Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa valehtelevan miehen kanssa, miten eteenpäin?
22.02.2016 |
Olen ymmärtänyt olevani naimisissa miehen kanssa, joka osaa valehdella uskottavasti ja elää valheiden kanssa. Olen muutaman merkityksettömän pikkuasian huomannut epätodeksi, ei olisi ollut mitään järkeä valehdella niistä, mutta hän ei myönnä puhuneensa valetta. Itse asioissa ei ole ollut mulle mitään merkitystä, mutta se rapauttaa luottamusta. Minusta on tulossa hyvää vauhtia ihan vainoharhainen, kun en enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Isoin asia (tietääkseni), josta valehteli oli, että ei kertonut olleensa naimisissa. Kertoi vasta ns oakon edessä ennen kuin piti mennä kirkkoherran virastoon tekemään pyyntö esteiden tutkimisesta avioliittoamme varten. Silloin en vielä tajunnut, että ns kaunistelee totuuksia pienissäkin asioissa.
Nyt tämä on alkanut häiritä mimua hirveästi, on sellainen olo, että epäilen kaikkea. Muuten meillä on ihan hyvä suhde, niin en haluaisi erotakaan vielä. Miten tästä pääsee yli? Mies ei varmasti mene mihinkään terapiaan, kun ei edes tunnusta puhuvansa ikinä epätotta. Olen keinoton ja minusta alkaa tulla pakonomainen kyylä. Tunnen tarvitsevani todistuksia sille, että epäilyni ei ole ihan tuulestatemmattuja ja etten ole tulossa hulluksi. Mikä avuksi, kaipaan neuvoja? Voiko tämä korjaantua mitenkään?
Kommentit (9)
Ikävä kyllä vaistoon kannattaa luottaa. Itsellä oli sama, mutta en halunnut vaikuttaa "hullulta" ja jatkoin vain mieheen luottamista ja teimme lapsenkin :( Mies paljastui pahaksi petturiksi lopulta, vaikka alussa ne valheet koskivatkin vain ns. pieniä asioita joista ei olisi edes tarvinnut valehdella. Sain opetuksen, naisen vaisto ei petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsia? Ellei ole niin eroa! Ellet eroa nyt niin eroat sitten muutaman vuoden päästä kun teillä on lapsia ja he kärsivät asiasta. Usko!
On lapsia. Mietin että onko mahdollista jotenkin sopeutua elämään tän tosiasian kanssa. Että ei pitäisi totuutta ehdottoman välttämättömänä parisuhteessa.
Siis mieshän ei tuosta korjaannu. Ei ihminen, joka uskoo itsekin valheensa todeksi, tule koskaan muuttumaan, kun ei näe mitään muutoksen tarvetta. Voit joko muuttaa itseäsi, tai erota. Suosittelen jälkimmäistä. Itse tuhlasin monta vuotta lisää elämästäni, kun jotenkin vaan halusin uskoa muutokseen tai siihen, että oppisin itse sietämään. En oppinut, koska oli niin omien moraalikäsitysten vastaista, eikä ihminen ole myöskään henkisesti aivan terve, jos ei valheitaan myönnä edes itselleen.
Mitä tahansa teetkin, puutu valheisiin. Ota asiat puheeksi, kysy, kyseenalaista ja selvitä mikä on totuus. Olen itse seurustellut patologisen valehtelijan kanssa, ja jos voisin antaa silloiselle itselleni neuvon, se olisi tämä. Kun valheiden antaa olla, eikä puutu niihin, se on omalle itselle hyvin nöyryyttävää ennen pitkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö mies itse valehtelevansa? Jos ei, on se vakavaa, koska hän ei pysty muuttumaan.. Jos itse tiedostaa sen, niin sitten hän voi muuttaa toimintaansa.
Voi ei, teilläkin lapsia. Olen siis sen numero 2 joka loukussa petturimiehen kanssa lapsen takia. En halua lapselle hajonnutta perhettä. Elämme sopuisasti, mutta sisimmässäni olen hyvin surullinen. Mies ei koe tekevänsä mitään väärää, vaikka on pettäjä. Ei toista voi muuttaa jos toinen ei halua muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin ex oli tällainen kaikesta pienestä valehtelija. Petkutin paljon itseäni ja uskoin näihin selityksiin ja unohduksiin. No jäipä sitten lopulta kiinni toisesta naisesta, jonka olemassaolon kielsin, vaikka todisteet olivat silmiemme edessä. Katkaisin suhteen. Eron jälkeen ystävät kertoivat huomanneensa tuon vilpillisyyden. Harmi, että teillä on lapsia. Petkuttaja ei muutu.
Kun aloin lukemaan tekstiä, niin ajattelin, että mies ei välttämättä omasta mielestään valehtele. Toiset ihmiset unohtelevat asioita, kaunistelevat niitä, mutta eivät tarkoita valehdella.
Mutta tuo naimisissaolo on aika räikeä...