Minulla on ainakin 6 tuttavaa, jotka jättäneet lisääntymättä synnytyspelon takia

Synnytyspelko on riittävä peruste sektiolle. Näin sanoi minulle lääkäri. Itse olin ennen hyvin alatiesynnytys- myönteinen ja sektiovastainen, oma alatiesynnytykseni oli kuitenkin aivan kamala kokemus, imukuppiakin yritettiin. Oli oikeasti ihan hirveää.. vauvalle tuli kova hapenpuute ja äkkiä hätäsektioon. Sektion ansiosta vauvani on nyt elossa. Oltiin viikko sairaalassa ja pieni teholla kokoajan. Siis v*ttu minä en enää ikinä aio kokeilla alatiesynnytystä, se oli viedä lapseltani hengen!

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa naikkoset. Olette hulluja jos haluatte sektion. Minä en halunnut, mutta oli pakko. Meinattiin kaikki kuolla ja kärsin edelleen 3 v jälkeen. Onnea vaan teidän "avataan vetskari ja nostetaan vauva ulos" sektioohinne. Huoh.

Niin ja voisin mainita, että samaan aikaan sairaalassa ja jatkotutkimuksissa oli iso kasa naisia ja joillain elinikäisiä vaurioita.

Ja sellanen juttu vielä! Että se synnytys on kuulkaa helppoa verrattuna leikkaukseen :) dropit on keksitty. Pus

Mulla sektio oli nimenomaan sellainen, että vauva vaan nostettiin ulos. Haavakin parani nopeaa.

Pus pus ;)

Ja tiedä että tuo sektion haukkumiskommenttini saa haukkuja, mutta so what. Tietäisitte riskit ennen kuin lähdette moista toivomaan. Oli lähellä että lapsi menetettiin. Se on kuulkaa perseestä

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa naikkoset. Olette hulluja jos haluatte sektion. Minä en halunnut, mutta oli pakko. Meinattiin kaikki kuolla ja kärsin edelleen 3 v jälkeen. Onnea vaan teidän "avataan vetskari ja nostetaan vauva ulos" sektioohinne. Huoh.

Niin ja voisin mainita, että samaan aikaan sairaalassa ja jatkotutkimuksissa oli iso kasa naisia ja joillain elinikäisiä vaurioita.

Ja sellanen juttu vielä! Että se synnytys on kuulkaa helppoa verrattuna leikkaukseen :) dropit on keksitty. Pus

Mun kolme sektiota on menny just noin että "vetskari auki ja vauva päivänvaloon". Toivuin nopeasti ja lapset olivat hyvin nukkuvia ja syöviä vauveleita, eivät itkeneet öisin ja nukkuivat oikeastaan jo muutaman viikon ikäisinä 7 tunnin öitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en ollut uskaltanut ajatellakaan lapsia, kunnes tein yllättäen viime syksyllä positiivisen raskaustestin. Ensimmäinen ajatus oli, että pakko tehdä abortti koska en uskalla synnyttää. Niin paljon pelkään. No hylkäsin ajatuksen heti, en olisi kyennyt aborttiin koska halusin pitää tämän lapsen.

Nyt olen rv30, sekä neuvolassa että pelkopolilla kätilö todenneet että ketään ei voida pakottaa synnyttämään alateitse. Luottavaisin mielin olen sen suhteen että saan sektion, vaikka olen valmistautunut vielä rv36 että joudun asiasta vääntämään kättä sektiopäätöksen tekevän lääkärin kanssa. Itselläni pelon syy on pelko lapsen vaurioitumisesta synnytyksessä, ei oma kipu tai repeämät. Todennäköisestihän olen sektion jälkeen kipeämpi kuin mitä olisin alatiesynnytyksen jälkeen. Perus av-mamman logiikalla en kuitenkaan ole valmis äidiksi, olen pinnallinen jne., ei onneksi haittaa muiden mielipiteet. Kunhan saan lapseni terveenä maailmaan, vaikka ei perinteistä reittiä tulisikaan.

Olit kuiten valmis tappamaan lapsen ennenkuin synnyttämään alateitse. Itse vaikka kuolisin ennenkuin vahingoittaisin lastani.

Vai oikein "tappamaan lapsen". No tämä "lapsi" oli minulle siinä vaiheessa pariviikkoinen alkio ja kyllä, minulle synnytyspelko on niin suurta että tuo oli ensimmäinen ajatukseni yllätysraskaudestani. Ei sillä että olisin mitään ymmärrystä täältä dottanutkaan saavanikaan.

Minä sain esikoiseni 21-vuotiaana ja olin kamalan synnytyspelkoinen. Sektion sain, ei tarvinnut asiasta yhtään vääntää. Nyt olen rv 35 ja sektio taas edessä. Ikinä en suostuisi alakautta synnyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Ja tiedä että tuo sektion haukkumiskommenttini saa haukkuja, mutta so what. Tietäisitte riskit ennen kuin lähdette moista toivomaan. Oli lähellä että lapsi menetettiin. Se on kuulkaa perseestä

Suunniteltu sektio on lapselle turvallisempi kuin alatiesynnytys. Edelleenkin. Todennäköisimmin lapsen menettää alatiesynnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa naikkoset. Olette hulluja jos haluatte sektion. Minä en halunnut, mutta oli pakko. Meinattiin kaikki kuolla ja kärsin edelleen 3 v jälkeen. Onnea vaan teidän "avataan vetskari ja nostetaan vauva ulos" sektioohinne. Huoh.

Niin ja voisin mainita, että samaan aikaan sairaalassa ja jatkotutkimuksissa oli iso kasa naisia ja joillain elinikäisiä vaurioita.

Ja sellanen juttu vielä! Että se synnytys on kuulkaa helppoa verrattuna leikkaukseen :) dropit on keksitty. Pus

Mulla sektio oli nimenomaan sellainen, että vauva vaan nostettiin ulos. Haavakin parani nopeaa.

Pus pus ;)[/

Ymmärrän sen :) ja olisi upeaa jos se menisi aina niin! Toki oma lapseni myös elossa sen taki. Tarkoitin että riskeistä ja näistä tapauksista ei puhuta tarpeeksi! Jos joku on oikeasti huvikseen menossa sektioon olisi ihan jees että kerrottais nitä voi Tapahtua. Todella monella oli mennyt päin persettä ja vauriot olivat ihan järkyttäviä :( se surettaa.

Pelon ymmärrän ! Pelkäsin itsekin, kunnes pääsin sairaalaan. Kaikki muuttui jotenkin luontevaksi. Ja olin myös meinannut jättää lapset tekemättä kun todella pelotti vuosia. Että Pus Pus ;)

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole aivan riskitön juttu. Uskomatonta miten turhamaisia naiset ovat.

Synnytyspelon vielä ymmärrän, mutta mukavuussyistä sektion valitseminen on aika outoa.

Turhamaisia kun eivät halua kokea teurastusta? Ja mukavuussyistä sektio? Voi luoja!

Jokaisen synnyttävän naisen miehen penis pitäisi repiä ja leikata auki kun vaimo synnyttää. Molemmat sitten kursittaisiin kokoon jotenkin sinne päin. Sitten kun mies valittelisi kipuja pissatessa ja pistäviä tikkejä ja kuinka kamalan näköinen penis on ja kuinka yhdyntä kivun vuoksi pelottaa ja saako peniksellä enää nautintoa niin sanottaisiin niinkuin naisille että elämä on valintoja ja eikö se lapsi ole lahja ja et ole kasvanut aikuiseksi kun tuollaisia harmittelet ja kyllä pitäisi elämänarvot muuttua ja jos ei missään tunnu niin jumppaa vaan.

Eli mies naama umpeen kun et todellakaan mistään mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa naikkoset. Olette hulluja jos haluatte sektion. Minä en halunnut, mutta oli pakko. Meinattiin kaikki kuolla ja kärsin edelleen 3 v jälkeen. Onnea vaan teidän "avataan vetskari ja nostetaan vauva ulos" sektioohinne. Huoh.

Niin ja voisin mainita, että samaan aikaan sairaalassa ja jatkotutkimuksissa oli iso kasa naisia ja joillain elinikäisiä vaurioita.

Ja sellanen juttu vielä! Että se synnytys on kuulkaa helppoa verrattuna leikkaukseen :) dropit on keksitty. Pus

Niin, meinasitte kuolla pieleen menneen alatiesynnytyksen takia, joka johti hätäsektioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tiedä että tuo sektion haukkumiskommenttini saa haukkuja, mutta so what. Tietäisitte riskit ennen kuin lähdette moista toivomaan. Oli lähellä että lapsi menetettiin. Se on kuulkaa perseestä

Suunniteltu sektio on lapselle turvallisempi kuin alatiesynnytys. Edelleenkin. Todennäköisimmin lapsen menettää alatiesynnytyksessä.

Eipä muuten ole!

Alatiesynnytys on äidille turvallisin. Sektio (suunniteltu) lapselle turvallisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa naikkoset. Olette hulluja jos haluatte sektion. Minä en halunnut, mutta oli pakko. Meinattiin kaikki kuolla ja kärsin edelleen 3 v jälkeen. Onnea vaan teidän "avataan vetskari ja nostetaan vauva ulos" sektioohinne. Huoh.

Niin ja voisin mainita, että samaan aikaan sairaalassa ja jatkotutkimuksissa oli iso kasa naisia ja joillain elinikäisiä vaurioita.

Ja sellanen juttu vielä! Että se synnytys on kuulkaa helppoa verrattuna leikkaukseen :) dropit on keksitty. Pus

Niin, meinasitte kuolla pieleen menneen alatiesynnytyksen takia, joka johti hätäsektioon?

Ei, vauva olisi mahtunut alakautta, mutta mulla ongelmia. Kiireellinen, ei hätä. Meni silti vituiksi. Meinasin kuolla kun leikeltiin vähän mitä sattuu ja lapsi meinas kuolla siinä samassa kun joku vuokrafirmalaiben ei tainnut tietää missä vauvat on :O

Mulle tuli tästä keskustelusta mieleen englanninbulldogit: rotu, joka on niin sairaaksi jalostettu rakenteeltaan, ettei se kykene useimmiten lisääntymään muuten kuin sektiolla. Jostain syystä niiden silti pitää antaa lisääntyä.

Ei mulla muuta, jatkakaa.

Itse synnytin ekan alakautta ja toisen sektiolla. Alakautta synnyttämisessä itse synnytys koski enemmän, mutta siitä toipui nopeasti.

Sektio ei sattunut, mutta sektioon jälkeen alkoivat hevxxxxxxxx kivut, joita ei saatu millään laantumaan. Kipulääkkeet maksimissaan Etc. Luulin kuolevani. Jouduin soittamaan mieheni sairaalaan, kun en kokenut saavani apua sieltä. Kivut jatkuivat synnytyksen jälkeenkin. Haavaa piti hoitaa. Tuli kiinnikkeitä. Vatsalihaksien kuntoon saattaminen kesti järkyttävän kauan ja vaati pitkäjänteistä työtä.

Kokonaisuutena alatie synnytys oli paljon helpompi.

Pelkäsin raskautta, pelkäsin synnytystä.. Mietin myös haluanko lasta/lapsia ollenkaan tuon pelon takia.no, tulin raskaaksi ja synnytin alateitse... Synnytys oli kamala, lapsi syntyi väärässä tarjonnassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja sain terveen lapsen. Pelkäsin uutta raskautta/synnytystä mutta silti en edes miettinyt sektiota vaihtoehtona. Toinen lapsi olikin perätilassa vielä ihan loppuraskaudessa ja sitten aloin pelätä sektiota. Mietin että teen mitä vaan jotta vältyn sektiolta.. Vauva kääntyi viime hetkillä oikein päin ja loppujen lopuksi koin todella helpon synnytyksen alateitse. Itselleni myös lapsen terveys on tärkeintä mutta silti ajatus sektiosta pelotti enemmän kuin synnytys. Jouduin vatsan alueen tähystysleikkaukseen kun vauva oli 2kk ja olin TODELLA kipeä sen jälkeen. Mietin että kuinka kipeä sitä on sektoon jälkeen kun vatsa avataan. Pelkoja on siis monenlaisia...

Alatiesynnytyksessä minua pelottaa, että vauva ei mahdukkaan tulemaan ulos :( Jos jääkin kiinni tuonne, happihan siinä voi käydä vähiin ja tulla vaikka minkälaiset elinikäiset vammat :(

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä synnytyksessä pelottaa? Kipu? Synnyttämisen kuuluu sattua ja jollei sitä voi hyväksyä niin varsin ikävä juttu.

Niin hampaan juurihoidonkin. Miksi se puudutetaan pois mutta synnyttämisen eli teurastuksen kuuluu sattua?

Sama syy myös yksi isoimmista syistä minulla, mieluummin olen lapseton. Minusta on ihan sadistista että nykyaikana naiset joutuvat edelleen kestämään synnytyksessä tajunnanräjäyttävää tuskaa. Missään muussa tilanteessa ei ole enää pakko kokea sellaista. Miettikää nyt tätä oikeasti. Naiset joutuvat itkemään ja huutamaan kivusta edelleen 2000-luvulla. Ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en malta odottaa, et pääsen kokemaan! Vielä pari viikkoa! Siistiä kokea se kaikki, mistä on vain kuullut:) kipu on vaan kipua ja repeämät paranee. Mitenköhän nää ihmiset selviää esim polvileikkauksesta, joka voi olla ihan järjettömän kipeä? Tai olkapään paikoilleen vetämisestä? Ehkä parempi, että jättävät muksut tekemättä.

Polvileikkaus on aivan eri asia kuin synnytyksen vauriot. Onko polvileikkauksessa vaarana että et sen jälkeen pysty pitämään ulostetta tai seksielämä jää sille synnytyspöydälle ja ainut apu myöhemmin on käsien levittely että joskus käy näin ja se on sinun ainut elämäsi jota elät ja että mutta sinullahan on nyt lapsi?