Lue keskustelun säännöt.
Rahan käyttö puolisoon
23.02.2016 |
Miksi yleinen mielipide siitä, että haluaisi puolison panostavan toiseen puolisoon myös rahallisesti, on jotenkin oudoksuttu asia? Miksi on ok toivoa että puoliso käyttäisi hyväkseni aikaa ja vaivaa, mutta ei että hän käyttäisi minuun rahaa? Tällä palstalla varsinkin jos tuo jollain tavalla esiin, että toivoisi puolisoltaan enemmän huomiota (ei tarvitse edes mainita rahaa), saa heti niskaansa lompakolla loisijan maineen. Jos kumpikin puolisoista elättää itse itsensä eikä kumpikaan ole prinsessa joka vaatii jatkuvasti jotain kallista, miksei olisi ok odottaa saavansa silloin tällöin jotain rahaa vaativaa piristystä puolisoltaan? Eihän sen tarvitse olla mitään huippukallista.
Itse rinnastan rahan käytön ajan ja vaivan käyttöön. Ajalla ja vaivallahan se raha ansaitaan. Itse esimerkiksi aion käyttää miehen seuraaviin synttäreihin n. 300 euroa. Aion yllättää hänet pienellä matkalla. Ja olen todella pienituloinen. Minulle tuo on siis iso raha, mutta haluan käyttää tuon mieheeni, sillä hänellä on ollut rankkaa ja hän ansaitsee piristystä ja mukavat synttärit. Minusta olisi myös mukava saada jotain mihin on panostettu. Kukkapuska ja marketista ostettu kakku ovat nekin kivoja, en sitä kiellä, mutta eihän niiden hankkimiseen ole paljoa panostettu. Kukaan ei varmaankaan voi kieltää sitä, että on oikeasti mukava saada jotain mikä on vaatinut panostusta.
Nyt sitten joku tulee tähänkin ketjuun valittamaan että no niin naiset on aina rahan perässä... Senpä takia lienee paikallaan vielä suomentaa yllä olevaa tekstiä. Rinnastan siis rahan käytön ajan ja vaivan käyttöön. Ei siis ole pakko käyttää rahaa, vaan puolisoon voi käyttää myös aikaa ja vaivaa. Esimerkiksi tekemällä jotain itse, vaikka valokuva-albumin yhteisistä ajoista. Puolisolle voi myös suunnitella kokonaisen päivän täyteen mukavaa ohjelmaa. Itse ainakin arvostaisin tällaistakin panostusta todella paljon!
Jotenkin tuntuu että nykyään puolisoon panostaminen on jotenkin outoa ja noloa. Sitä melkein hävetään. Varsinkin jos joku mies nyt sattuu panostamaan vaimoonsa, ihmetellään että no mitähän se on tehnyt. Toiset miehet naureskelevat että onpa tossun alla koko mies. Miksi näin? Miksei parisuhteessa saa panostaa toiseen? Ja jos ulkopuoliset tekijät jätetään laskuista, miksi parisuhteen sisällä se panostus unohtuu niin usein? Miksi siihen kumppaniin ei edes haluta panostaa, vaan mennään sieltä missä aita on matalin? Moni ajattelee lähinnä itseään niissä tilanteissa, kun "pitäisi" huomioida puolisoa, eikä laskelmoida että millä tavalla pääsee itse mahdollisimman helpolla. Surullista.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kulujen maksaminen puoliksi on ok, paitsi joistain miehistä sekin on vain todiste naisten ahneudesta. Sen sijaan heistä on oikein, että nainen tekee kaikki kotityöt. Toisen ajalla loisiminen ei heistä ole väärin, miksi?
Jos nainen kutsuu miehen kotiinsa syömään, ostaa tarvikkeet ja tekee ruuat sekä siivoaa jäljet, niin se sopii miehille. Jos mies ei osaa tehdä ruokaa vaan kutsuu naisen syömään ravintolaan, naisen pitää maksaa oma laskunsa, muuten loisii miehen rahoilla. Miksei mies näe sen verran vaivaa, että opettelisi kokkaamaan ja kutsuisi naisen vastavuoroisesti kotiinsa syömään?
Kotiruokailu tuskin kelpaa naisille. Kaiken kun pitää olla mahdollisimman kallista aina. Ja kallis ravintola näyttää facessakin paremmalta kuin joku miehen läävä, missä on syöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä rahan käyttö toiseen joskus viestii myös arvostuksesta. Paino sanalla JOSKUS. Olen ollut mieheni kanssa yhdssä kolme vuotta, minä olen osa-aikatyössä käyvä opiskelija, mies työssä. Hän tienaa melkein 4x enemmän kuussa kuin minä saan tukia ja palkkaa. Maksamme kaiken puoliksi, ja se on ihan ok. Toivoisin kuitenkin, että mieheni veisi minut edes joskus ulos syömään. Hänen mielestään hän vie minua ulos syömään, vaikka olemme maksaneet laskumme puoliksi. mun mielestä taas jos "vie ulos syömään", niin se tarkoittaa myös laskun maksamista molemmilta. Eikä toi nyt ole se pointti. Mun mielestä olisi eleenä todella kiva, että toinen kerrankin maksaisi sen minunkin ruuan, tulisi arvostettu olo. Olen itse maksanut miehen ruokia joitakin kertoja, mutta lopetin sen kun huomasin ettei siinä minkäänlainen vastavuoroisuus toiminut.
Luulen että monet miehet törmäävät samaan asiaan kuin sinä - vain toisin päin. He tuntevat, että homma on turhan yksipuoleista. Ihan jos katsoo mediaa, niin useimmiten kehotetaan juuri miehiä panostamaan lahjoihin ja yllätyksiin ja näin osoittamaan arvostustaan. Harvemmin näkee tätä kehotusta naisille osoitettuna. Miksi? Eikö naisten osoittaa miehille arvostustaan vai tekevätkö muka kaikki naiset sen niin automaattisesti, ettei heitä tarvitse muistuttaa?
Itsekin olen ostanut vaimolle koruja tai vienyt hänet tai koko perheen ulos syömään - omilla rahoilla. Jos vaimo minulle lahjan ostaa, niin se tapahtuu yhteiseltä "taloustililtä". Tuntuu hölmöltä, jos saa tietää itse maksaneensa puolet omasta lahjastaan. Ja meillä on lähes yhtä suuret tulot, joten rahasta tämä ei ole kiinni. Varsinkin kun lahjoissa on vielä se ero, että minä annan koruja tai lahjakortteja hierontaan tai kosmetologille. Itse saan kalsareita ja villasukkia. Eihän lahjan hinta ole tärkeää, mutta jotenkin nuo vaimon lahjat tuntuvat sellaisilta "en jaksa miettiä, otetaan tommoset" tyyppisiltä ratkaisuilta. Ei niistä kovin arvostettu olo tule.
Nämä lompakkolois-huutajat ovat ihan oma juttunsa. He tuntuvat olevan juuttuneet omaan katkeruuteensa. Heidät kanna jättää omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä rahan käyttö toiseen joskus viestii myös arvostuksesta. Paino sanalla JOSKUS. Olen ollut mieheni kanssa yhdssä kolme vuotta, minä olen osa-aikatyössä käyvä opiskelija, mies työssä. Hän tienaa melkein 4x enemmän kuussa kuin minä saan tukia ja palkkaa. Maksamme kaiken puoliksi, ja se on ihan ok. Toivoisin kuitenkin, että mieheni veisi minut edes joskus ulos syömään. Hänen mielestään hän vie minua ulos syömään, vaikka olemme maksaneet laskumme puoliksi. mun mielestä taas jos "vie ulos syömään", niin se tarkoittaa myös laskun maksamista molemmilta. Eikä toi nyt ole se pointti. Mun mielestä olisi eleenä todella kiva, että toinen kerrankin maksaisi sen minunkin ruuan, tulisi arvostettu olo. Olen itse maksanut miehen ruokia joitakin kertoja, mutta lopetin sen kun huomasin ettei siinä minkäänlainen vastavuoroisuus toiminut.
Luulen että monet miehet törmäävät samaan asiaan kuin sinä - vain toisin päin. He tuntevat, että homma on turhan yksipuoleista. Ihan jos katsoo mediaa, niin useimmiten kehotetaan juuri miehiä panostamaan lahjoihin ja yllätyksiin ja näin osoittamaan arvostustaan. Harvemmin näkee tätä kehotusta naisille osoitettuna. Miksi? Eikö naisten osoittaa miehille arvostustaan vai tekevätkö muka kaikki naiset sen niin automaattisesti, ettei heitä tarvitse muistuttaa?
Itsekin olen ostanut vaimolle koruja tai vienyt hänet tai koko perheen ulos syömään - omilla rahoilla. Jos vaimo minulle lahjan ostaa, niin se tapahtuu yhteiseltä "taloustililtä". Tuntuu hölmöltä, jos saa tietää itse maksaneensa puolet omasta lahjastaan. Ja meillä on lähes yhtä suuret tulot, joten rahasta tämä ei ole kiinni. Varsinkin kun lahjoissa on vielä se ero, että minä annan koruja tai lahjakortteja hierontaan tai kosmetologille. Itse saan kalsareita ja villasukkia. Eihän lahjan hinta ole tärkeää, mutta jotenkin nuo vaimon lahjat tuntuvat sellaisilta "en jaksa miettiä, otetaan tommoset" tyyppisiltä ratkaisuilta. Ei niistä kovin arvostettu olo tule.
Nämä lompakkolois-huutajat ovat ihan oma juttunsa. He tuntuvat olevan juuttuneet omaan katkeruuteensa. Heidät kanna jättää omaan arvoonsa.
Eikö tässäkin ketjussa ole sanottu moneen kertaan että se ajatus lahjan takana ja juuri tuo vaivannäkö on naisellekin tärkeintä?
Itse en ole ikinä saanut mitään kallista lahjaa keneltäkään, mutta osaan todella paljon arvostaa pieniäkin lahjoja ja osoituksia siitä että toinen ajattelee ja haluaa ilahduttaa minua.
Pyytääkö sitten vaimosi sinulta noita kalliita lahjoja? Jos pyytää, en jaksa oikein ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa. Joskus toki ymmärrän kalliin lahjankin esim merkkipäivänä tai vaikka juuri synnyttäneelle äidille annettuna tai silloin kun toisella on vaikeaa.
Haluan tuoda esiin myös sen että ruoanlaitto, siivoaminen jne. kotityöt ja muu vaivannäkö voivat myös tavallaan olla lahja jos se näitä tekee yli oman osuutensa vain ilahduttaakseen toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulujen maksaminen puoliksi on ok, paitsi joistain miehistä sekin on vain todiste naisten ahneudesta. Sen sijaan heistä on oikein, että nainen tekee kaikki kotityöt. Toisen ajalla loisiminen ei heistä ole väärin, miksi?
Jos nainen kutsuu miehen kotiinsa syömään, ostaa tarvikkeet ja tekee ruuat sekä siivoaa jäljet, niin se sopii miehille. Jos mies ei osaa tehdä ruokaa vaan kutsuu naisen syömään ravintolaan, naisen pitää maksaa oma laskunsa, muuten loisii miehen rahoilla. Miksei mies näe sen verran vaivaa, että opettelisi kokkaamaan ja kutsuisi naisen vastavuoroisesti kotiinsa syömään?
Kotiruokailu tuskin kelpaa naisille. Kaiken kun pitää olla mahdollisimman kallista aina. Ja kallis ravintola näyttää facessakin paremmalta kuin joku miehen läävä, missä on syöty.
Väärässäpä olet. Se, että mies kutsuu naisen kotiinsa syömään, osaa valmistaa ruuan ja siivoaa jäljet on niin hyvä merkki, että mies osaa ja haluaa tehdä kotihommia. Jos miehen asunto on läävä, niin se tarkoittaa, että mies ei siivoa parisuhteessakaan. Ja kotiruuan voi tehdä halvalla ja kalliilla, tosin halvalla hyvää on vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä rahan käyttö toiseen joskus viestii myös arvostuksesta. Paino sanalla JOSKUS. Olen ollut mieheni kanssa yhdssä kolme vuotta, minä olen osa-aikatyössä käyvä opiskelija, mies työssä. Hän tienaa melkein 4x enemmän kuussa kuin minä saan tukia ja palkkaa. Maksamme kaiken puoliksi, ja se on ihan ok. Toivoisin kuitenkin, että mieheni veisi minut edes joskus ulos syömään. Hänen mielestään hän vie minua ulos syömään, vaikka olemme maksaneet laskumme puoliksi. mun mielestä taas jos "vie ulos syömään", niin se tarkoittaa myös laskun maksamista molemmilta. Eikä toi nyt ole se pointti. Mun mielestä olisi eleenä todella kiva, että toinen kerrankin maksaisi sen minunkin ruuan, tulisi arvostettu olo. Olen itse maksanut miehen ruokia joitakin kertoja, mutta lopetin sen kun huomasin ettei siinä minkäänlainen vastavuoroisuus toiminut.
Luulen että monet miehet törmäävät samaan asiaan kuin sinä - vain toisin päin. He tuntevat, että homma on turhan yksipuoleista. Ihan jos katsoo mediaa, niin useimmiten kehotetaan juuri miehiä panostamaan lahjoihin ja yllätyksiin ja näin osoittamaan arvostustaan. Harvemmin näkee tätä kehotusta naisille osoitettuna. Miksi? Eikö naisten osoittaa miehille arvostustaan vai tekevätkö muka kaikki naiset sen niin automaattisesti, ettei heitä tarvitse muistuttaa?
Itsekin olen ostanut vaimolle koruja tai vienyt hänet tai koko perheen ulos syömään - omilla rahoilla. Jos vaimo minulle lahjan ostaa, niin se tapahtuu yhteiseltä "taloustililtä". Tuntuu hölmöltä, jos saa tietää itse maksaneensa puolet omasta lahjastaan. Ja meillä on lähes yhtä suuret tulot, joten rahasta tämä ei ole kiinni. Varsinkin kun lahjoissa on vielä se ero, että minä annan koruja tai lahjakortteja hierontaan tai kosmetologille. Itse saan kalsareita ja villasukkia. Eihän lahjan hinta ole tärkeää, mutta jotenkin nuo vaimon lahjat tuntuvat sellaisilta "en jaksa miettiä, otetaan tommoset" tyyppisiltä ratkaisuilta. Ei niistä kovin arvostettu olo tule.
Nämä lompakkolois-huutajat ovat ihan oma juttunsa. He tuntuvat olevan juuttuneet omaan katkeruuteensa. Heidät kanna jättää omaan arvoonsa.
Eikö tässäkin ketjussa ole sanottu moneen kertaan että se ajatus lahjan takana ja juuri tuo vaivannäkö on naisellekin tärkeintä?
Itse en ole ikinä saanut mitään kallista lahjaa keneltäkään, mutta osaan todella paljon arvostaa pieniäkin lahjoja ja osoituksia siitä että toinen ajattelee ja haluaa ilahduttaa minua.
Pyytääkö sitten vaimosi sinulta noita kalliita lahjoja? Jos pyytää, en jaksa oikein ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa. Joskus toki ymmärrän kalliin lahjankin esim merkkipäivänä tai vaikka juuri synnyttäneelle äidille annettuna tai silloin kun toisella on vaikeaa.
Haluan tuoda esiin myös sen että ruoanlaitto, siivoaminen jne. kotityöt ja muu vaivannäkö voivat myös tavallaan olla lahja jos se näitä tekee yli oman osuutensa vain ilahduttaakseen toista.
Ei ne aina toiveita ole ollut, mutta esimerkiksi jouluna toive oli roosa-nauha kaulakoru. Vaikka minua vähän häiritseekin, ettei vaimo uhraa lahjoihini omia rahojaan, ei raha ole lahjassa tärkeintä. Olisin hyvin otettu esimerkiksi itsetehdyistä villasukista, mutta niitä hän tekee vain itselleen tai ystävien lapsille. Jotenkin en vain osaa jotain pitkiä kalsareita minään kovin suuren rakkauden osoituksena. Niihin kun ei kovin kummoista vaivannäköä tarvita.
Ja olisihan se ollut ihan kiva ystävänpäivänä saada edes pusu ja hali, mutta ei. Ystävilleen kyllä jaksoi hankkia lahjat ja väsätä kortit. En minä tämän vuoksi suhdetta lopeta, mutta varmasti vaikuttaa minun innokkuuteeni panostaa hänen lahjoihinsa.
Niinpä. Ilmeisesti kaikki synnyttämiseen ja ehkä jopa lapsiin liittyvät menot lasketaan tulonsiirroiksi naisille, vaikka kuuluvat oikeasti molemmille sukupuolille. Samoin nyt etusivulla olevassa toisessa ketjussa nämä samat tyypit väittävät että naiset ahdistelevat seksuaalisesti miehiä vähintään yhtä usein kuin miehet naisia. Kun heiltä kysyy linkkiä tämän todistavaan tutkimukseen, sellaista ei tule. Kuitenkin seksuaalirikoksesta tuomion saaneista reippaasti yli 90 % on miehiä.