Kuinka olla vahvempi ihminen? Olen riippuvainen miehestä.
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kymmenisen vuotta. Koko tämän ajan mieheni on aina ollut ns. "niskan päällä", eli hänellä on ikään kuin aina ollut valta suhteessamme. Riitatilanteissa mies pitää mykkäkoulua, ja minä itken ja anelen miestäni antamaan anteeksi ja lopettamaan mykkäkoulun, jotta hän taas puhuisi minulle, vaikka alunperin hän olisi loukannut minua! En vain yksinkertaisesti kestä noita mykkäkouluja henkisesti. Tunnen oloni kynnysmatoksi, tuntuu, että olen liian heikkotahtoinen ihminen, kun annan mieheni käyttää valtaa tuolla tavalla.
Mieheni on muuten hyvä aviomies ja isä, meillä ei muita ongelmia ole. Ainoa ongelma on siis, että hänellä on suhteessamme valta, ja minä olen aina se itkijä ja anelija. Minä olen se, joka haluaa keskustella ja hoitaa parisuhdetta. Mies ei vaikuta kovasti välittävän, hänelle on ihan ok jos emme puhu toisillemme vaikka viikkoon.
Miten voisin olla vahvempi ja lopettaa itseni nöyryyttämisen tällä tavalla? Vai perustuukohan suhteemme nimenomaan siihen, että miehelläni on oltava valta? Tuleeko suhteesta mitään jos olen itsenäinen? Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita?
Auttakaa. Olen uupunut.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluterapia yksityisen terapeutin kautta
Meillä on kaksi tosi pientä lasta, eli en oikein voi mennä terapiaan tai muihin omiin juttuihin. Pitäisi saada jotenkin itseni psyykattua kotikonstein. Mieheni tuskin muuttuu, mutta itse voin kai yrittää muuttaa itseäni, jotta minusta tulisi vahvempi. Olen kyllästynyt olemaan se itkijä ja anelija, joka rukoilee miestä puhumaan ja välittämään. En jaksa enää.
Surullisinta on minkälaisen esimerkin lapset saavat isän ja äidin välisistä suhteista: naista ei tarvitse kunnioittaa. Toivottavasti he saavat muualta terveitä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
No jätä se. Sittenhän sen näkee.
En halua jättää. En pärjäisi 1 v. ja 2 v. lasten kanssa yksikseni. Lisäksi asumme ulkomailla, juuri talo rakennettu... Ei mitään tukiverkkoja. Haluan vain olla vahva, itsenäinen nainen, jota ei enää miehen mykkäkoulut ja tunteettomuus saa itkemään. Haluan oppia olemaan välipitämätön ja keskittymään lapsiin. Olen lasten syntymästä saakka antanut paljon huomiota ja aikaa miehelleni, toisin kuin monet muut naiset. Nyt haluan oppia keskittymään lapsiin ja olemaan välinpitämätön ja tunteeton miestäni kohtaan, kuten hän on minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluterapia yksityisen terapeutin kautta
Meillä on kaksi tosi pientä lasta, eli en oikein voi mennä terapiaan tai muihin omiin juttuihin. Pitäisi saada jotenkin itseni psyykattua kotikonstein. Mieheni tuskin muuttuu, mutta itse voin kai yrittää muuttaa itseäni, jotta minusta tulisi vahvempi. Olen kyllästynyt olemaan se itkijä ja anelija, joka rukoilee miestä puhumaan ja välittämään. En jaksa enää.
Lue self help -oppaita. Voi olla että joku neuvo kolahtaa.
Mutta jos sulla on mies kotona niin ei ole mitään syytä mikset voisi hoitaa itseäsi. Kai se mies nyt ymmärtää jos sanot sille että olet onneton ja luulet että terapia auttaisi?
Vai oletko taas näitä aloittajia joille ei mikään neuvo kelpaa eikä mikään muutos ole mahdollinen vaikka nykytilanne olisikin silkkaa löysässä hirressä kiikkumista?
Oletko yrittänyt puhua miehelle tästä asetelmasta? Voi olla tosissaan vaikeaa, mutta itse sain uudessa suhteessa nöyryyttämisyritykset riitatilanteissa loppumaan kun puutuin niihin suoraan ja kerroin että tunnen joutuvani niin alakynteen, että kadotan itseni. Mutta asiasta piti puhua ei-riitatilanteissa.
Lue Dance of Anger
Olisin neuvonut kotimaisia ilmaisia terapiamahiksia, mutta eipä niistä ole ulkomailla iloa.
Mielenterveystalo.fi tosin on jossa on kaikenlaista verkkoterapiaa, tosin ongelmiin kohdennettua muistaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluterapia yksityisen terapeutin kautta
Meillä on kaksi tosi pientä lasta, eli en oikein voi mennä terapiaan tai muihin omiin juttuihin. Pitäisi saada jotenkin itseni psyykattua kotikonstein. Mieheni tuskin muuttuu, mutta itse voin kai yrittää muuttaa itseäni, jotta minusta tulisi vahvempi. Olen kyllästynyt olemaan se itkijä ja anelija, joka rukoilee miestä puhumaan ja välittämään. En jaksa enää.
Lue self help -oppaita. Voi olla että joku neuvo kolahtaa.
Mutta jos sulla on mies kotona niin ei ole mitään syytä mikset voisi hoitaa itseäsi. Kai se mies nyt ymmärtää jos sanot sille että olet onneton ja luulet että terapia auttaisi?
Vai oletko taas näitä aloittajia joille ei mikään neuvo kelpaa eikä mikään muutos ole mahdollinen vaikka nykytilanne olisikin silkkaa löysässä hirressä kiikkumista?
Suoraan sanottuna eipä juuri ole ylimääräistä rahaakaan laittaa nyt terapiaan. Self help-oppaat kuulostaa ihan hyvältä idealta, voisin niitä vähän googletella.
En oikein tiedä miten kestän henkisesti tänään töiden jälkeen olla kotona hiljaisuudessa ja ahdistuksessa. Voi olla, että pyydän miehen häipymään alakertaan, ja olen lasten kanssa kolmisin ylhäällä. Mies saa illalla tulla auttamaan lasten nukkumaan laitossa. Ajattelin, että on ehkä parempi, että nukun vierashuoneessa, teen sinne itselleni oman makuuhuoneen.
Itse tein niin, että kerroin riitatilanteessa etten suostu enää mykkäkouluun vaan asia puhutaan nyt heti. En kääntänyt katsettani vaan tuijotin suoraan silmiin. Ihan kuten hän teki. Keskityin puhtaasti asiaan, en syytellyt häntä enkä puolustellut itseäni. Vähitellen mies oppi, etten pelkää hänen temppujaan, syyttelyään tai manipulointia. Hän ei yrittänyt niitä enää.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein niin, että kerroin riitatilanteessa etten suostu enää mykkäkouluun vaan asia puhutaan nyt heti. En kääntänyt katsettani vaan tuijotin suoraan silmiin. Ihan kuten hän teki. Keskityin puhtaasti asiaan, en syytellyt häntä enkä puolustellut itseäni. Vähitellen mies oppi, etten pelkää hänen temppujaan, syyttelyään tai manipulointia. Hän ei yrittänyt niitä enää.
Nimenomaan haluan näyttää, että minulle on nykyään ihan sama. Olen yrittänyt kaiken, olen keskustellut asiasta, olen selittänyt, miltä tuntuu. Mutta aina vain sama juttu, että mies on niskan päällä. Häntä ei näytä riidat haittaavan ollenkaan, hän jatkaa elämäänsä ja arkeansa ihan normaaliin tapaan, eikä ole surullinen. Haluan saman asenteen - että riidat eivät minun tahtiani hidasta. Haluan oppia keskittymään itseeni ja lapsiin, ja jättää miehen huomiotta, kuten hänkin tekee. Olla välittämättä riidoista ja hänestä ylipäätään. Haluan olla itsenäinen.
Kaikki lähtee sun omasta päätöksestä (siihen kyllä nuo self-help oppaat vois auttaa). Sä olet yhtä tärkeä ja arvokas kuin miehesi ja mikä tärkeintä sä olet vahva - miestäsikin vahvempi, sillä et alennu hänen tasolleen, et huuda tai raivoa, et pidä mykkäkoulua tms, vaan kohtelet häntä, kuten toivoisit hänen kohtelevan sua. Päätät olla vahva ja päätät sen joka päivä ja joka heikko hetki uudestaan! Ole kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä sulla on, kerää positiivista asennetta. Kun miehes pitää mykkäkoulua, puhu hänelle normaalisti, jos ei vastaa, älä välitä, muista vain kuinka vahva sä olet! Sulla on kaikki narut käsissäs, millä hallita elämääs, loppujen lopuksi kaikki riippuu sun omista valinnoista!
Tässä pari kirja vinkkiä:
Rhonda Byrne - taikavoima
Vincent Norman Peale - ole oman onnesi seppä
Anna Perho - superarkea
Jos haluat ymmärtää miestäs paremmin parisuhteessa, niin lue rakkauden kieli - Gary Chapman
Muista sä olet oman elämäsi vahvin henkilö!
Enpä tiedä mitä tekisit, keksi ihan itse sunhan on elämäsi. Yhden tässä tapauksessa sun näkemys ei ole mikään objektiivinen totuus. Vain sun kokemus asiasta. Tuo että jommalla kummalla on valta asenne on jo huonompi homma. Mulla on niin valtava ego etten mieti mitään valtasuhteita. Nainen kenen kanssa olen on pari kertaa suuttunut siitä että olen vaikea riitelyissä.
En suutu oikeastaan mistään. Annan toisen raivota ja sitten vielä vien sänkyyn. Tietää että tarpeen vaatiessa lävähtää. Toinen löi ensin niin löin takaisin. Toista miestä voikin lyödä mutta vain paskat raukat lyö naisia tai lapsia.
Jos nyt joku neuvo niin sano suoraan miltä tuntuu. Itse sä päätät elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jätä se. Sittenhän sen näkee.
En halua jättää. En pärjäisi 1 v. ja 2 v. lasten kanssa yksikseni. Lisäksi asumme ulkomailla, juuri talo rakennettu... Ei mitään tukiverkkoja. Haluan vain olla vahva, itsenäinen nainen, jota ei enää miehen mykkäkoulut ja tunteettomuus saa itkemään. Haluan oppia olemaan välipitämätön ja keskittymään lapsiin. Olen lasten syntymästä saakka antanut paljon huomiota ja aikaa miehelleni, toisin kuin monet muut naiset. Nyt haluan oppia keskittymään lapsiin ja olemaan välinpitämätön ja tunteeton miestäni kohtaan, kuten hän on minua kohtaan.
Olisiko mahdollista käyttää nettiterapiaa? Itse käytin sellaista palvelua, että saa 3 vastausta ammattilaiselta, maksoi muistaakseni 70 euroa. Jos se, että joku ulkopuolinen katsoo tilannetta ja kertoo miten näkee sen, voi auttaa.
Olin 20 vuotta naimisissa vallankäyttäjän kanssa. Mies hallitsi minua herättämällä syyllisyyden. En kestänyt olla huono ihminen.
Ota valta itsellesi. Muista, että sinulla on oikeus tunteisiisi ja ajatuksiisi. Sinun ei tarvitse luopua niistä.
Mykkäkoulu on vallankäyttöä. Älä anele, vaan ilmaise, mitä tunnet ja mitä koet. Älä syyllisty mykkäkoulusta, älä ota aiitä vastuuta. Sinun vastuusi on ainoastaan kertoa oma näkemyksesi ja tulla puoli tiehen vastaan. Vain puolitiehen.
Anna miehen kantaa oma vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein niin, että kerroin riitatilanteessa etten suostu enää mykkäkouluun vaan asia puhutaan nyt heti. En kääntänyt katsettani vaan tuijotin suoraan silmiin. Ihan kuten hän teki. Keskityin puhtaasti asiaan, en syytellyt häntä enkä puolustellut itseäni. Vähitellen mies oppi, etten pelkää hänen temppujaan, syyttelyään tai manipulointia. Hän ei yrittänyt niitä enää.
Nimenomaan haluan näyttää, että minulle on nykyään ihan sama. Olen yrittänyt kaiken, olen keskustellut asiasta, olen selittänyt, miltä tuntuu. Mutta aina vain sama juttu, että mies on niskan päällä. Häntä ei näytä riidat haittaavan ollenkaan, hän jatkaa elämäänsä ja arkeansa ihan normaaliin tapaan, eikä ole surullinen. Haluan saman asenteen - että riidat eivät minun tahtiani hidasta. Haluan oppia keskittymään itseeni ja lapsiin, ja jättää miehen huomiotta, kuten hänkin tekee. Olla välittämättä riidoista ja hänestä ylipäätään. Haluan olla itsenäinen.
Muista kuitenkin se, että koko avioliitto kuivuu nopeasti kasaan kun kummatkin ovat välinpitämättömiä ja itsenäisiä. Aseta rajasi, älä suostu manipuloitavaksi, mutta älä muutu välinpitämättömäksi. Vaadi asioiden sopimista ja vaadi myös parisuhteen hoitamista.
Keskusteluterapia yksityisen terapeutin kautta