Lapset kertarykäsyllä vai ripotellen?

Jos ei tykkää pikkulapsiarjesta niin ehdottomasti kertarysäys. Jos taas nauttii pienistä lapsista niin sitten taukoa voi olla.

En tiennyt että ihan parasta arkea on, kun kotona on teinejä.

Samaa mietin. Meille tulis nyt ikäeroa 3v. Oisko 4 vielä parempi.. 2ei ainakaan minun juttu.

Jokainen tehkööt niinkuin parhaakseen näkee. Jos rahkeet riittää niin väliäkö sillä vaikka tekisi kolme lasta kolmeen vuoteen tai toinen ääripää, ensimmäinen 20-vuotiaana, toinen 35-vuotiaana. Mulle ihan sama.

Minä olen tehnyt pikatahtia (ikäerot 1v 7kk ja 1v 10kk) ja hyvä niin. Pikkulapsiaika oli rankkaa, mutta se oli sitten kerralla ohi. Nyt on helppoa kun iät 19v , melkein 18v ja 16v.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kertarysäyksellä. No meillä lapset ovat 12 ja 14v. niin olisi ihan kauheaa jos tässä olisi joku napero.

Teinejen kanssa on jo elämä nautittavaa.

Olen laiska ja kova nukkumaan eikä hiekkalaatikot kiinnosta. En jaksa vahtia ja olla niin läsnäoleva.

Teinit kun osaa olla nokkelia ja tykkäävät kanssa nukkua, syödä ja nautiskella leffoista.

Vinkki seuraavaa kertaa varten, kun kirjoitat teinilapsistasi. Monikko sanasta teini/teinin on TEINIEN, ei teinejen ( kumma väännös....). Lisäsin myös sanat OVAT ja ON, koska ne puuttuivat lauseista. Tosin koko kirjoituksestasi puuttuu välimerkit, mutta en nyt jaksa alkaa niitä kohtia korjailemaan.

Toivottavasti et auta lapsiasi äidinkielessä, erityisesti kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa? On paljon parempi, että he oppivat pätevämmältä opettajalta kuin sinulta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vuoden ikäerolla lapset ja onhan tämä kieltämättä rankkaa.

Välillä toinen joutuu odottamaan vuoroaan ja usein se on esikoinen.

Kompensoin tätä em. Niin että iltaisin otetaan esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun pienempi nukkuu. Sylitellään, halitaan, luetaan kirjoja, katsellaan kuvia ja videoita, kuunnellaan musiikkia, tanssitaan jne. Viikonloppuisin saatetaan lähteä ihan kahdestaan käymään jossain.

Olen aina halunnut kaksi lasta, tytön ja pojan. Ne olen saanut, ja olen tyytyväinen tähän lukuun.

Mutta, jos ikinä olisin halunnut 3 tai useamman lapsen, niin ehdottomasti isommalla ikäerolla, niin että edellinen on aina vaipoista pois ja että suurin piirtein löytyisi jo perusosaaminen niin syömisen, vessan ja pukeutumisen kanssa.

Ja miksi en tehnyt omiani "isolla" ikäerolla, johtuu siitä että nyt sisarukset kasvavat samaan tahtiin ja heistä on seuraa ja iloa toisilleen. Toisekseen en ole itse niin tämän vauva-ajan perään, ja lisäksi minä nautin myös työelämästä, josta olen lasten vauva-ajat ja hieman päälle pois ja jonne palaan kun nuorempi on noin puolitoistavuotias, joten kertarykäisy sopi minulle paremmin.

Tässähän tämä jo tulikin. Lapsista on seuraa toisilleen... lässynlää. Vanhemmilla ei vaan riitä huomiota kaikille ja esikoisen pitäisi sitten käyttäytyä kuin olisi sen pari vuotta vanhempi mitä todellisuudessa.

Normaalisti meidän päivät menee omalla painolla ja hyvillä mielin ollaan kaikki. Leikitään yhdessä, vaipanvaihdot hoidetaan yhdessä, mutta imetyksen aikana esikko tosiaan joutuu odottamaan pienen hetken omaa vuoroaan. Ei meidän esikoisen tarvitse käyttäytyä pari vuotta vanhemman oloisena, ymmärrän että hänkin on pieni ja hänkin saa syliä (myös muulloin kuin iltaisin, jos nyt et vielä tajunnut )

Toisekseen, lässytän edelleen että lapsista tulee olemaan toisilleen seuraa (vielä heistä ei ole kun toinen on ihan vauva) mutta ainakin minulle sisarukset olivat jo pienenä tärkeitä ja ovat edelleen, meitä on kolme lasta pienellä ikäerolla ja sitten iltatähti. Läheisempi olen kahden vanhemman sisaruksen kanssa kuin nuorimman (mikä johtuu täysin siitä ikäerosta!) kuitenkin aivan yhtä rakkaita jokainen sisarus on minulle, mutta näiden kahden saman ikäisen kanssa on enemmän yhteistä. Ja haluan tarjota tuon mahdollisuuden omille lapsilleni. Tee sinä miten lystäät tai ole tekemättä :)

Ei kertarysäyksella, vaan sopivin ikäeroin. Ja pitää aloittaa nuorena.

50- vuotiaana kaikki lapset jo pois muuttaneet.

Tärkeää on parisuhde. Ettei tule sellaisia vuosia, jolloin te ette jaksa olla ne tärkeimmät toisillenne.

No itse valitsin vaihtoehdon "ripotellen". En usko, että olisin jaksanut jos taloudessa olisi ollut pari kolme pientä lasta ja tunne vahvistui kun juttelin äitini kanssa joskus asiasta (meitä siis oli kolme sisarusta pienellä ikäerolla). Enkä laskisi sen varaan että sisaruksista olisi seuraa toisilleen. Minä ja siskoni (ikäeroa reilu vuosi) emme tehneet muuta kuin tappelimme koko ajan. Yhteistä säveltä ei löytynyt kuin vasta aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kahden vuoden ikäero menee vielä kerta rysäyksestä. Ei niitä paljon nopeammin välttämättä pystykkään saamaan, jos imettää vuoden ja se suojaa lisääntymiseltä ja siihen 9 kuukauden odotus...

Vaikka vauva aika on raskas niin meillä tulee juuri kolmonen, kaikki n. 2 vuoden ikäerolla. Onpahan sitten kerralla ohi :) meillä tosin 2 vuotias osaa täyttää pyykkikoneenkin, että voi pienemmistäkin olla apua jo kotitöissä.

Imetys ei sitten todellakaan suojaa raskaudelta. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kertarysäyksellä. No meillä lapset ovat 12 ja 14v. niin olisi ihan kauheaa jos tässä olisi joku napero.

Teinejen kanssa on jo elämä nautittavaa.

Olen laiska ja kova nukkumaan eikä hiekkalaatikot kiinnosta. En jaksa vahtia ja olla niin läsnäoleva.

Teinit kun osaa olla nokkelia ja tykkäävät kanssa nukkua, syödä ja nautiskella leffoista.

Vinkki seuraavaa kertaa varten, kun kirjoitat teinilapsistasi. Monikko sanasta teini/teinin on TEINIEN, ei teinejen ( kumma väännös....). Lisäsin myös sanat OVAT ja ON, koska ne puuttuivat lauseista. Tosin koko kirjoituksestasi puuttuu välimerkit, mutta en nyt jaksa alkaa niitä kohtia korjailemaan.

Toivottavasti et auta lapsiasi äidinkielessä, erityisesti kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa? On paljon parempi, että he oppivat pätevämmältä opettajalta kuin sinulta. ;)

Relaa nyt vähän.

t. äidinkielenopettaja

Meillä kahden lapsen ikäero on 2v2kk, kolmas synty kun keskimmäinen aloitti koulun. Molemmissa ikäeroissa omat hyvät puolet.

Keskimmäinen jaksaa aika usein touhuta tuon pienimmän kanssa, lukee kirjoja, leikkii. Itse pääsen paljon helpommalla kuin sillon kun oli esikoinen ja vauva.

Toisaalta isommilla lapsilla on aikalailla ollu samat leikit mutta ovat sen verran erilaisia että eivät ole olleet ns paita ja peppu.

En osaa valita kumpi tapa parempi.

Ripotellen minä ottaisin. Olen ajatellut, että jos joskus lapsia haluan ja useamman kuin yhden, niin 5-6 vuoden ikäerolla, niin kuin minulla ja veljelläni.

Luin kerran hyvän kirjan asemasta sisarussarjassa ja sen vaikutuksista enkä lukemani perusteella voi mitenkään pitää "kertarysäystä" hyvänä vaihtoehtona. Joko yksi lapsi tai sitten enemmän isommalla ikäerolla.

Tämä se kirja oli

Elisabeth Schönbeck: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä

Ei kerralla!! Meillä lapset ekan ja tokan väli 5v ja toisen ja kolmannen 3v. Täydellistä näin. Ensimmäisen kanssa sai rauhassa opetella lapsiperhearkea ja sitten kaksi vähän myöhemmin 3v ikäerolla.

Kuopus syntyi, kun isommat olivat 3 ja 5. Vuosi meni hujauksessa, enkä kyllä siitä paljoa muista, mutta nyt on jo helpottanut. Isommat touhuavat innoissaan tuon reilun vuoden ikäisen kanssa ja kaikki hommat käyvät aina vaan helpommaksi. Enempää lapsia ei ole tulossa, paletti pysyy nyt hyvin kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vuoden ikäerolla lapset ja onhan tämä kieltämättä rankkaa.

Välillä toinen joutuu odottamaan vuoroaan ja usein se on esikoinen.

Kompensoin tätä em. Niin että iltaisin otetaan esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun pienempi nukkuu. Sylitellään, halitaan, luetaan kirjoja, katsellaan kuvia ja videoita, kuunnellaan musiikkia, tanssitaan jne. Viikonloppuisin saatetaan lähteä ihan kahdestaan käymään jossain.

Olen aina halunnut kaksi lasta, tytön ja pojan. Ne olen saanut, ja olen tyytyväinen tähän lukuun.

Mutta, jos ikinä olisin halunnut 3 tai useamman lapsen, niin ehdottomasti isommalla ikäerolla, niin että edellinen on aina vaipoista pois ja että suurin piirtein löytyisi jo perusosaaminen niin syömisen, vessan ja pukeutumisen kanssa.

Ja miksi en tehnyt omiani "isolla" ikäerolla, johtuu siitä että nyt sisarukset kasvavat samaan tahtiin ja heistä on seuraa ja iloa toisilleen. Toisekseen en ole itse niin tämän vauva-ajan perään, ja lisäksi minä nautin myös työelämästä, josta olen lasten vauva-ajat ja hieman päälle pois ja jonne palaan kun nuorempi on noin puolitoistavuotias, joten kertarykäisy sopi minulle paremmin.

Tässähän tämä jo tulikin. Lapsista on seuraa toisilleen... lässynlää. Vanhemmilla ei vaan riitä huomiota kaikille ja esikoisen pitäisi sitten käyttäytyä kuin olisi sen pari vuotta vanhempi mitä todellisuudessa.

Normaalisti meidän päivät menee omalla painolla ja hyvillä mielin ollaan kaikki. Leikitään yhdessä, vaipanvaihdot hoidetaan yhdessä, mutta imetyksen aikana esikko tosiaan joutuu odottamaan pienen hetken omaa vuoroaan. Ei meidän esikoisen tarvitse käyttäytyä pari vuotta vanhemman oloisena, ymmärrän että hänkin on pieni ja hänkin saa syliä (myös muulloin kuin iltaisin, jos nyt et vielä tajunnut )

Toisekseen, lässytän edelleen että lapsista tulee olemaan toisilleen seuraa (vielä heistä ei ole kun toinen on ihan vauva) mutta ainakin minulle sisarukset olivat jo pienenä tärkeitä ja ovat edelleen, meitä on kolme lasta pienellä ikäerolla ja sitten iltatähti. Läheisempi olen kahden vanhemman sisaruksen kanssa kuin nuorimman (mikä johtuu täysin siitä ikäerosta!) kuitenkin aivan yhtä rakkaita jokainen sisarus on minulle, mutta näiden kahden saman ikäisen kanssa on enemmän yhteistä. Ja haluan tarjota tuon mahdollisuuden omille lapsilleni. Tee sinä miten lystäät tai ole tekemättä :)

Tätä just mietin että tuleekohan niistä sitten yhtään läheisiä jos isoin kerkiäis alottaa koulun ja tulis vauva taloon, tuleeko niille koskaan mitään yhteistä. Vaikka eihän se ehkä ole pääasia. Itsekki oon sitä mieltä että vanhempien jaksaminen on aikalailla se pääasia niinkuin joku kommentoi. Hyviä kommentteja muiltakin, kiitos niistä!! Esim vaipattomuus oli hyvä huomio, helpompi kun kasvattaa yhden kerrallaan vaippaiästä pois. Toisaalta nyt kun näillä lapsilla on ikäeroa kolme vuotta, ei yhteisiä leikkejä vielä ole vaikka nuorempi on jo kohta yksi. Hmm..

Anyway, sain järkeä taas tähän vauvakuumeeseen, aion odottaa kunnes taapero on kasvanu vähän, ikää minulla vasta alle 25 joten vielä ehtii..

Ap

Ehdottomasti ripotellen ERI  äidin tekeminä

Meidän ratkaisu oli kertarykäisyllä, kuitenkin siten että koulut oli ensin käyty ja töissä oltu muutama vuosia. Jos pitäisi valita uudestaaan, valittaisiin sama - sopi meille oikein hyvin.

Tekee kolmannen sitten vasta, kun esikoinen on eskarissa. Silloin olet kotona, kun esikoinen aloittaa koulun. Sitten voi tehdä, vaikka sen neljännen, kun toka on eskarissa, jos haluaa taas 2 pienellä ikäerolla.

Varsinkin jos molemmat vanhemmat on työelämässä, niin suosittelen.

Meidän lapset on 6v, 4v ja 2v. Rankkaa on välillä mutta nautin pikkulapsi ajasta. Jos olisimme saaneet ensimmäisen vuoden yrittämisen sisällä, varmaan lapsilla olisi enemmän ikäeroa. Mutta kun ensimmäistä yritettiin 6vuotta, ajateltiin että saa tulla vaikka heti toinenkin. Meillä siis vaikutti tuo "lapsettomuus" asiaan ja oma ikä, nuorin syntyi kun olin 33v. En halua olla nelikymppisenä pikkuvauva kainalossa. vaikkei siinä sinänsä mitään vika ole, tuo nyt on vain oma mielipide.