Mä jopa joskus juttelen kaupan kassoille.

Olishan se outoa, kun kassa tervehtii en sanois mitään. Tai sitten rahastaessa puhuu, niin olisin ihan vaan tuppi suuna. "hyvää illanjatkoa" kun huikkaa perään, kääntäisin vaan selän ja pakenisin paikalta.

Ihan peruskäytöstapoja.

Minusta kassan pitää tervehtiä ensin. On näitä nuoria kassatyttöjä, jotka eivät tervehti, sanovat hiljaisella äänellä ostosten summan, eikä mitään muuta.

Mulle on ihan sama kuka tervehtii ensin.

Olen entinen aspa ja siksi kai vähän rempseämpi.. :)

Saatan itse kajauttaa ensin, että "terve"!

Kassatyöskentely on tylsää ja joskus jopa henkisesti aika raskasta (riippuen missä olet töissä) niin en viitsi tehdä heidän työstään yhtään raskaampaa. En ole niin ilkeä.

Tavallisen marketin kassalla ei ehkä niinkään ole henkisesti raskasta, mutta ravintoloissa, auta armias sitä valituksen ja nillityksen ja epäkohteliaisuuden määrää! Sääliksi käy aspoja..

Itse en enää koskaan halua aspaksi tuollaiseen paikkaan.

Mäki juttelisin, mut suurin osa kassoista on ihan hapannaamoja :( just ja just sanoo hei eikä ees kiitosta tai ole hyvää maksun yhteydessä.

Mutta muualla kun ruokakaupoissa on yleensä paljon puhuttavaa myyjien kanssa.

Minäkin juttelisin, mutta jos kassa jotain juttelee niin kyllä menen niin paniikkiin etten loppujen lopuksi keksi mitään järkevää sanottavaa. Johtuneeko sitten siitä että se kassa on oikeassa elämässä se miltei ainoa ihmiskontakti, eihän sitä enää osaakaan mitään kevyttä jutustelua.

Joskus olen kyllä onnistunut aloittamaan sanomalla pari sanaa jostain, ja kun kassa jatkaa jutustelua niin sitten mulla loppuu sanat.

Enkä odottele että kassa tervehtisi ensin. Nykyisin näyttää että meillä päin on näitä nuoria kassatyttöjä joilta saa jopa hymyn sitten ja tervehdyksen, jonnekin ovat kadonneet kassoilta ne happamat keski-ikäiset kivikasvot. 

t. keski-ikäinen akankuvatus

Mä usein juttelen kassojen kanssa. Kassatyöskentely on käsittääkseni melko tylsää ja rutiininomaista, joten pyrin heittämään jotain iloista ja positiivista. En toki kaikkien kanssa. Jos kassa istuu kasvoillaan hapan ilme, eikä edes vilkaise minua, saati tervehdi, niin saapi olla minun puolestani. Onneksi suurin osa ei ole tuollaisia.Lähikaupan kassat ovat jo käyneet tutuiksi ja vaihdamme kuulumisia puolin ja toisin.

Olen samaa mieltä tuon "keski-ikäisen akankuvatuksen" kanssa siitä, että useimmiten nuoret ovat iloisia. Johtuneeko siitä, että elämä ei ole vielä lannistanut..

t. vanhuutta lähestyvä akankuvatus:)