Mitä mieltä "sukupuolen vaihtamisesta"?
Mihin tämä maailma on menossa? Sitä muka noin vain esim ollaankin "poika" vaikka on tyttönä syntynyt. Ei se noin mene ei sukupuoltaan voi vaihtaa vaikka mitä leikkauksia tehtäisiin. Milloin ihmiset oppivat hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat? Aina pitää olla muuttamassa itsestään jotain
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko myöskään tohon korjaamiseen/vaihtamiseen. Vasta oli uutinen siitä oliko nyt norjalainen tyttö joka kuvitteli syntyneensä kissana ihmisen ruumiiseen. Hänestä sanottiin heti että on mielisairas mutta jos tyttö olisi sanonut tuntevansa syntyneensä poikana tytön ruumiiseen olisi häntä kannustettu ja jotkut jopa ihailleet. Miksi näin? Ihmiset ottavat tälläisestä mallia ja pian kontataan pitkin pusikoita ja leikitään olevansa elukoita. Sairasta ihailla sairaita ihmisiä.
Miehet ja naiset ovat samaa eläinlajia, kissat ja ihmiset eivät.
Tätä on kyllä välillä vaikea uskoa. Ensimmäistä osaa siis.
Ihmisen fyysinen sukupuoli määräytyy raskauden ensimmäisellä kolmanneksella. Psyykkinen sukupuoli (sukupuoli-identiteetti) määräytyy raskauden viimeisellä kolmanneksella. Sikiölle jolle on alkuraskaudessa muodostunut penis, voikin loppuraskaudessa kehittyä naisen sukupuoli-identiteetti, ja päinvastoin.
Tällöin fyysinen sukupuoli korjataan vastaamaan sitä, mitä sukupuolta henkilö kokee olevansa.
Transsukupuolisten aivoissa on todettu tosiaan jotain samankaltaisuuksia sen kanssa jonka sukupuolisia he kokevat olevansa, mutten ole näihin kauheasti tutustunut.
Kuitenkin esim. itse en ole koskaan "kokenut itseäni naiseksi" joten käsitteenä vähän ihmetyttää. Tämä trans/cis jako tuntuu vaan uudelta mies/nais-jaolta jossain määrin, että nämä on tällaisia ja nuo tuollaisia, mustaa ja valkoista, harmaan sävyjä ei ole.
Itse olen painiskellut niin ikään oman sukupuoli-identiteettini kanssa pitkin lapsuutta ja teini-ikää, mikä ei tietysti ole sama asia, mutta tuntuu kummalliselta että olisin tämä "cis" joka "kokee olevansa nainen". En koe olevani mitään sukupuolta ennen kuin ulkopuolelta tulee paineita käyttäytyä "kuin nainen", jolloin se lähinnä ahdistaa. En kyllä ole myöskään trans. Tää on vähän semmonen juttu että niin kauan kuin en ajattele asiaa, en ole ahdistunut sukupuolestani.
Lisäksi mua ehkä hieman häiritsee esim. transnaisten pakottaminen naisten "safe spaceihin", esim. joku raiskaustukiryhmä naisille. Mä en ihmettele että jotain (cis?)naista ahdistaisi tuollaisessa tilanteessa olla ei-transitioituneen transnaisen kanssa samassa tilassa jakamassa tunteitaan. Sama juttu esim. vessoissa, suihkuissa ja pukkareissa, en tiedä olenko jotenkin naurettavan herkkä, kun en haluaisi nähdä kenenkään penistä kun heilun alasti uimahallin suihkussa tai pukkarissa vaihtamassa vaatteita?
Oon todennut että vissiin sitten olen transfobinen jos näin ajatteleminen tosiaan siihen riittää, mutta pääasiassa vältän puhumasta tästä asiasta kenellekään, koska en ole mikään ekspertti, enkä kyllä halua loukatakaan ketään tai olla päällepäsmäri asiasta joka ei periaatteessa ole mikään suuri ongelma itselle.
Lopettakaa se Kauniiden ja rohkeiden katselu, jos noin menee asian takia yöunet.