vaatimukset

Miehelläni on 19-vuotias poika, jonka kasvatukseen minä en ole osallistunut.

Eilen uskalsin kuitenkin kommentoida pojan sotkuista huonetta, koska siitä leviää tunkkainen haju (esim. sängyn viereen kasaantuu korkea rintama käytettyjä sukkia, ja huone on muutenkin täpötäynnä pöytää ja lattiaa myöten) ja näin raskaana ollessani haju häiritsee. Sanoin että toivottavasti poika siivoaa huoneensa ennen kuin lähtee armeijaan! Poika on tottunut passaamiseen koko ikänsä, sillä mummi on aina pessyt hänen pyykkinsä, mutta asiaan tuli katkos kun mummi lähti etelänlomalle. Mies suuttui kun tavallaan kritisoin hänen poikaansa, ja nyt olemme riidoissa, vaikka yritin suhtautua tilanteeseen kepeästi... Mielestäni lähes aikuisen miehen tulisi osallistua kodinhoitoon omalta osaltaan. Mieheni on kuitenkin sitä mieltä, että koska hän ja hänen poikansa käyvät molemmat töissä - toisin kuin minä - heidän aikansa on arvokkaampaa. Mies on tehnyt varsin selväksi, että tästä syystä minun kuuluisi periaatteessa hoitaa kaikki ne sotkut jotka minua häiritsevät eli myös pojan pyykit. Minulle on ihan sama kuka ne hoitaa, mummi tai isä tai peräti poika itse, mutta tuolla asenteella minä en todellakaan ryhdy kotiapulaiseksi! Mies päättikin pestä useamman koneellisen pojan pyykkiä ja hoitaa hänen pyykkinsä tästä lähtien. Poika ei ole paljon kotona, kun on asunut viime aikoina enimmäkseen tyttöystävänsä luona. Poika on muuten fiksu ja mukava, hyvin aikuismainen, en vain pidä siivottomuudesta joka hänelle sallitaan "koska hänellä on niin paljon muutakin tärkeämpää tekemistä". Häntä arvostetaan itsenäisenä miehenalkuna, joka osaa itse päättää, koska hänelle sopii siivota huoneensa.

Oman lapseni opetan huolehtimaan isona omista jäljistään, eikä odottamaan että joku muu tekisi ne. Harmittaa miehen asenne, jonka mukaan minusta ole riittävästi hyötyä perheen hyväksi. On sanonut ennenkin niin. HYÖTYÄ... ois hommannu kotiapulaisen, tai hyvin tienaavan naisen, niin siinäpähän olisi hyöty ihanan tasoissa. Laitan ruokaa ja siivoan jälkeni, mutta se ei riitä. Hän nyt sattuu saamaan hyvää palkkaa eikä rahasta ole pulaa, lisäksi hän osaa teknisiä hommia kotona, mutta se ei mielestäni velvoita minua raskaana ollessani olemaan loputtomassa kiitollisuudenvelassa. Suututtaa ettei hän arvosta minua kunnolla ilman tuota hyötynäkökulmaa! Ehkä häntä vain harmittaa pojan puolesta, mutta en silti ymmärrä miksi hän on minulle vihainen...

Millaisia vaatimuksia kumppaneillanne on teitä kohtaan, ja mistä olette olleet eri mieltä? Lisäksi, kuinka avointa keskustelu on muissa uusperheissä?