Yksinäisyys..
Olen nuori ja ihan yksin. Olen työttömänä ja se varmasti vaikuttaa kanssa, mutta olen kyllä aina ennenkin ollut suht. yksin. Nyt kun muutin uudelle paikkakunnnalle tuntuu todella ahdistavalta, vaikka itse muuttaa halusin. Viimeisetkin kaverit yhtäkkiä hylkäsi. Muuten kuin kännissä on vaikea tutustua ihmisiin koska olen aika ujo ennen kuin tutustuu paremmin. Hylkääkö ihmiset siksi että mussa on joku vika? Ja kyllähän mussa on oltava jotain vikaa, turha väittää muuta. Vai haluanko aina jutella ja olla liikaa tekemisissä? En tiedä mikä on syynä, olen usein kysynytkin että miksi välit on laitettu poikki mutta vastausta ei saa. Ei ole ketään jolle jutella, ketä nähdä ja kenen kanssa ylipäätään tehdä yhtään mitään. Juon alkoholiakin yksin ja sitä ei varmaan monet nuoret tee, toki joskus silloin saan seuraa koska olen kännissä. Elämä tuntuu todella turhalta, ja välillä tuntuu olisiko itsemurha paras ratkaisu. Sen jälkeen en olisi enää ikinä yksin. Mutta ei hätää en ole itseäni tappamassa, en sitä pystyisi tekemään itselle enkä muille. Jos joku tunnistaa tästä tekstistä niin ei haittaa.:)
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Yksin olen minäkin ja moni muukin.
Täysin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin olen minäkin ja moni muukin.
Täysin yksin?
Kyllä. Nään ainoastaan äitiäni joskus.
Jos vain vielä ymmärtäisit, että yksinäisyydessä ei ole mitään vikaa. Siitä voi jopa nauttia!
Minut ovat kaikki vanhat kaverit hylänneet luultavasti siksi, etteivät he pitäneet minusta/en ollut tarpeeksi kiinnostava. Varmaan samat syyt sinunkin tuttavilla, kivoja ihmisiä ei jätetä taakse. Valitettava tosiasia. Toiset meistä vaan on tylsiä, niinkuin sinä ja minä ja moni muukin. Onni on siinä, kun osaa olla oman elämänsä herra ja nauttia siitä omasta ajasta ja kaikesta, mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain vielä ymmärtäisit, että yksinäisyydessä ei ole mitään vikaa. Siitä voi jopa nauttia!
Minut ovat kaikki vanhat kaverit hylänneet luultavasti siksi, etteivät he pitäneet minusta/en ollut tarpeeksi kiinnostava. Varmaan samat syyt sinunkin tuttavilla, kivoja ihmisiä ei jätetä taakse. Valitettava tosiasia. Toiset meistä vaan on tylsiä, niinkuin sinä ja minä ja moni muukin. Onni on siinä, kun osaa olla oman elämänsä herra ja nauttia siitä omasta ajasta ja kaikesta, mitä on.
En kyllä tiedä miten tästä voisi nauttia. Toki joskus esimerkiksi muutaman päivän yksinolosta voi nauttia, mutta tämä ei ole sama asia. Ketä tai mitä varten sitten elän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain vielä ymmärtäisit, että yksinäisyydessä ei ole mitään vikaa. Siitä voi jopa nauttia!
Minut ovat kaikki vanhat kaverit hylänneet luultavasti siksi, etteivät he pitäneet minusta/en ollut tarpeeksi kiinnostava. Varmaan samat syyt sinunkin tuttavilla, kivoja ihmisiä ei jätetä taakse. Valitettava tosiasia. Toiset meistä vaan on tylsiä, niinkuin sinä ja minä ja moni muukin. Onni on siinä, kun osaa olla oman elämänsä herra ja nauttia siitä omasta ajasta ja kaikesta, mitä on.
En kyllä tiedä miten tästä voisi nauttia. Toki joskus esimerkiksi muutaman päivän yksinolosta voi nauttia, mutta tämä ei ole sama asia. Ketä tai mitä varten sitten elän?
Itselläni elämä on oikeastaan pelkkää odotusta ja selvitymistä toistaiseksi, kun näin työttömänä on epävarmaa että milloin katkeaa mitkäkin tuet ja miten juoksutetaan mihinkin. Vähän niin kuin tikittävä aikapommi odotan, että milloin mennään liian pitkälle ja sitten räjähdän ja tuhoan niin paljon mukanani kuin mahdollista.
Onko kellään mitään neuvoja kuinka saada kavereita?
Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja tunnen oloni niin kovin yksinäiseksi. Eilen aloitin uuden harrastuksen, toivottavasti saan sieltä ystäviä, vaikka olenkin kovin huono tutustumaan uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus, opiskelu?
En tiedä mitä alkaisin harrastamaan..ja opiskelupaikkoja ei tähän aikaan vuodesta oikeen ole..
Netti on yksinäisiä ihmisiä täynnä. Esim tämän sivun kautta voisit löytää itsellesi seuraa www.etsitaanystavaa.com
Oletko varma että ystävät ovat hylänneet? Masentuneella ihmisellä on tapana itse vetäytyä kuoreen ja sitten mieli alkaa syöttämään negatiivisia ajatuksia, kuten "minut on hylätty" "olen yksin" "olen liian huono saadakseni ystäviä". Koittaisin vielä luoda kontaktia joihinkin vanhoihin tuttuihin, he voisivat jopa olla iloisia kuullessaan sinusta. Jos heitä ei kiinnosta, niin tuskin olivat ystävyytesi arvoisia.
Olisi todella hienoa jos keksisit jonkun harrastuksen. Voisit vailla vain koittaa selata paikkakuntasi harrastusmahdollisuuksia ja katsoa tulisiko jotain mielenkiintoista vastaan. Harrastukset ovat ainakin omalla kohdalla olleet paras paikka uusille tuttavuuksille, ei suinkaan opiskelupaikka. Harrastuksiin kerääntyy paljon samanhenkisempää porukkaa.
Mene mukaan esim vanhusten ystävätoimintaan. Hekin yksinäisiä vailla puhekaveria.
Yksin olen minäkin ja moni muukin.