheestä, jossa olisi viisikin lasta. Kolme toteutui. Ero tuli ja uusi mies ei halunnut lapsia, joten näin kävi.
Lapsettomaksi jääminen olisi ollut pahin painajaiseni. Hyvä siis näinkin.
Olisin halunnut kaksi lasta. Yksi pieni lapsi on.
Syy miksi emme toista tee, on tämä ihana taloudellinen tilanne... Mies työtön, hakee hurjana töitä (tähän mennessä laittanut noin 120 hakemusta, vain pariin haastatteluun on päässyt), oma työpaikka vaarassa, koko ajan yt neukkareita, ja olen sellaisella alalla, että työnantajia sillä alalla on vain muutama suomessa, nekin täällä pääkaupunkiseudulla.. Eli jos työpaikka alta lähtee, melkein koulunpenkki on ainoa vaihtoehto...
Eli tämä jatkuva epävarmuus. Laskut ja asuntolainakin pitää maksaa (okt lyhennys on nyt 800e/kk eli vuokralle ei kannata lähteä, kun ei tolla rahalla saa täältä ruuhkasuomesta edes kaksiota)
Veikkaan että sitten kun joskus päästään "selville vesille" olen liian vanha enää saamaan lapsia. Olen nyt 40 vuotias, eli toisen lapsen tekeminenkin on aika kortilla... Mut jos vaikka voittais lotossa, niin vois alkaa sitä toista lasta tekemään. Mutta olen silti onnellinen että on edes tämä yksi ihanuus.