Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Selittäkää mulle ihmistyyppi "eläinten haalija".

Vierailija
23.02.2016 |

Siis nämä ihmiset, jotka ottaa eläimiä ihan liikaa omiin voimiinsa nähden, ja joiden kodeissa eläinten vaihtuvuus on vilkasta; kissoja ja koiria ja akvaarioita ja jyrsijöitä tulee ja menee.
Ja tämä ei sitten minun osaltani liity tähän erääseen bloggaajaan, vaan omaan entiseen kaveriini. Jolla on pyörinyt sellainen eläinsirkus ettei sitä vaan voinut katsoa, eikä hyväksyä. Eläimet kärsivät.

Ja nyt, kappas vaan, hän näyttää esiintyvän netissä erään rodun kasvattajana omilla sivuillaan. Mikä on ällistyttävää, koska vielä kaksi vuotta sitten hän tyhjensi eläinvarastojaan taas kenen tahansa hyväsydämisen ihmisen nurkkiin kun ei jaksanut hoitaa niitä, eikä näitä nykyisiä koiria silloin vielä ollut.
Ja joo, eläinsuojelu ja lastensuojelu on tälle perheelle tuttuja.
Mutta en ymmärrä. Pitäishän sitä nyt jossain vaiheessa jonkinlainen järjen valo loistaa tyhmemmänkin ihmisen päässä.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
23.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä ei ole no.. täydellistä.

Vierailija
2/4 |
23.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joillekin ne eläimet on sydämenasia ja ykkösprioriteetti elämässä, eikä se minun mielestäni väärin ole kunhan niistä pystyy jonkinlaisen huolen pitämään. Tunnen yhden tällaisen tapauksen. Noin seitsemissäkymmenissä oleva leskinainen, joka asuu isossa omakotitalossa itsekseen ja kaverinaan on muistaakseni seitsemän vai kahdeksan kissaa siellä. Paikat on enemmän tai vähemmän rempallaan ja muijan mieliharrastus on oluen kittaaminen ja ketjutupakointi keittiön pöydän ääressä. Mutta en ole niin hyvin pidettyjä kissoja monellakaan nähnyt. Toki siellä kissanpissa haisee siellä täällä, mutta kissoilla on niin sisällä kuin ulkona ties mitä kiipeilytelinettä ja leluja on vaikka miten ja turkit kiiltää, kun kaikki on harjattu viimeisen päälle. Joskus on jollain ollut jotain lääkärin määräämää dieettiruokaakin ja muistaa joka mirristä, että mitä lääkettä pitää antaa ja kuinka usein. Eläinlääkäriin menee varmaan useampi tonni vuosittain, mutta häntä ei se kiinnosta. Jokainen kissa on myös leikattu ja rokotettu. En tiedä että kuinka normaalia tuo on, mutta eipä ole minun asiani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
23.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ajattelen tästä asiasta niin, että kaikki asiat maailmassa eivät mene minun logiikkani mukaan. Ymmärrän, että erilaisilla ihmisillä voi olla hyvinkin erilaisia ajatuksenjuoksuja. Minun ei tarvitse ymmärtää niitä kaikkia. Jotkut ajatuksenjuoksut tuntuvat minusta jopa hyvin, hyvin oudoilta. En ole ihan varma, onko se mielenkiintoista vai ärsyttävää vai pelottavaa, mutta yritän olla miettimättä sitä liikaa. Keskityn omaan elämääni.

Vierailija
4/4 |
23.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

2: ymmärrän kyllä hyvin, jos ihmisellä on monta eläintä, jos ne eläimet hoidetaan hyvin. Sellainen ihminenhän usein on myös hyvin lempeä eläimilleen. Mutta sitä en ymmärrä, että miten se kiintymys eläimiin sitten tasaisin väliajoin loppuu, ja ne pistetään kiertoon - ja kohta otetaan uusi satsi eläimiä tilalle?

Itse ihmettelen myös sitä, että tarvittaisiin myös jonkinlainen epävirallinen rekisteri näistä ihmisistä, jotka ottavat pennun ja palauttavat sen vuoden päästä "lapselle yhtäkkiä puhjenneen allergian" tms. vuoksi. Ja kohta on taas uusi pentu ja näin jatkuu ja jatkuu vuosikausia. Tällaiset koirien kertakäyttöomistajat tuottavat sille pennun seuraavalle omistajalle tukun harmaita hiuksia,  kun huonosti pidetty pentu pitäisi saada sosiaalistumaan ja rohkaistumaan.