Valmistuin keittiöpsykologiksi, ensimmäinen potilaani suuttui
Keittiöpsykologiahan eroaa tavanomaisesta psykologiasta siinä, ettei potilas aina tiedä olevansa potilas. Koulutus on myös hyvin erilainen, elämämkoulu ja Salkkarit riittävät hyvin.
No, tänään töissä talousosaston sihteeri tuli juttelemaan, kun olin keittämässä kahvia ja kysyi että tarvitsenko apua. Olin juuri pudottanut lattialle kilon verran kahvinpuruja, eikä minulla ollut mitään kunnollista välinettä niiden siivoamiseen. Vastasin hänelle, että "miltä näyttää?". Tämä sihteeri katsoi minuun epäilevän näköisenä ja kysyi "oliko tuo retorinen kysymys?". Katsoin häntä seuraavalla Kummeli-ilmeellä: http://sketsi.net/wp-content/uploads/2015/10/tonnin-seteli-1-e144408092… ja kysyin, että "oletko joku asperger?". Tuosta sihteeri suuttui ja juoksi itkien pois.
Vaikka potilailla voi olla vaikeita käsittelemättömiä ongelmia, voiko tuommoisesta suuttua? Annoin mielestäni vain diagnoosin hänelle, koska ajattelin että autismin tunnistamisesta olisi apua. Ongelmahan täytyy tunnistaa, ennen kuin sitä voidaan käsitellä.
Kommentit (5)
Tuollaiset diagnosoinnit tulisi jättää keittiöneuropsykologeille. Ei ihme, että siivooja loukkaantui.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta sinua kokeneempana joudun tekemään sinulle diagnoosin eli olet melko kömpelö dunari. Kokemusta olen saanut lukemalla vauvan aihe vapaata jo viiden vuoden ajan säännöllisesti lähes päivittäin.
Kuule, viis vuotta tällä palstalla ei ole vielä mitään.
Anteeksi, mutta sinua kokeneempana joudun tekemään sinulle diagnoosin eli olet melko kömpelö dunari. Kokemusta olen saanut lukemalla vauvan aihe vapaata jo viiden vuoden ajan säännöllisesti lähes päivittäin.