Uusperheen rahat

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten koskaan uusperhettä perustaessani ajatellut, että jos toisella on paljon lapsia, toisella 1 tai kaks, niin miltä näitä yhdestä tai kahdesta lapsesta tuntuu menettää asemansa uuden lapsilauman edessä? Tämä varsinkin, jos tuo ainokainen on vanhempi....? Yhtäkkiä hänen elintasonsa laskee kuin myös vanhemman huomio vähenee hänen osaltaan. NIin onko se ihan ok ja se vaan pitää kestää tms? Mulla on niittäin ystävän joka kertoi, että hänen ollessaan nuori äiti meni uusiin naimisiin ja miehen puolelta + uusia sisarpuolia tuli 4. NIin hän sanoi että hänen lapsuutensa loppui siihen, koska kodissa ei ollut hänelle enää tilaa, eikä kukaan jaksanut kiinnostua hänestä. MIten olette suojelleet lapsenne tällaiselta? NImittäin se yksi suuri tasavertainen uusperhe ei välttämä'ttä ole kaikkien lasten etu. Joillekin se voi olla traumaattinen kokemus. Jää entisen menot menemättä kun kaikki rahat päätyy uusien sisarpuolten haalareihin...?

Mieheni lapset saavat enemmän kuin minun lapseni, mutta sille ei mahda mitään. Ei hänen lapsensa tarvitse luopua mistäön minun lasteni vuoksi.

Lapseni eivät myöskään valita tästä, koska mies tuo rahallista lisäarvoa heidänkin elämään. Vaikka miehen lapset saavat enemmän, mutta minunkin lapseni saavat enemmän, kun mies antaa heille jotain, mitä eivät ennen ole saaneet.

Uusperhettä kun perustin, oli lähtökohtana se, että kenenkään lapsen (eikä aikuisen) elämä ei saa huonontua millään mittarilla. Jokaisella pitää edelleen olla totuttu elintaso, oma huone ja oma yksityisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten koskaan uusperhettä perustaessani ajatellut, että jos toisella on paljon lapsia, toisella 1 tai kaks, niin miltä näitä yhdestä tai kahdesta lapsesta tuntuu menettää asemansa uuden lapsilauman edessä? Tämä varsinkin, jos tuo ainokainen on vanhempi....? Yhtäkkiä hänen elintasonsa laskee kuin myös vanhemman huomio vähenee hänen osaltaan. NIin onko se ihan ok ja se vaan pitää kestää tms? Mulla on niittäin ystävän joka kertoi, että hänen ollessaan nuori äiti meni uusiin naimisiin ja miehen puolelta + uusia sisarpuolia tuli 4. NIin hän sanoi että hänen lapsuutensa loppui siihen, koska kodissa ei ollut hänelle enää tilaa, eikä kukaan jaksanut kiinnostua hänestä. MIten olette suojelleet lapsenne tällaiselta? NImittäin se yksi suuri tasavertainen uusperhe ei välttämä'ttä ole kaikkien lasten etu. Joillekin se voi olla traumaattinen kokemus. Jää entisen menot menemättä kun kaikki rahat päätyy uusien sisarpuolten haalareihin...?

Tätä se on tämä nyky yhteiskunta. Tämä villitys on vielä nuori suomessa. Ja kun katsoo Ruotsin tilastoja (jossa tämä villitys on ollu paljon kauemmin) niin huomaa kuinka paljon katkeruutta ja henkisiä ongelmia niillä lapsilla on aikuisena. He eivät osaa perustaa oikeaa perhettä eikä sitoutua siihen. Suhteen keskimääräinen aika on Ruotsissa noin 3-4v olipa naimisissa tai avoliitossa. Lapset kärsii aina. Tulee eriarvoisuutta ym. ongelmia. Nyky aikuiset ajattelevat vain itseään ja omia tarpeitaan. Siinä omaan napaan tuijottaessa on unohtunut se tärkein eli lapsi/lapset. Kunhan itsellä on hyvä niin muista viis. En voisi koskaan ottaa kumppania, jolla on jo edellisestä liitosta lapsia. Ensin saisi kasvattaa jälkikasvunsa ja hoitaa vanhemmuuden velvollisuutensa. Voisin ehkä seurustella mutta en edes asua yhdessä.  Kun perilliset olisi aikuisia voisin ehkä harkita.

On kamalaa katsoa pariskuntia. Lapsia on sinun, minun ja meidän. Ja kummallakin saattaa olla lapsia usean eri kumppanin kanssa. Käsittämätöntä touhua.

En nyt kyllä olis noin jyrkkä. Uusperheitähän on ollut aina, koska on ollut ihan normaalia, että vanhempia kuoli. Lapsille tekee hyvää nähdä myös hyviä parisuhteita, ei pelkkää vanhemmuuden velvoitetta suorittavia vanhempia. MIstä he oppivat rakkautta ja parisuhteen kanssakäymistä jos eivät sitä missään näe....? Ja kyllähän elämä on sillä lailla ainutlaatuista, että jos yksi rakkaus päättyy eroon (Ja sehän voi päättyä vastoin omaa tahtoa) niin varmasti on kaikkien kannalta parempi että on mahdollisuus uuteen rakautreen. Kyllä ainakin omien lastenikin hyvinvointi parani huimasti, kun vuosien yksinhuoltaja-urakan jälkeen rakastuin ja elämään tuli paljon iloa ja energiaa.  Kysymys on mielestäni siitä, että lasten etu tulisi ottaa paljon paremmin huomioon kuin nykyään. Ja tuo tasapäistäminen ei taida sitä todellakaan olla. JOkaiselle lapselle pitäisi olla mahdollisuus omiin tarpeisiin. Ja erittäin tarkkaan pitäisi miettiä voiko yhteistä vauvaa hankkia. Jos se on pois jo olemassa olevilta lapsilta, niin ei todellakaan pitäisi. Ja uusperheessä usein niin on, koska se ei ole ydinperhe, eivätkä perheens isäsiset tapahtumat ole vain parheen sisäisiä. Uusperheessä on aina monta "vuotoa" perheen ulkopuolelle. Vanhempien ymmärrys siitä kuinka paljon rahkeita on lapsilleen, olisi tärkeää. Uusperheessä niitä ei koskaan ole samalla lailla kuin ydinperheessä. Ja vanhempien onni ei ole sama asia kuin lapten onni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten koskaan uusperhettä perustaessani ajatellut, että jos toisella on paljon lapsia, toisella 1 tai kaks, niin miltä näitä yhdestä tai kahdesta lapsesta tuntuu menettää asemansa uuden lapsilauman edessä? Tämä varsinkin, jos tuo ainokainen on vanhempi....? Yhtäkkiä hänen elintasonsa laskee kuin myös vanhemman huomio vähenee hänen osaltaan. NIin onko se ihan ok ja se vaan pitää kestää tms? Mulla on niittäin ystävän joka kertoi, että hänen ollessaan nuori äiti meni uusiin naimisiin ja miehen puolelta + uusia sisarpuolia tuli 4. NIin hän sanoi että hänen lapsuutensa loppui siihen, koska kodissa ei ollut hänelle enää tilaa, eikä kukaan jaksanut kiinnostua hänestä. MIten olette suojelleet lapsenne tällaiselta? NImittäin se yksi suuri tasavertainen uusperhe ei välttämä'ttä ole kaikkien lasten etu. Joillekin se voi olla traumaattinen kokemus. Jää entisen menot menemättä kun kaikki rahat päätyy uusien sisarpuolten haalareihin...?

Tätä se on tämä nyky yhteiskunta. Tämä villitys on vielä nuori suomessa. Ja kun katsoo Ruotsin tilastoja (jossa tämä villitys on ollu paljon kauemmin) niin huomaa kuinka paljon katkeruutta ja henkisiä ongelmia niillä lapsilla on aikuisena. He eivät osaa perustaa oikeaa perhettä eikä sitoutua siihen. Suhteen keskimääräinen aika on Ruotsissa noin 3-4v olipa naimisissa tai avoliitossa. Lapset kärsii aina. Tulee eriarvoisuutta ym. ongelmia. Nyky aikuiset ajattelevat vain itseään ja omia tarpeitaan. Siinä omaan napaan tuijottaessa on unohtunut se tärkein eli lapsi/lapset. Kunhan itsellä on hyvä niin muista viis. En voisi koskaan ottaa kumppania, jolla on jo edellisestä liitosta lapsia. Ensin saisi kasvattaa jälkikasvunsa ja hoitaa vanhemmuuden velvollisuutensa. Voisin ehkä seurustella mutta en edes asua yhdessä.  Kun perilliset olisi aikuisia voisin ehkä harkita.

On kamalaa katsoa pariskuntia. Lapsia on sinun, minun ja meidän. Ja kummallakin saattaa olla lapsia usean eri kumppanin kanssa. Käsittämätöntä touhua.

En nyt kyllä olis noin jyrkkä. Uusperheitähän on ollut aina, koska on ollut ihan normaalia, että vanhempia kuoli. Lapsille tekee hyvää nähdä myös hyviä parisuhteita, ei pelkkää vanhemmuuden velvoitetta suorittavia vanhempia. MIstä he oppivat rakkautta ja parisuhteen kanssakäymistä jos eivät sitä missään näe....? Ja kyllähän elämä on sillä lailla ainutlaatuista, että jos yksi rakkaus päättyy eroon (Ja sehän voi päättyä vastoin omaa tahtoa) niin varmasti on kaikkien kannalta parempi että on mahdollisuus uuteen rakautreen. Kyllä ainakin omien lastenikin hyvinvointi parani huimasti, kun vuosien yksinhuoltaja-urakan jälkeen rakastuin ja elämään tuli paljon iloa ja energiaa.  Kysymys on mielestäni siitä, että lasten etu tulisi ottaa paljon paremmin huomioon kuin nykyään. Ja tuo tasapäistäminen ei taida sitä todellakaan olla. JOkaiselle lapselle pitäisi olla mahdollisuus omiin tarpeisiin. Ja erittäin tarkkaan pitäisi miettiä voiko yhteistä vauvaa hankkia. Jos se on pois jo olemassa olevilta lapsilta, niin ei todellakaan pitäisi. Ja uusperheessä usein niin on, koska se ei ole ydinperhe, eivätkä perheens isäsiset tapahtumat ole vain parheen sisäisiä. Uusperheessä on aina monta "vuotoa" perheen ulkopuolelle. Vanhempien ymmärrys siitä kuinka paljon rahkeita on lapsilleen, olisi tärkeää. Uusperheessä niitä ei koskaan ole samalla lailla kuin ydinperheessä. Ja vanhempien onni ei ole sama asia kuin lapten onni. 

Näin on. Lisään vielä, että sivusta seuranneena ongelmat tulevat niihin uusperheisiin, jotka yritetään änkeä ydinperheen muottiin.

Ei tämä ole ydinperhe, eikä sitä pidä sellaiseksi tehdä. Mies kutsuu meitä kolhoosiksi. Se on parempi nimitys.

"Lähtökohta on tietysti että olemme yksi perhe, mutta kyllähän miehen 3 lasta kuluttavat monin verroin enemmän kuin omani."

Tuossa ap:n kirjoittamassa kytee jo katkeruuden siemen.

-käyttää enemmän vessapaperia, vettä, syö enemmän perunoita, kuluttaa saranoita, lattiaa jne.

Mieti vielä.

Vierailija kirjoitti:

"Lähtökohta on tietysti että olemme yksi perhe, mutta kyllähän miehen 3 lasta kuluttavat monin verroin enemmän kuin omani."

Tuossa ap:n kirjoittamassa kytee jo katkeruuden siemen.

-käyttää enemmän vessapaperia, vettä, syö enemmän perunoita, kuluttaa saranoita, lattiaa jne.

Mieti vielä.

ap on fiksu, kun pohtii tätä asiaa etukäteen. Tietysti epäoikeudenmukaisuus ajan myötä nostattaa katkeruuden. Ei hän vielä ole katkera.

Itselleni tulee mieleen lähinnä sellaiset ongelmatilanteet, joissa muut kuin uusperheen vanhemmat kohtelevat lapsia "epätasa-arvoisesti" (lainausmerkit tarkoituksella). Jos vaikka puolison lapsilla on rikas ukki, joka vie lapsenlapsiaan ulkomaille ja ostaa kalliita lahjoja. Tai jos toisen lapsilla on joku kallis harrastus, jonka se etävanhempi kustantaa ja toisen puolison lapset haluisi harrastaa samaa, mutta rahat ei vaan riitä.

Uusperheen sisälle voi olla eri elintasoa omaavia lapsia ja aikuisiakin ja se on varmaan asia, mistä kannattaa puhua etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee mieleen lähinnä sellaiset ongelmatilanteet, joissa muut kuin uusperheen vanhemmat kohtelevat lapsia "epätasa-arvoisesti" (lainausmerkit tarkoituksella). Jos vaikka puolison lapsilla on rikas ukki, joka vie lapsenlapsiaan ulkomaille ja ostaa kalliita lahjoja. Tai jos toisen lapsilla on joku kallis harrastus, jonka se etävanhempi kustantaa ja toisen puolison lapset haluisi harrastaa samaa, mutta rahat ei vaan riitä.

Uusperheen sisälle voi olla eri elintasoa omaavia lapsia ja aikuisiakin ja se on varmaan asia, mistä kannattaa puhua etukäteen.

Näinhän se elämä menee. Siksi minusta on väärin yrittää edes yrittää tehdä uuspeheestä ydinperhettä. Kun lapsille tehdään alusta alkaen selväksi, että roisella on rikas ukki tai isä/äiti, niin kyllä se lapse sen hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten koskaan uusperhettä perustaessani ajatellut, että jos toisella on paljon lapsia, toisella 1 tai kaks, niin miltä näitä yhdestä tai kahdesta lapsesta tuntuu menettää asemansa uuden lapsilauman edessä? Tämä varsinkin, jos tuo ainokainen on vanhempi....? Yhtäkkiä hänen elintasonsa laskee kuin myös vanhemman huomio vähenee hänen osaltaan. NIin onko se ihan ok ja se vaan pitää kestää tms? Mulla on niittäin ystävän joka kertoi, että hänen ollessaan nuori äiti meni uusiin naimisiin ja miehen puolelta + uusia sisarpuolia tuli 4. NIin hän sanoi että hänen lapsuutensa loppui siihen, koska kodissa ei ollut hänelle enää tilaa, eikä kukaan jaksanut kiinnostua hänestä. MIten olette suojelleet lapsenne tällaiselta? NImittäin se yksi suuri tasavertainen uusperhe ei välttämä'ttä ole kaikkien lasten etu. Joillekin se voi olla traumaattinen kokemus. Jää entisen menot menemättä kun kaikki rahat päätyy uusien sisarpuolten haalareihin...?

Uusperhettä kun perustin, oli lähtökohtana se, että kenenkään lapsen (eikä aikuisen) elämä ei saa huonontua millään mittarilla. Jokaisella pitää edelleen olla totuttu elintaso, oma huone ja oma yksityisyys.

Tässä on se juju, miksi uusperheet toimivat tai eivät toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on perhe! Ei sinun lapset, ei minun lapset, eikä yhteiset lapset vaan tämä on yksikertaisesti  ME. Yhdessä mennään niin taloudellisesti, kuin kasvatuksellisesti. Lapsia yhteensä 7.

Millainen on taloudellinen tilanteenne? Meinaan vain, että jos rahaa on niukalta, niin toimiiko tuo silti? Esim että nuoret ei pääse nuorten menoihin kun isä maksaa äitipuolen lasten menot niillä rahoilla? Tilanteitahan on niin erilaisia, että kaikessa täydellinen tasapuolisuus ei ehkä ole se reiluin vaihtoehto?

Ehkä molempien hyvä tuloisuus tuo enemmän sitä joustoa. Aina ei voi miettiä meneekö kaikki reilusti, juuri itseäni kohtaan vaan kaikkien pitää joustaa. Ei meillä ole lapsetkaan mustasukkaisia toisiaan kohtaan, jos joku saa jotain enemmän. Heidän on kasvatettu siihen, että jokainen on erilainen myös tarpeiltaan ja kaikkea ei voi millään jakaa tasan. Reilua tai ei niin ei siitä numeroa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lähtökohta on tietysti että olemme yksi perhe, mutta kyllähän miehen 3 lasta kuluttavat monin verroin enemmän kuin omani."

Tuossa ap:n kirjoittamassa kytee jo katkeruuden siemen.

-käyttää enemmän vessapaperia, vettä, syö enemmän perunoita, kuluttaa saranoita, lattiaa jne.

Mieti vielä.

ap on fiksu, kun pohtii tätä asiaa etukäteen. Tietysti epäoikeudenmukaisuus ajan myötä nostattaa katkeruuden. Ei hän vielä ole katkera.

Joo en tosiaan ole katkera :) Ja tässähän juuri mietinkin. Täältä saa lukea niin hirveitä juttuja uusperheistä, että siksi mietinkin ja tietysti yhdessäkin kumppaninin kanssa näistä paljon puhumme. Hyviä ajatuksiahan tässä jo saa, ja nimenomaan tuon, ettei se tasapäistäminen että kaikki ollaan samalla viivalla, ole paras mahdollinen malli. Tai siis tietysti arjessa ja rakkaudessa ollaan. Mutta lähinnä nuo tilan tarpeet, miten jaetaan arjen rahat, pitääkö omaisuuksien suhteen tehdä jotain sopimuksia jne. Hassua on, että moni kokee loukkaavana sen, että miettii asioita ihan niiden omilla nimillä. Samoin kaikenlaiset tunteet, mustasukkaisuus, karkeruss tai mitä lie, nehän ovat myös totta sillon kun ovat- ja niistä pitäisi pystyä myös puhumaan, sillähän niistä pääsee eteenpäin. HUono ennuste mille tahansa perheelle taitaa olla se, että luodaan visio siitä millainen sen pitäisi olla- ja muuta ei sitten saa olla- saati tuntea mitään negatiivista. Eiköhän se katkeruus siitä tule. Tähän mennessä olen myös oppinut jo sen, ettei kaikki oloe hoidettavissa "rakkaudella". että rakastetaan vaan ja tasapuolisesti. Suurin osa elämästä on aikatauluja, raha-asioita, lasten asioita ja kasvun kysymyksiä. Yksikään niistä ei ratkea sillä, että ihan saraasti vaan tuntee rakkautta kun muuta ei saa olla. Lisää näkökulmia luen mielelläni!

JOkin aika sitten tv:ssä oli uusperheen äiti; hänellä yksi lapsi ja miehellä viisi. Iloitsi siitä, että vuoroviikot on saatu samaankohtaan, että joka toinen viikko aikuisten viikko ja joka toinen kuusi lasta. Mahtaa lapsikin olla iloinen kun näkee äitinsä joka toinen viikko ja silloinkin saa jakaa hänet viiden muun lapsen ja uuden miehen kanssa. joista yksikään ei ole edes sukua. Vaikea kuvitella, etteikö tuon lapsen elämässä olisi menetys ollut valtava. Suorastaan kohtuuton. Vaikka olis kuinka kivaa leikkiä suurperhe-kotileikkiä, niin järkyttävää lapsen kannalta menettää toinen vanhempansa lähes kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

JOkin aika sitten tv:ssä oli uusperheen äiti; hänellä yksi lapsi ja miehellä viisi. Iloitsi siitä, että vuoroviikot on saatu samaankohtaan, että joka toinen viikko aikuisten viikko ja joka toinen kuusi lasta. Mahtaa lapsikin olla iloinen kun näkee äitinsä joka toinen viikko ja silloinkin saa jakaa hänet viiden muun lapsen ja uuden miehen kanssa. joista yksikään ei ole edes sukua. Vaikea kuvitella, etteikö tuon lapsen elämässä olisi menetys ollut valtava. Suorastaan kohtuuton. Vaikka olis kuinka kivaa leikkiä suurperhe-kotileikkiä, niin järkyttävää lapsen kannalta menettää toinen vanhempansa lähes kokonaan. 

Mistä tiedät, että he leikkivät yhdessä tuolla viikolla? Ettei äiti ollut lapsen kanssa paljon kahdestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOkin aika sitten tv:ssä oli uusperheen äiti; hänellä yksi lapsi ja miehellä viisi. Iloitsi siitä, että vuoroviikot on saatu samaankohtaan, että joka toinen viikko aikuisten viikko ja joka toinen kuusi lasta. Mahtaa lapsikin olla iloinen kun näkee äitinsä joka toinen viikko ja silloinkin saa jakaa hänet viiden muun lapsen ja uuden miehen kanssa. joista yksikään ei ole edes sukua. Vaikea kuvitella, etteikö tuon lapsen elämässä olisi menetys ollut valtava. Suorastaan kohtuuton. Vaikka olis kuinka kivaa leikkiä suurperhe-kotileikkiä, niin järkyttävää lapsen kannalta menettää toinen vanhempansa lähes kokonaan. 

Mistä tiedät, että he leikkivät yhdessä tuolla viikolla? Ettei äiti ollut lapsen kanssa paljon kahdestaan?

? En ymmärrä mitä tarkoitat. Jos lapsi on äidillään joka toinen viikko- ja tuolla viikolla talossa on myös 5 muuta lasta- niin kyllähän talo täytyy niiden viiden muun asioista aika tehokkaasti. No, toivoa sopii että tyttö kokee heidän rikkautena eikä niin, että hän jää valtavan lapsilauman syrjäyttämäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOkin aika sitten tv:ssä oli uusperheen äiti; hänellä yksi lapsi ja miehellä viisi. Iloitsi siitä, että vuoroviikot on saatu samaankohtaan, että joka toinen viikko aikuisten viikko ja joka toinen kuusi lasta. Mahtaa lapsikin olla iloinen kun näkee äitinsä joka toinen viikko ja silloinkin saa jakaa hänet viiden muun lapsen ja uuden miehen kanssa. joista yksikään ei ole edes sukua. Vaikea kuvitella, etteikö tuon lapsen elämässä olisi menetys ollut valtava. Suorastaan kohtuuton. Vaikka olis kuinka kivaa leikkiä suurperhe-kotileikkiä, niin järkyttävää lapsen kannalta menettää toinen vanhempansa lähes kokonaan. 

Mistä tiedät, että he leikkivät yhdessä tuolla viikolla? Ettei äiti ollut lapsen kanssa paljon kahdestaan?

? En ymmärrä mitä tarkoitat. Jos lapsi on äidillään joka toinen viikko- ja tuolla viikolla talossa on myös 5 muuta lasta- niin kyllähän talo täytyy niiden viiden muun asioista aika tehokkaasti. No, toivoa sopii että tyttö kokee heidän rikkautena eikä niin, että hän jää valtavan lapsilauman syrjäyttämäksi

Sait aloituksesi kuulostamaan siltä, että tyttö on vain yksi kuudesta, ettei häntä huomioida yksilönä.

Minä ainakin äitinä joka ilta vietin illan viimeisen tunnin juttelemalla kanssa. Eikä se muuttunut mihinkään uusperheen myötä. Mies hoitakoon itsensä ja lapsensa sen tunnin aikana.

Olen yllä tuo, joka sanoi, että uusperheessa olennaisinta on, ettei kukaan menetä saavutettuja etuja. Eli lapsen tulee saada uusperheen perustamisen jälkeen sama huomio äidiltään kuin aikaisemminkin. Kaikki muut ihmissuhteet on vain plussaa ja lisäarvoa, ne eivät saa viedä mitään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille oli alusta asti selvää että yhdessä ollaan vakavasti, kohdellaan ja kasvatetaan lapsia tasapuolisesti ja yhdessä, meidän kodissa on meidän säännöt jossa aikuiset määräävät (toisessa kodeissa on erilaiset "säännöt") ja rahat ovat yhteiset. Asunto oli miehen, mutta kun aika nopeasti alettiin suunnitella häitä, niin todettiin että ei ole minun järkevää ostaa mieheltä asunnon puolikasta, koska naimisiinmenon jälkeen se olisi automaattisesti myös minun.

Miehellä oli silloin kaksi lasta ja minulla yksi. Mies tienaa enemmän kuin minä, mutta ei se ero nyt niin älyttömän suuri ole että sillä olisi kovin paljon merkitystä. Ei siis niin, että mies olisi ollut rikas ja minä köyhä, silloin kun tavattiin. Naimisiin menon jälkeen vaihdoin pankkia, otettiin yhteiset tilit ja vakuutukset. Ajatellaan raha-asioista aika samansuuntaisesti eikä kumpikaan ole mitään tuhlailevaa sorttia, joten mitään ongelmia ei ole ollut. Nyt on jo kaksi yhteistä lasta ja olen ollut nyt kolme vuotta kotiäitinä. Teen sijaisuuksia vakituiseen työhöni välillä ja syksyllä palaan takaisin töihin.

Eli siis aluksi meillä oli eri tilit ja eri pankki, mutta silti rahat olivat yhteisiä heti kun muutettiin yhteen. Vuosi asuttiin yhdessä ennen kuin mentiin naimisiin.

Eli eron tullen mies luovuttaa sinulle puolikkaan asunnon arvon tuosta vaan, ja sun mielestä se ei ole mitään...?[/quote

En suinkaan ole väittänyt ettei se ole mitään. Asunnon arvo ei mitenkään näy kuukausittaisissa tuloissa ja menoissa. Etkä ottanut tässä huomioon, että olihan minullakin asunto, mikä myytiin. Rahoilla ostettiin mm. auto joka itseasiassa laitettiin miehen nimiin jo ennen avioitumista. Joo otettiin hirveän typerä riski. Olisihan mies tai minä yhtäkkiä juuri ennen häitä voitu pettää ja jättää tms. Pidettiin sitä riskiä sitten kuitenkin sen verran vähäisenä että uskallettiin luottaa toisiimme.

Enemmän kuin näistä raha-asioista, niin keskityttiin puhumaan lapsista. Siitä miten lapset kokevat ja suhtautuvat muutoksiin. Miten yhdessä kasvatetaan ja mitä tehdään ongelmatilanteissa. Yhteisiä lapsia ei oltaisi tehty jos meillä ei olisi siihen varaa. Isompien lasten elintaso ei ole kärsinyt. Ollaan juuri muuttamassa omakotitaloon jossa on jokaiselle lapselle oma huone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOkin aika sitten tv:ssä oli uusperheen äiti; hänellä yksi lapsi ja miehellä viisi. Iloitsi siitä, että vuoroviikot on saatu samaankohtaan, että joka toinen viikko aikuisten viikko ja joka toinen kuusi lasta. Mahtaa lapsikin olla iloinen kun näkee äitinsä joka toinen viikko ja silloinkin saa jakaa hänet viiden muun lapsen ja uuden miehen kanssa. joista yksikään ei ole edes sukua. Vaikea kuvitella, etteikö tuon lapsen elämässä olisi menetys ollut valtava. Suorastaan kohtuuton. Vaikka olis kuinka kivaa leikkiä suurperhe-kotileikkiä, niin järkyttävää lapsen kannalta menettää toinen vanhempansa lähes kokonaan. 

Mistä tiedät, että he leikkivät yhdessä tuolla viikolla? Ettei äiti ollut lapsen kanssa paljon kahdestaan?

? En ymmärrä mitä tarkoitat. Jos lapsi on äidillään joka toinen viikko- ja tuolla viikolla talossa on myös 5 muuta lasta- niin kyllähän talo täytyy niiden viiden muun asioista aika tehokkaasti. No, toivoa sopii että tyttö kokee heidän rikkautena eikä niin, että hän jää valtavan lapsilauman syrjäyttämäksi

Sait aloituksesi kuulostamaan siltä, että tyttö on vain yksi kuudesta, ettei häntä huomioida yksilönä.

Minä ainakin äitinä joka ilta vietin illan viimeisen tunnin juttelemalla kanssa. Eikä se muuttunut mihinkään uusperheen myötä. Mies hoitakoon itsensä ja lapsensa sen tunnin aikana.

Olen yllä tuo, joka sanoi, että uusperheessa olennaisinta on, ettei kukaan menetä saavutettuja etuja. Eli lapsen tulee saada uusperheen perustamisen jälkeen sama huomio äidiltään kuin aikaisemminkin. Kaikki muut ihmissuhteet on vain plussaa ja lisäarvoa, ne eivät saa viedä mitään pois.

Aivan. Olennaista tosiaan taitaa olla se, että hänellä edelleenkin on äidin huomio ja oma tila kotonaan, eikä äidin huomio mene "vieraisiin" lapsiin. En tiedä onko äidinvaistossani jotakin vikaa sitten, mutta minusta nimenomaan uusperheessä on tärkeää korostaa sitä, että se biologinen vanhempi huolehtii siitä biologisesta lapsestaan. Toki kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita, mutta lapselle lienee tärkeä ettei hän liiaksi joudu jakamaan omaa vanhempaansa, eivät ne uuden puolison lapset automaattisesti sisaruksia ole. Ja lapset kuitenkin kaipaavat aikuisten huomiota ja kilpailevatkin siitä, mitä pienempiä ovat, sen enemmän. Ja ainakin minun lapsillani on jo isä, ei kumppanini tarvitse heille enää isänä olla.