Mies käy päivittäin Äidin luona syömässä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saisi käydä päivittäin äidillään? Jos tuo tympii, niin ehdota, että anoppi muuttaa teidän kanssa asumaan, silloin ei tarvitse itkeä, että mies on äidillään. Katsos kun niiden läheisten kanssa kannattaa olla väleissä heidän eläessään, ei vasta hautajaisissa muistaa kukilla. Perustakaa kolmen sukupolven koti, kaikki voittavat.

Ja tämä kuulosti ihan aikuista poikaansa ikävöivän äidin vastaukselta, jolla yritetään puolustella näitä äiti-poika-riippuvuussuhteita. Hedelmällisempää kun olisi kysyä, miksi mies käy äidillään päivittäin, jos on oma perhe. Mieshän selvästi haluaa olla vielä äidillisen kohtelun kohde eli lapsi eikä siten valmis isäksi ja tukemaan omaa vaimoaan äitinä olemisessa. Näitä äiti-mies pareja näyttäisi tämä maa olevan täynnä, mikähän siinä on, sekä naisissa, kun eivät ymmärrä että miesten pitäisi erkaantua heistä ja kasvaa aikuisiksi, ja miehissä, kun eivät vaan halua kasvaa aikuisiksi ja päästää äidin helmasta irti...?

tai sitten se mies saa äidiltä tasa-arvoisen kohtelun! Siellä saa syödä rauhassa, saa olla vaikka puhumatta koko sen 20 minuuttia, mikä äidin luona menee töiden jälkeen. Ei tarvitse kuunnella, ei ottaa kantaa, ei osallistua. Kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei patista tekemään mitään. Saa olla hetken rauhassa ennen kuin joutuu menemään kotiin, joss vihainen vaimo odottaa tiskaamaan, siivoamaan, olemaan lapsille seurana ja pesemään kuopuksen hampaita.

Entä jos se mies tarvitsee päiväänsä pienen tyvenen hetken kaikkien vaatimusten keskellä? Entä jos mies ei jaksa miettiä sitä, miksi käly sanoi noin tai onkohan anoppi keksinyt, että tekeekin näin. Entä jos se haluaa olla aikuisen ihmisen seurassa edes pienen hetken ennen kuin on mentävä kuuntelemaan vaimoa, joka ei kykene tekemään yhtäkään päätöstä ilman miestä.

Komppaan tätä vastausta hyvin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen kirjoitti:

Hyvänen aika. Mistä ihmeestä te naiset aina löydätte ne äidinpojat tai sitten ne "Rane, Kake, Veke, Pasi, Vege,..." nämä sankarit, jotka ovat istuneet linnassa ja elämänhallinta kateissa.

Miksi meitä normaaleja miehiä ei arvosteta tai me emme ole kiinnostavia ihmisiä. Me emme käy päivisin äitimme luona syömässä, me emme asu äitimme luona. Emme tee samoja asioita isämme luonakaan.

Me emme käytä piriä, kukkaa, muutakaan huumausaineeksi luokiteltavaa. Me käytämme ihan alkoholia ja tupakoimme. Me emme ryöstä ihmisiä pankkiautomaateilla, me emme hakkaa ihmisiä vauhti päissään.

Me emme viiltele vaimoa leipäveitsellä kun vaimolla on vittumainen katse.

Me olemme niin tylsiä, siksi emme saa naista itsellemme.

Jaa-a, kumma etteivät saa... Mun ja monen kotoa kun juuri sellainen "tylsä" muru löytyy, eipä ole ollut valittamista... Ettei sulla olis naisiin asennevikaa, joka puheessa paistaa läpi ja siksi oot jäänyt ilman?

Ihan naimisissa olen ja 2 tyttären isä.

Mitä ihmettä siis valitat?

Mistä sä tollasen mamiksen löysit? Kapakan karvahattupuoleltako? Palauta sinne takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saisi käydä päivittäin äidillään? Jos tuo tympii, niin ehdota, että anoppi muuttaa teidän kanssa asumaan, silloin ei tarvitse itkeä, että mies on äidillään. Katsos kun niiden läheisten kanssa kannattaa olla väleissä heidän eläessään, ei vasta hautajaisissa muistaa kukilla. Perustakaa kolmen sukupolven koti, kaikki voittavat.

Ja tämä kuulosti ihan aikuista poikaansa ikävöivän äidin vastaukselta, jolla yritetään puolustella näitä äiti-poika-riippuvuussuhteita. Hedelmällisempää kun olisi kysyä, miksi mies käy äidillään päivittäin, jos on oma perhe. Mieshän selvästi haluaa olla vielä äidillisen kohtelun kohde eli lapsi eikä siten valmis isäksi ja tukemaan omaa vaimoaan äitinä olemisessa. Näitä äiti-mies pareja näyttäisi tämä maa olevan täynnä, mikähän siinä on, sekä naisissa, kun eivät ymmärrä että miesten pitäisi erkaantua heistä ja kasvaa aikuisiksi, ja miehissä, kun eivät vaan halua kasvaa aikuisiksi ja päästää äidin helmasta irti...?

tai sitten se mies saa äidiltä tasa-arvoisen kohtelun! Siellä saa syödä rauhassa, saa olla vaikka puhumatta koko sen 20 minuuttia, mikä äidin luona menee töiden jälkeen. Ei tarvitse kuunnella, ei ottaa kantaa, ei osallistua. Kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei patista tekemään mitään. Saa olla hetken rauhassa ennen kuin joutuu menemään kotiin, joss vihainen vaimo odottaa tiskaamaan, siivoamaan, olemaan lapsille seurana ja pesemään kuopuksen hampaita.

Entä jos se mies tarvitsee päiväänsä pienen tyvenen hetken kaikkien vaatimusten keskellä? Entä jos mies ei jaksa miettiä sitä, miksi käly sanoi noin tai onkohan anoppi keksinyt, että tekeekin näin. Entä jos se haluaa olla aikuisen ihmisen seurassa edes pienen hetken ennen kuin on mentävä kuuntelemaan vaimoa, joka ei kykene tekemään yhtäkään päätöstä ilman miestä.

Komppaan tätä vastausta hyvin pitkälle.

Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saisi käydä päivittäin äidillään? Jos tuo tympii, niin ehdota, että anoppi muuttaa teidän kanssa asumaan, silloin ei tarvitse itkeä, että mies on äidillään. Katsos kun niiden läheisten kanssa kannattaa olla väleissä heidän eläessään, ei vasta hautajaisissa muistaa kukilla. Perustakaa kolmen sukupolven koti, kaikki voittavat.

Ja tämä kuulosti ihan aikuista poikaansa ikävöivän äidin vastaukselta, jolla yritetään puolustella näitä äiti-poika-riippuvuussuhteita. Hedelmällisempää kun olisi kysyä, miksi mies käy äidillään päivittäin, jos on oma perhe. Mieshän selvästi haluaa olla vielä äidillisen kohtelun kohde eli lapsi eikä siten valmis isäksi ja tukemaan omaa vaimoaan äitinä olemisessa. Näitä äiti-mies pareja näyttäisi tämä maa olevan täynnä, mikähän siinä on, sekä naisissa, kun eivät ymmärrä että miesten pitäisi erkaantua heistä ja kasvaa aikuisiksi, ja miehissä, kun eivät vaan halua kasvaa aikuisiksi ja päästää äidin helmasta irti...?

tai sitten se mies saa äidiltä tasa-arvoisen kohtelun! Siellä saa syödä rauhassa, saa olla vaikka puhumatta koko sen 20 minuuttia, mikä äidin luona menee töiden jälkeen. Ei tarvitse kuunnella, ei ottaa kantaa, ei osallistua. Kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei patista tekemään mitään. Saa olla hetken rauhassa ennen kuin joutuu menemään kotiin, joss vihainen vaimo odottaa tiskaamaan, siivoamaan, olemaan lapsille seurana ja pesemään kuopuksen hampaita.

Entä jos se mies tarvitsee päiväänsä pienen tyvenen hetken kaikkien vaatimusten keskellä? Entä jos mies ei jaksa miettiä sitä, miksi käly sanoi noin tai onkohan anoppi keksinyt, että tekeekin näin. Entä jos se haluaa olla aikuisen ihmisen seurassa edes pienen hetken ennen kuin on mentävä kuuntelemaan vaimoa, joka ei kykene tekemään yhtäkään päätöstä ilman miestä.

Kuka sille naiselle antaa sen rauhallisen hetken, kun perheen isä lepäilee oman äitinsä luona ja jättää arjen pyörittämisen jatkuvasti naiselle?

Niin, voisihan se nainenkin mennä töihin ja osallistua perheen menojen maksamiseen. Turhan harva nainen viitsii niin tehdä. Siksi on kiva vaatia, että mies tekee ensin päivätyön ja tulee sitten kotiin hoitamaan huushollia ja lapset, jotta vaimo saa vapaata aikaa. Miehelle ei sallita edes 20-30 minuutin käyntiä äitinsä luona, koska se on pois naisen vapaa-ajasta.

Ei ihme, että miehet ei jaksa perheitä. Kun on vaimo ja lapset, ei saa olla mitään muita ihmiskontakteja menneisyydestä, ei äitiä, isää, veljiä, kavereita - ei mitään, koska miehen elämä on perheen elämää ja siitä määrää vaimo.

Harva nainen suostuisi tuohon ap;n vaatimaan systeemiin, jossa pitää katkaista välit sukulaisiin, jotta puoliso on tyytyväinen.

Meillä poika käy päivittäin täällä lapsuudenkodissa, tietenkään ei ole siitä vaimolle kertonut. Lähtee aikaisin aamulla töihin ja tulee tänne aamiaiselle, juttelee samalla isänsä kanssa ja joskus veljensäkin, jos tämä sattuu olemaan kotona (veljellä ikää 17v, läheisriippuvaisena reppanana ja peräkamarinpoikana asuu yhä vanhempien luona).

Pojan vaimo on mustasukkaista laatua, mitään omaa ajatustakaan ei saisi olla. Me ollaan kaikki hiljaa siitä, että nähdään usein ja vaihdetaan kuulumisia. Kun käyvät koko perheenä kerran kuussa meillä (asutaan heistä 7 km päässä), niin ollaan ihmettelevinämme asioita, joista meille muka kerrotaan ensimmäistä kertaa.

Näin kaikki on tyytyväisiä. Miniä ei tiedä, että pojalla on oma elämä, poika saa kunnon aamiaisen (eikä herätä perhettään turhan varhain) ja meillä on juttuseuraa ennen kuin lähdemme töihin itsekin.

Onko poika kiinni äidissään - tuskin. Minusta tuo on vain vastareaktio siihen, että vaimo haluaa jokaikinen minuutti tietää, missä puoliso on. Aamun ensimmäinen viesti tulee noin 6.50 ja jos siihen ei vastaa, alkaa puhelin soida tauotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saisi käydä päivittäin äidillään? Jos tuo tympii, niin ehdota, että anoppi muuttaa teidän kanssa asumaan, silloin ei tarvitse itkeä, että mies on äidillään. Katsos kun niiden läheisten kanssa kannattaa olla väleissä heidän eläessään, ei vasta hautajaisissa muistaa kukilla. Perustakaa kolmen sukupolven koti, kaikki voittavat.

Ja tämä kuulosti ihan aikuista poikaansa ikävöivän äidin vastaukselta, jolla yritetään puolustella näitä äiti-poika-riippuvuussuhteita. Hedelmällisempää kun olisi kysyä, miksi mies käy äidillään päivittäin, jos on oma perhe. Mieshän selvästi haluaa olla vielä äidillisen kohtelun kohde eli lapsi eikä siten valmis isäksi ja tukemaan omaa vaimoaan äitinä olemisessa. Näitä äiti-mies pareja näyttäisi tämä maa olevan täynnä, mikähän siinä on, sekä naisissa, kun eivät ymmärrä että miesten pitäisi erkaantua heistä ja kasvaa aikuisiksi, ja miehissä, kun eivät vaan halua kasvaa aikuisiksi ja päästää äidin helmasta irti...?

tai sitten se mies saa äidiltä tasa-arvoisen kohtelun! Siellä saa syödä rauhassa, saa olla vaikka puhumatta koko sen 20 minuuttia, mikä äidin luona menee töiden jälkeen. Ei tarvitse kuunnella, ei ottaa kantaa, ei osallistua. Kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei patista tekemään mitään. Saa olla hetken rauhassa ennen kuin joutuu menemään kotiin, joss vihainen vaimo odottaa tiskaamaan, siivoamaan, olemaan lapsille seurana ja pesemään kuopuksen hampaita.

Entä jos se mies tarvitsee päiväänsä pienen tyvenen hetken kaikkien vaatimusten keskellä? Entä jos mies ei jaksa miettiä sitä, miksi käly sanoi noin tai onkohan anoppi keksinyt, että tekeekin näin. Entä jos se haluaa olla aikuisen ihmisen seurassa edes pienen hetken ennen kuin on mentävä kuuntelemaan vaimoa, joka ei kykene tekemään yhtäkään päätöstä ilman miestä.

Komppaan tätä vastausta hyvin pitkälle.

Minä en.

Totuus sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Huh. Mun opiskeleva poika asuu samassa kaupungissa ja hän käy mun luona pari kertaa kuussa sunnuntaisin tai lauantaisin. Eikä hänellä ole perhettä, jos olisi tyttöystävä, hänet kutsuttaisiin tietysti samalla ja varmaan vähenisi. Joskus, tyyliin kerran kolmessa tai neljässä kuussa käyn viemässä sapuskaa ja teen siellä pojan kanssa jotain, niin että jää pakkaseenkin. Hän kun on vähän laiska välillä laittamaan kunnon ruokaa ja käyn vetämässä jonkun terveellisemmän ruuan. Onneksi oppilaitoksessa syö kunnolla. Enkä siivoa pojan kämppää, mutta joskus käydessä nalkutan että saisi siivota. 

Minä kun olen miettinyt, että roikunkohan pojassa liikaa...mutta aina olen kysynyt haluaako tulla syömään, usein haluaa ja joskus kysyy itsekin, voiko tulla. 

Kuntosalilla käyminen ei ole sama asia kun mamman helmoissa pyöriminen, eli tehdään sellaiset asiat äidin luona, mitkä NORMAALIT ihmset tekee perheensä kanssa. Joskus on ok, joka päivä tarkoittaa mamista. 

Eikö sinulla oikeasti käy mielessä, että vaimo ei osaa tehdä kunnon ruokaa, äiti osaa?

Itse en kyllä tommosta vaimoa kattois päivääkään joka yrittäis lyödä kiilaa lapsen ja hänen äitinsä väliin.

Mulla on ymmärtäväinen vaimo ja hän aina patistaa minua käymään enemmän äidin luona ja muutenkin pitämään enemmän yhteyttä.

Kesällä tulee käytyä melkein päivittäin mutta talvella ehkä kerran viikossa ja melko usein myös syön hänen luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei saisi käydä päivittäin äidillään? Jos tuo tympii, niin ehdota, että anoppi muuttaa teidän kanssa asumaan, silloin ei tarvitse itkeä, että mies on äidillään. Katsos kun niiden läheisten kanssa kannattaa olla väleissä heidän eläessään, ei vasta hautajaisissa muistaa kukilla. Perustakaa kolmen sukupolven koti, kaikki voittavat.

Ja tämä kuulosti ihan aikuista poikaansa ikävöivän äidin vastaukselta, jolla yritetään puolustella näitä äiti-poika-riippuvuussuhteita. Hedelmällisempää kun olisi kysyä, miksi mies käy äidillään päivittäin, jos on oma perhe. Mieshän selvästi haluaa olla vielä äidillisen kohtelun kohde eli lapsi eikä siten valmis isäksi ja tukemaan omaa vaimoaan äitinä olemisessa. Näitä äiti-mies pareja näyttäisi tämä maa olevan täynnä, mikähän siinä on, sekä naisissa, kun eivät ymmärrä että miesten pitäisi erkaantua heistä ja kasvaa aikuisiksi, ja miehissä, kun eivät vaan halua kasvaa aikuisiksi ja päästää äidin helmasta irti...?

tai sitten se mies saa äidiltä tasa-arvoisen kohtelun! Siellä saa syödä rauhassa, saa olla vaikka puhumatta koko sen 20 minuuttia, mikä äidin luona menee töiden jälkeen. Ei tarvitse kuunnella, ei ottaa kantaa, ei osallistua. Kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei patista tekemään mitään. Saa olla hetken rauhassa ennen kuin joutuu menemään kotiin, joss vihainen vaimo odottaa tiskaamaan, siivoamaan, olemaan lapsille seurana ja pesemään kuopuksen hampaita.

Entä jos se mies tarvitsee päiväänsä pienen tyvenen hetken kaikkien vaatimusten keskellä? Entä jos mies ei jaksa miettiä sitä, miksi käly sanoi noin tai onkohan anoppi keksinyt, että tekeekin näin. Entä jos se haluaa olla aikuisen ihmisen seurassa edes pienen hetken ennen kuin on mentävä kuuntelemaan vaimoa, joka ei kykene tekemään yhtäkään päätöstä ilman miestä.

Kuka sille naiselle antaa sen rauhallisen hetken, kun perheen isä lepäilee oman äitinsä luona ja jättää arjen pyörittämisen jatkuvasti naiselle?

Niin, voisihan se nainenkin mennä töihin ja osallistua perheen menojen maksamiseen. Turhan harva nainen viitsii niin tehdä. Siksi on kiva vaatia, että mies tekee ensin päivätyön ja tulee sitten kotiin hoitamaan huushollia ja lapset, jotta vaimo saa vapaata aikaa. Miehelle ei sallita edes 20-30 minuutin käyntiä äitinsä luona, koska se on pois naisen vapaa-ajasta.

Ei ihme, että miehet ei jaksa perheitä. Kun on vaimo ja lapset, ei saa olla mitään muita ihmiskontakteja menneisyydestä, ei äitiä, isää, veljiä, kavereita - ei mitään, koska miehen elämä on perheen elämää ja siitä määrää vaimo.

Harva nainen suostuisi tuohon ap;n vaatimaan systeemiin, jossa pitää katkaista välit sukulaisiin, jotta puoliso on tyytyväinen.

Missä ap täällä vaatii katkaisemaan välit sukulaisiin??

Ja tiedätkö: naisten työllisyys on prosentin suurempi kuin miesten, ollut jo pitkään eli keskimäärin se on useammin nainen joka elättää miestä.

Ap:n kohdalla en tiedä, onko hän töissä tai et, se ei kuitenkaan liity tähän käsiteltävään asiaan mitenkään. Todennäköisesti mies viettää aikansa äidin luona, olipa hän töissä tai ei. Tässä onkon tarkoitus käsitellä sitä, että onko OK että lapsiperheen isä viettää jatkuvasti aikansa äitinsä luona eikä perheensä luona missä erityisesti lapset ja vaimo häntä tarvitsisivat.

Kylläpä mielipiteet tuntuu jakautuvan sukupuolen mukaan, melko yllättävää.

Miesten mielestä ap:n miehen toiminta on ok ja naisten mielestä ei?

Vierailija kirjoitti:

Tää on paras ketju aikoihin!

Ihanaa, että pikkulasten äidit on vihdoin tajunneet sen, että mummola ei ole mikään hoitopaikka kenellekään. Ei mummon omille lapsille eikä lapsenlapsille.

Voi monessa perheessä vähän väsyttää, kun isoäiti ilmoittaa, että ei halua olla läheisriippuvaisten lastenlasten hoitajana, valvokaa vaan itse yönne.

Olen mummo. Hoidan mielelläni lastenlapsiani. Sen sijaan, jos perheellinen poikani rupeaisi päivittäin kulkemaan luonani syömässä ja muutenkin, en kyllä katsoisi hyvällä. Joko poikani ei kantaisi vastuutaan perheestään tai jokin siellä kotona mättäisi. Ei ole normaali tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Mun opiskeleva poika asuu samassa kaupungissa ja hän käy mun luona pari kertaa kuussa sunnuntaisin tai lauantaisin. Eikä hänellä ole perhettä, jos olisi tyttöystävä, hänet kutsuttaisiin tietysti samalla ja varmaan vähenisi. Joskus, tyyliin kerran kolmessa tai neljässä kuussa käyn viemässä sapuskaa ja teen siellä pojan kanssa jotain, niin että jää pakkaseenkin. Hän kun on vähän laiska välillä laittamaan kunnon ruokaa ja käyn vetämässä jonkun terveellisemmän ruuan. Onneksi oppilaitoksessa syö kunnolla. Enkä siivoa pojan kämppää, mutta joskus käydessä nalkutan että saisi siivota. 

Minä kun olen miettinyt, että roikunkohan pojassa liikaa...mutta aina olen kysynyt haluaako tulla syömään, usein haluaa ja joskus kysyy itsekin, voiko tulla. 

Kuntosalilla käyminen ei ole sama asia kun mamman helmoissa pyöriminen, eli tehdään sellaiset asiat äidin luona, mitkä NORMAALIT ihmset tekee perheensä kanssa. Joskus on ok, joka päivä tarkoittaa mamista. 

Eikö sinulla oikeasti käy mielessä, että vaimo ei osaa tehdä kunnon ruokaa, äiti osaa?

Ei. Mies voi tehdä ruokaa itsekin, jos ei kelpaa. Tai voi vaikka hakea noutoruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä tommosta vaimoa kattois päivääkään joka yrittäis lyödä kiilaa lapsen ja hänen äitinsä väliin.

Mulla on ymmärtäväinen vaimo ja hän aina patistaa minua käymään enemmän äidin luona ja muutenkin pitämään enemmän yhteyttä.

Kesällä tulee käytyä melkein päivittäin mutta talvella ehkä kerran viikossa ja melko usein myös syön hänen luona.

Eli kuka tässä ketjussa on ollut se vaimo joka lyö kiilaa lapsen ja äidin väliin? 

Jos tarkoitat ap:ta niin en näe asiaa yhtään samalla tavalla, ap ei halua hankaloittaa äidin ja lapsen suhdetta vaan hän ja lapset tarvitsevat miestä kotona. 

Osaatko asettua yhtään ap:n saappaisiin? Osaatko nähdä asian myös toiselta näkökannalta, ymmärrätkö ollenkaan? Mikä mielestäsi olisi sopiva kompromissi ap:n tilanteeseen?

Kyllä ite huomasin aikanaan, että miehen äiti jotenkin halusi näyttää mulle, että hänen sapuskansa maistuvat paremmin miehelleni, kuin minun. Niin tai näin ja varmaan maistuivatkin, mutta itse kyllä ajattelin, että oma koti on se paikka missä pääsääntösesti ruoka syödään. Kun kumminkin siihen laittamiseen se oma aika meni, ja sitten äiteen sörsselit vei voiton. Muuten mulle oli ihan sama, vaikka olisi siellä maannut koko päivän. Jos se kerran on niin tärkeetä, niin mikäs minä olen sitä estämään.

Meillä anoppi houkuttelee jatkuvasti poikaansa, 43 v, luokseen yksin. Hän on nauhoittanut ohjelman, tulisiko katsomaan, hänellä on liesituuletin rikki, tulisiko katsomaan. Ja tietenkin syömään kärttää aina. Mies tekee tosi paljon töitä ja kavereidenkin kanssa menee, enkä tykkää jos hän menee sinne yksin katselemaan jotain ohjelmia. Lapsiakin meillä on ja minusta on kiva jos menee heidän kanssaan joskus, mutta mummo suosii poikaansa yksin siellä rypemässä ja ryystämässä mamman soppaa.

Ja kyllähän sen nyt kaikki tietää, miten näissä jutuissa käy. Rouva lähtee lätkimään ja äitee saa kokata lohturuokaa pojalleen.

Anteeks ap :D mut tulee heti mieleen, että miehesi menee äitinsä luokse, sanoo "päevee taloon" alkaa syömään hyvää kotiruokaa ja juomaan punaista maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Mun opiskeleva poika asuu samassa kaupungissa ja hän käy mun luona pari kertaa kuussa sunnuntaisin tai lauantaisin. Eikä hänellä ole perhettä, jos olisi tyttöystävä, hänet kutsuttaisiin tietysti samalla ja varmaan vähenisi. Joskus, tyyliin kerran kolmessa tai neljässä kuussa käyn viemässä sapuskaa ja teen siellä pojan kanssa jotain, niin että jää pakkaseenkin. Hän kun on vähän laiska välillä laittamaan kunnon ruokaa ja käyn vetämässä jonkun terveellisemmän ruuan. Onneksi oppilaitoksessa syö kunnolla. Enkä siivoa pojan kämppää, mutta joskus käydessä nalkutan että saisi siivota. 

Minä kun olen miettinyt, että roikunkohan pojassa liikaa...mutta aina olen kysynyt haluaako tulla syömään, usein haluaa ja joskus kysyy itsekin, voiko tulla. 

Kuntosalilla käyminen ei ole sama asia kun mamman helmoissa pyöriminen, eli tehdään sellaiset asiat äidin luona, mitkä NORMAALIT ihmset tekee perheensä kanssa. Joskus on ok, joka päivä tarkoittaa mamista. 

Eikö sinulla oikeasti käy mielessä, että vaimo ei osaa tehdä kunnon ruokaa, äiti osaa?

Ei. Mies voi tehdä ruokaa itsekin, jos ei kelpaa. Tai voi vaikka hakea noutoruokaa. 

Mutta äidin tekemään ruokaa ei saa syödä?

onks sun miehesi nimi  J....