Lapset kertarykäsyllä vai ripotellen?

Itse en ainakaan jaksaisi aloittaa alusta + saman ikäisistä on enemmän seuraa toisilleen, kuin kouluikäisistä taaperolle.

Ei kertarysäyksellä. Parin vuoden välein.

Ei kertarysäyksellä. Parin vuoden välein.

Mä en olis jaksanut kertarysäyksellä ikäerot 3,5-5 vuotta, 4 lasta. 

Minäkään en olisi jaksanut kertarysäyksellä. Sen takia meillä on lapsilla vähän isommat ikäerot (6-10 vuotta).

No minä kyllä päättäisin tuollaisen asian ihan senkin myötä minkä ikäinen olen (uskaltaisinko siirtää koulutusta vielä myöhemmälle siis) ja taloudellisen tilanteemme mukaan. Painaisi myös aika paljon sekin, kaipaisinko jo kovin arkipäiviä aikuisten seurassa. Kuitenkin paras äiti on hyvinvoiva äiti.

Lähipiirissä on ollut useampikin tapaus missä on ollut jo kouluikäisiä lapsia ja pieni vauva/taapero, mielestäni ollut tosi kiva sekin kun kouluikäiset lapset kuitenkin ihan eri tavalla huolehtivat ja leikkivät pikkusisaruksen kanssa - ei ole niin paljon riitoja ja mustasukkaisuutta, ainakin ulkopuolelta näyttää siis silti.  Ja monien mielestä on tavallaan varmaan helpompaakin kun kouluikäiset jo auttavat kotitöissä yms. Uskon kyllä, että se vauvanhoito menee taas rutiinilla kun vanhemmat lapset ovat jo isompia, mutta helpompaahan se on kun ei ole toisia pikkulapsia huollettavana. Tai ainakin itsestä tuntuisi helpommalta kaksi isoa lasta + yksi pieni, kuin sitten kolme pientä. Ja kai silläkin jokin merkitys on, että saa välillä käydä tekemässä muita hommia eikä olla vain vuositolkulla siinä pikkulapsirumbassa :) Mutta kukanenkin taitaa kokea vähän eri tavalla nämä!

Niin ja sekin, että itse kyllä vähän vieroksun sitä että tehdään peräperään lapset, jotta on pikkulapsi aika "alta pois". Ikään kuin haluattaisiin juuri se tietty määrä lapsia, ja ajateltaisiin että hoidetaan kerralla se pikkulapsiaika. Itse olen kyllä nauttinut siitä pikkulapsiajastakin, vaikka onhan toki rankkaakin ollut. Mutta tosi hankala samaistua ajatukseen, että pakko nyt tehdä kolmas kun ei sitä kuitenkaan enää myöhemmin jaksaisi tähän lähteä. Mutta ymmärrän kyllä, jos toisista tuntuu toiselta ja haluaa vaikka pienemmät ikäerot lapsille.

6

Kyllä kahden vuoden ikäero menee vielä kerta rysäyksestä. Ei niitä paljon nopeammin välttämättä pystykkään saamaan, jos imettää vuoden ja se suojaa lisääntymiseltä ja siihen 9 kuukauden odotus...

Vaikka vauva aika on raskas niin meillä tulee juuri kolmonen, kaikki n. 2 vuoden ikäerolla. Onpahan sitten kerralla ohi :) meillä tosin 2 vuotias osaa täyttää pyykkikoneenkin, että voi pienemmistäkin olla apua jo kotitöissä.

Me ollaan tykätty siitä että meillä on kerrallaan yksi pieni lapsi. Lapset ei meille ole mikään suorite joka pitää hoitaa tehokkaasti alta pois. Minusta on ollut ihanaa ja rikasta aikaa tutustua ensimmäiseen lapseemme ihan rauhassa: nyt on tilaa toiselle ja koko perhe yhdessä odotuksessa. Esikoisen 5v synttäreitä vietettiin juuri ja toinen (sekä viimeinen, kauan ajatuksissa ollut) lapsi syntyy 3kk päästä. Ihana päästä tutustumaan häneenkin rauhassa ja mielenkiinnolla odotan sisaruussuhdetta, isoveli on aivan valmis rooliinsa ja odottaa kovasti pikkuveljeään.

Me toivottiin kahta lasta ja saatiinkin vajaa kahden vuoden ikäerolla. Kolmatta en enää jaksaisi heti perään! Vaikka onkin helpot lapset ja mustasukkaisuuksilta säästyttiin.

On kyllä melkoinen sarjatulirykäisy, jos jonkun 14-lapsisen lestadiolaispesueen pullauttelee yhdeltä istumalta maailmaan.

Ei kerralla. Sitä vinkumista väsymyksestä ja elämän karmeudesta ei kestä kukaan kuunnella. Joka vinkujan kohdalla tekisi mieli kysyä mitä hemmettiä ne on ajatellu ne lapset tehdessään.

Minkä helvetin takia pitää lisääntyä kuin kanit? Sakkoja toisesta ja omaisuus takavarikointiin kolmannesta.  Turvapaikanhakijoille kaikille piuhojen leikkaus. Täysin holtitonta lisääntymistä - muiden elätettäväksi tehdään kakaralaumoja.

Meillä vuoden ikäerolla lapset ja onhan tämä kieltämättä rankkaa.

Välillä toinen joutuu odottamaan vuoroaan ja usein se on esikoinen.

Kompensoin tätä em. Niin että iltaisin otetaan esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun pienempi nukkuu. Sylitellään, halitaan, luetaan kirjoja, katsellaan kuvia ja videoita, kuunnellaan musiikkia, tanssitaan jne. Viikonloppuisin saatetaan lähteä ihan kahdestaan käymään jossain.

Olen aina halunnut kaksi lasta, tytön ja pojan. Ne olen saanut, ja olen tyytyväinen tähän lukuun.

Mutta, jos ikinä olisin halunnut 3 tai useamman lapsen, niin ehdottomasti isommalla ikäerolla, niin että edellinen on aina vaipoista pois ja että suurin piirtein löytyisi jo perusosaaminen niin syömisen, vessan ja pukeutumisen kanssa.

Ja miksi en tehnyt omiani "isolla" ikäerolla, johtuu siitä että nyt sisarukset kasvavat samaan tahtiin ja heistä on seuraa ja iloa toisilleen. Toisekseen en ole itse niin tämän vauva-ajan perään, ja lisäksi minä nautin myös työelämästä, josta olen lasten vauva-ajat ja hieman päälle pois ja jonne palaan kun nuorempi on noin puolitoistavuotias, joten kertarykäisy sopi minulle paremmin.

Itse rykäisisin kaikki samalla kertaa.

Kahdessa erässä on ollut helppoa.Vanhin on ollut jo koulussa,kun nuoremmat syntyi.On paljon avuksia ja omatoiminen.Kerralla ei olisi jaksanut kolmea pikkulasta.

Ehdottomasti kertarysäyksellä. No meillä lapset 12 ja 14v. niin olisi ihan kauheaa jos tässä olisi joku napero.

Teinejen kanssa jo elämä nautittavaa.

Olen laiska ja kova nukkumaan eikä hiekkalaatikot kiinnosta. En jaksa vahtia ja olla niin läsnäoleva.

Teinit kun osaa olla nokkelia ja tykkäävät kanssa nukkua, syödä ja nautiskella leffoista.

Näin nuoren näkökulmasta noin kolmen vuoden ikäero sisarukseen on omasta mielestäni aika ihanteellinen.

En olisi jaksanut kahta peräkkäin. Esikoinen aloitti 3v. hoidon ja menin töihin. Reilu vuosi töissä ja toinen lapsi. Paras ratkaisu meille. Töissä käyminen siinä välissä teki hyvää. Ja hyvin jaksoi kaiken alusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vuoden ikäerolla lapset ja onhan tämä kieltämättä rankkaa.

Välillä toinen joutuu odottamaan vuoroaan ja usein se on esikoinen.

Kompensoin tätä em. Niin että iltaisin otetaan esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa kun pienempi nukkuu. Sylitellään, halitaan, luetaan kirjoja, katsellaan kuvia ja videoita, kuunnellaan musiikkia, tanssitaan jne. Viikonloppuisin saatetaan lähteä ihan kahdestaan käymään jossain.

Olen aina halunnut kaksi lasta, tytön ja pojan. Ne olen saanut, ja olen tyytyväinen tähän lukuun.

Mutta, jos ikinä olisin halunnut 3 tai useamman lapsen, niin ehdottomasti isommalla ikäerolla, niin että edellinen on aina vaipoista pois ja että suurin piirtein löytyisi jo perusosaaminen niin syömisen, vessan ja pukeutumisen kanssa.

Ja miksi en tehnyt omiani "isolla" ikäerolla, johtuu siitä että nyt sisarukset kasvavat samaan tahtiin ja heistä on seuraa ja iloa toisilleen. Toisekseen en ole itse niin tämän vauva-ajan perään, ja lisäksi minä nautin myös työelämästä, josta olen lasten vauva-ajat ja hieman päälle pois ja jonne palaan kun nuorempi on noin puolitoistavuotias, joten kertarykäisy sopi minulle paremmin.

Tässähän tämä jo tulikin. Lapsista on seuraa toisilleen... lässynlää. Vanhemmilla ei vaan riitä huomiota kaikille ja esikoisen pitäisi sitten käyttäytyä kuin olisi sen pari vuotta vanhempi mitä todellisuudessa.