Lue keskustelun säännöt.
Läheisyyden puute, se voi näköjään sairastuttaa.
23.02.2016 |
Psyykkinen vointini ollut enemmän tai vähemmän heikko jo pitkään ja tänään, osin fyysistenkin vaivojen vuoksi, olen pitkästä aikaa myös itkuinen. Kaipaan sanomattoman paljon läheisyyttä mieheni kanssa, toisaalta melkeinpä pelkään ajatustakin siitä. En kai sitä enää osaisikaan, haluaisinko edes, tuskin, en tiedä. Se 1s pikapusu aamuisin kun erotaan (ei aina sitäkään) ja iltaisin nukkumaan mennessä, siinä meidän parisuhteemme ja läheisyytemme.
Miksi tähän on tultu? varmasti "syytä" kummassakin, mutta silti sanon että miehen "vika" tämä lähtökohtaisesti ja suurimmaksi osaksi on, hänen haluttomuutensa. Sitä ollut jo ainakin 6-10v ajan eikä ole auttanut taloudellisten tilanteiden parantuminen (stressi niistä), ei testosteroni-piikit (arvatkaas miltä se tuntui/tuntuu, oma mies ei halua vaikka lisäpiikittää itseensä hormonia jo valmiiksi norm arvoista huolimatta), ei mikään. Ei ole pieniä lapsiakaan valvottamassa.
Olen nyt 39v ja pystyyn kuollut, itkemään näköjään vielä pystyn.
Kommentit (23)
Niin parisuhteethan tosiaan välillä ajautuu umpikujiin.
Tärkeätä on tunnistaa:
-omat tarpeet, mikä tarpeiden toteuttamisen esteenä on, konkreettiset asiatko?
-omat pelot, nämä ovat useimmiten ne kuvitellut syyt joita ei ole oikeasti välttämättä olemassakaan.
Eli rohkeasti kohti päin omia pelkoja ja rajoituksia.
Joku voi kokea itsensä fyysisesti riittämättömäksi, voisiko asialla tehdä jotain, jos ei niin hyväksyy itsensä kuin on. Mutta kun katsoo ihan elävää elämää niin harva meistä on ihannemallivartaloinen ja jos onkin niin on sen hetken vaan. Lopun aikaa elämästä joutuu kuitenkin hyväksymään itsensä kuten on.
Toinen asia taas on toisen hyväksyminen, siinä voi olla esteenä ulkonäkövaatimus.
Tässä tilanteessa pitää laittaa omat arvot järjestykseen ja miettiä kumpi on tärkeämpää; se mikä näkyy vai se mikä tuntuu.
Toista ei voi kuitenkaan väkisin muuttaa mutta voi saada muutoksen aikaan kannustamalla.
Vaikka ihan kannustamalla aktiivisuuteen pielustelussa, en tunne ainakaan kovin montaa miestä jotka eivät tästä urheilulajista pidä.
Itse olen tavannut monia vähän pullukoitakin naisia joista huokuu olemuksen itsevarmuus ja silmissä on pilkettä joka lupaa takuuvarmaa tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä kerron miten mulla asiat muuttui kun jouduin kohtaamaan itseni ja vaimon aika vakavan burnout-sairastumisen jälkeen.
Tajusin että olin ollut suhteessa enimmäkseen se saava ja vaativa osapuoli mutta en osannut/halunnut antaa.
Aina oli mukamas jokin muu mielenkiintoisempi asia jota piti tehdä kuin olla vaimon lähellä tai tehdä yhteisiä juttuja. Ja tietysti kun on nuo lapsetkin.
Suhde ajautui pikkuhiljaa molemminpuoliselle saamattomuuskaistalle, molemmat keskittyivät vain käytännön asioiden hoitamiseen eikä kumpikaan osannut lohkaista aikaa yhteisille tarpeille.
Sitten burnoutin jälkeen asia aukeni ja ymmärsin että on annettava toiselle ilman vaateita että on pakko itse saada.
Pitää kohdata omat tarpeet, muotoilla ne selkeästi ja kertoa ne toiselle.
Mulla lukot lähti aukeamaan kun aloin kirjoittamaan ajatuksia ylös ja ennenpitkää niistä tuli runoja, niin koskettavia että vaimokin itki kun ymmärsi että mihin puutteeseen molemmat ovat ajautuneet.
Eli pitää ottaa aikaa ja kertoa toiselle hellästi, vaikka korvaan supattaen mitä haluaa.
Ja olla valmis miehen kanssa siihen että se könsikäs haluaa myös alku/loppuräjähdykseen johtavaa toimintaa.
Kerrot hänelle että seksikin maistuu parhaiten hitaalla vauhdilla ajettuna.
"Jos et usko niin anna mä näytän..."
Itse nautin nykyään suunnattomasti kun osaan antautua koskettelemaan naista hitaasi ja hellästi.
Ja sitten kun nainen tekee tuon saman hitaan kokovartalohivelykidutuksen mulle niin jestas tuntuu hyvältä.
Ja hetkeä myöhemmin toisen haluja kysellen ja ne toteuttaen päästään kovaan toimintaan joka kestää nykyään paljon pidempään vaikka mitään ihmeempiä lisäravinteita tai boostereita en ole nauttinutkaan.
Itse katson joskus pornoa mutta viimeaikoina enemmän masturboivia naisia, siitä kun pääsee paremmin jyvälle että mikä mimmistä tuntuu hyvälle.
Mutta myös ihan lähelläolo ja toisen kanssa keskustelu, vaikka välillä kovaankin ääneen väitellen on antoisaa. Jotenkin se vaan tulee mieleen väkisinkin että tuo oikeasti välittää musta kun se yrittää oikaista mua naama punaisena...se voi olla seksikästä myös...ehkä onkin niin että riitelyssä se rakkaus vasta punnitaankin.
Ja sexiviestittely ei ainakaan huononna chansseja, siitä tulee lisää latausta päivään.
Kyse on siis tosiaan siitä että molemmat antautuvat ehdoitta läheisyydelle ja seksille. Täysin, kaikilla sielun ja ruumiin voimilla, lihaa säästämättä.
Aloitat vaan siitä tilanteesta missä nyt olet, teet selväksi mitä haluat ja sitten alat etsiä miten sen haluat tapahtuvan.
Kerrot miehelle oman puutteesi ja että ymmärrät myös hänen olevan puutteessa.
Molempien tarpeiden täytyy kohdata, molempien on tultava puolitiehen vastaan.
Silloin kun navat kohtaavat niin alkaa tapahtua ;-)
Moni nainen olisi ikionnellinen tällaisesta miehestä. <3
En väitä että jatkuvasti kaikkiin näihin temppuihin pystyisin mutta tärkeintä on yrittää.
Anna sekin vähä mitä sinulla on niin se kasvaa ja toinen alkaa vastata samalla tasolla.
Jos toinen ei vastaa niin ole armollinen ja anna toiselle aikaa...mutta ei kukaan jaksa odottaa loputtomiin.
Ihmisiä kuitenkin ollaan ja tarpeet ovat joskus aika eläimellisiäkin, vaikka enkelien kielillä puhuttaisiin...
"Ask not what your wife can do for you, ask what you can do for your wife!"
-- Winston Dickhill
Itse miehenä koin sensuaalisen heräämisen vasta rajun burnoutin jälkeen.
Vaimon kanssa molemmat oli ajauduttu parisuhteessa saamattomuuskaistalle.
Mulla oli aina jotain muka mielenkiintoisempaa tekemistä kuin läheisyys. Ja tietty kun on nuo lapsetkin aina välissä...
Sitten kun aloin toipua niin tajusin että läheisyyttä pitää antaa itse jos sitä haluaa saada.
Pitää olla aktivisti, muuten ei tapahdu muutosta.
Nyt kun molemmat antavat läheisyyttä ihan arkisissa asioissa ja varataan aina välillä tovi toisen kuunteluun ja kosketteluun niin seksikin sujuu paremmin.
Itse asiassa sujui viime yönä niin hyvin että tuntui melkein kuin ekoilla kerroilla, paitsi että nyt on usean vuoden kokemus takana ja tietää oikeasti mistä tykkää ja osaa kertoa sen toiselle.
Vaimo sai 5 kertaa, 2 käsiavusteisena ja loput ihan perinteisessä sisään-ulos-toiminnassa.
Aivan uskomattoman hienolta tuntuu...
Itse kun olen vähän insinörtti luonteeltani niin aloin tutustumaan enemmän intiimihierontaan.
Se onkin nimittäin sellaista settiä että nautinto on takuuvarma!
Nainen kituu siinä hellän kosketuksen alla odottaen lopullista armahdusta joka tulee ihan kohta, mutta ei vielä...ihan pikkasen tuosta kohtaa hierasen.
Sovelletut tieteet jyrää myös makuuhuoneessa!
Ja miehenä kun joskus en ymmärrä muuta kuin suoraa toimintaa niin salaa odottelen että se nainen tulisi ja istuisi naaman päälle ihan yllättäen. Tai edes sillä uhkaisi.
Sanoisin että et kuitenkaan uskalla...
Leikkimielellähän parisuhteeseen lähdettin joten sillä samalla tempulla ne ongelmatkin ratkeavat.
Learning by doing.
And learning more by re-doing...
Tarpeet esiin molemmin puolin ja toteuttamaan!