Missä päin Suomea opetetaan / on opetettu näin?

mutta kyllä kylässä sai aina ottaa, mitä tarjotttiin muttei tietenkään saanut ahmia.

-ei saa olla vaivoiksi kenellekään

-ei saa olla ylpeä itsestään (ylpeys=turhamaisuutta)

Mun vanhemmat päijät-hämeessä opetti noin

Kun menee kylään niin kaikesta tulee kieltäytyä. Kahvia saa kupillisen juoda.

Siis emännän kunniavelvollisuus on tarjota 7 sorttia ja vieras ei sitten "saa" ottaa mitään? Miksi ihmeessä? Vieläkö kieltäydytty kaikesta tarjotusta?

Tarjottavat tulee jättää isäntäperheen syötäväksi. Minun on hirveän vaikea vieläkin ottaa jotain jos tarjotaan. Hirveä syyllisyys painaa koko syömisen ajan.







i]Siis emännän kunniavelvollisuus on tarjota 7 sorttia ja vieras ei sitten "saa" ottaa mitään? Miksi ihmeessä? Vieläkö kieltäydytty kaikesta tarjotusta?

[/quote]

Tarjottavat tulee jättää isäntäperheen syötäväksi. Minun on hirveän vaikea vieläkin ottaa jotain jos tarjotaan. Hirveä syyllisyys painaa koko syömisen ajan.

Odotatteko että vieras kieltäytyy ottamasta mitään?

Mulle on ihan sama syökö kukaan vai ei. Tätä täyttyisi tiedustella ihmiseltä joka on kiinnostunut toisen ihmisen sielunliikkeistä.

-on kohteliasta jos kieltäytyy (ei saa kylässä syödä toisten pullia ja keksejä)

-ei saa olla vaivoiksi kenellekään

-ei saa olla ylpeä itsestään (ylpeys=turhamaisuutta)

Varsinkin tuo ensimmäinen on ihan vieras ajatus; miksei kylässä saa syödä, sitä mitä tarjotaan?

Mun edesmennyt mummoni opetti, että on todella epäkohteliasta olla kieltäytymättä tarjottavista. Pitää reippaasti sanoa päivää ja tervehtiä ja mitään se ei itsestään ylpeydestä opettanutkaan. Piti vain osata käyttäytyä. Että hassua miten eri tavalla opetettiin vaikka kyse oli vanhan polven opetuksista.

Kursailu on RAIVOSTUTTAVAA!

Itse en noudata moista.



Oikeasti vieraiden odotettiin kyllä ottavan joka sorttia ja kehuvan leipomuksia, ei niitä omalle väelle laitettu. Mutta ensin piti kursailla. Tilanne saatiin yleensä laukeamaan siten, että todettiin, että paikalla olevista vanhin nainen aloittaa. Näin siis jos oli useampia vieraita kerralla.

Meille opetettu, että kun tarjotaan niin OTETAAN nimenomaan! Eli vaikkei niin tekisi mielikään, niin kohteliasta sanoa esim. että no jos yhden kupin joisin.

Ensin näet vaivaa ja laitat ne 7 sorttia, ja sitten vieraat ei edes ota tarjottavia... Menis hermot. Onneksi tuollaisia vieraita ei meille ole sattunut.

Mun edesmennyt mummoni opetti, että on todella epäkohteliasta olla kieltäytymättä tarjottavista. Piti vain osata käyttäytyä.

Ei toki tarvitse kokonaan kieltäytyä tarjottavista, mutta ei saa olla liian innokaana ottamassakaan.



Kaksi viimeistä tunnistan täysin.

Aina kun ruokailu alkaa niin kaikki pakenee pitkin seiniä ja on noteeraamatta ruokakutsua lainkaan. Kukaan ei uskalla mennä ja sitten tosiaankin valitaan ekaksi se ryhmän vanhin joka lähetetään uhkarohkeasti ottamaan ensimmäinen annos. Tämän jälkeen saa ottaa yleensä muutama mies ja sen jälkeen voi naiset ja miehet hakea sekaisin. Ihan pöllöä homaa.

Myöskin, että "lasta ei saa kehua liikaa, ettei ylpisty", heh.

Myöskin, että "lasta ei saa kehua liikaa, ettei ylpisty", heh.

huomannut vanhojen ihmisten keskuudessa sitä, että kahvipöytään menoa odotetaan parin kehotuksen verran eikä kukaan haluaisi olla "ensimmäisenä jonossa", pikemminkin usutetaan toisia, että mene sinä ensin ja koetetaan etsiä joukosta se vanhin, jota sitten pyritään ohjaamaan menemään ennen nuorempia. Sen kummemmin ei sitten ole kursailtu, kun on pöytään asti päästy, vaan kaikkea on ainakin maistettu.



Mummoni (s. 1915) oli kyllä vaikea ottaa ruokaa vastaan, vaikka kahvipöydän antimet kelpasivatkin. Jos sattui sitten olemaan meillä ihan ruokaa syömässä, niin sitten kyllä aloitettiin se "voi, ei minulle noin paljon olisi tarvinnut, enhän minä jaksa syödä!" eli määrä oli aina liikaa, vaikka vähäsen olisi kuitenkin syönyt. Vanhempani sitten tuumasivat jämäkästi, että syö vähemmäksi ja jätä loput, jos et muka jaksa. Söi kyllä sitten muistaakseni aina loppuun asti.

-on kohteliasta jos kieltäytyy (ei saa kylässä syödä toisten pullia ja keksejä) *Saa ottaa korkeintaan kahtalajia ja max yhden kipaleen kumpaakin*

-ei saa olla vaivoiksi kenellekään

-ei saa olla ylpeä itsestään (ylpeys=turhamaisuutta)

Varsinkin tuo ensimmäinen on ihan vieras ajatus; miksei kylässä saa syödä, sitä mitä tarjotaan?

kasvatuksen että ei saa olla ylpeä itsestään, sitä oikein tolkutettiin monipuolisesti ja niin sitä ollaankin sitten kaikennäköistä itsetunto-ongelmaa rikkampia. Vaivana olematta olon ajatus onkanssa jääny päälle ihan luonnostaan, en halua esim. että kaverit kyydittää mua ihan kotiportille vaan voin kävellä vähän kauempaakin, mikä on siis kaverille parempi. musta on tosi noloa jos joku pyytää viemään itsensä omalle portilleen kun minä oon kuskina, näin niinkuin esimerkkinä.



Lapsena oli sääntö että kylässä sai maistaa jokaista sorttia yhden tai saatto olla myös tuo että vain kahta lajia sai ottaa, ei kuitenkaan rohmuta. eikä kylässä saa koskaan pyytää jotain tiettyä juttua, jos sitä ei vartavasten tarjota, vaikka näkiskin että toisilla on sitä esim vaikka nyt ihan leipää.