Liittyykö rakastumiseen aina ihailua?

Toinen vaihtoehto on (luulen), että rakastumiseen riittäisi  fyysinen kemia ja sielunkumppanuus. Minulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut kokemusta tällaisesta ilman että siihen liittyisi ihailua. -ap

En tiedä liittyykö aina, mutta minulla on jo muutaman vuoden ollut naisystävä,jota olen ihaillut kauan, vuosikymmeniä. Olemme tienneet toistemme nimet, ja minä olen tiennyt hänen työpaikkansa, hän ei minun. Koskaan aiemmin emme olleet edes kunnolla jutelleet, ainoastaan sen mitä nyt kaupassa myyjä ja asiakas puhuvat. En minä siihen kauppaan koskaan kuolaamaan mennyt, mutta aina kun minulla oli kyseiseen kauppaan asiaa, toivoin, että juuri hän olisi töissä. Hän oli niin kaunis ja on sitä vieläkin, ehkä juuri siksi hän oli minulle mielestäni tavoittamaton. Kun sitten tapasimme aivan muualla, vieraalla paikkakunnalla, se oli menoa. Kun hän oli ensimmäistä kertaa luonani yötä ja olin vienyt hänet kotiin, löysin petiltäni pitkän vaalean hiuksen, joka on yhä minulla tallessa. Rakastan häntä ja myös edelleen ihailen, päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Minkä ikäinen olet?oletko varattu?entä nainen?

Ihailu tulee rakastumisen myötä. Ei siinä mitään tasoja katsella.

Vierailija kirjoitti:

Ihailu tulee rakastumisen myötä. Ei siinä mitään tasoja katsella.

Juuri näin. Ja rakkauteen myöhemminkin kuuluu arvostus. Ei niin, että mietit tasoja ja vertaat muihin, vaan kunniotat ja arvostat toista sellaisena kuin hän on. JOs ihastuminen on "tuo ihminen on paljon minun tasoa parempi, minun pitää saada hänet" tyylistä ei taida olla pitkä suhde, kertoo enemmän omasta kehnosta itsetunnosta.