Miksi rumat naiset katkeroituu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, elämässä on pakko ollut olla muutakin kuin miehet, koska niitä miehiä ei yksinkertaisesti ole ollut. Enkä ole ruma, päinvastoin ihan hyvännäköinen ja kroppakin ok.

Olen opiskellut, matkustanut, asunut neljässä maassa, harrastanut ties mitä, tehnyt paljon töitä laidasta laitaan... Olen ollut onnellinen enkä ole katkera.

Mutta surullinen ole, toisinaan. Kun näen ne muut jotka löysivät miehen ja perustivat perheen. En itse asiassa niin haluaisi lastakaan, mutta jonkun jonka kanssa jakaa tämän mahtavan elämän. Olen vasta reilu kolmekymppinen eli kai sitä vielä jonkun voisi löytää. Mutta kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut (ei yhdestä yöstä eikä mistään muustakaan)(kyllä, olen tehnyt aloitteita itsekin)(ei, en ole ignoorannut "alempitasoisia" miehiä)... Usko alkaa hiipua.

Olet varmaankin liian hyvä ja siksi pelottava miehille.

No, tämä on ehkä vieläkin surullisempi ajatus kuin se, että olisin liian huono parisuhteeseen. En vaan ymmärrä miten tämä menee... Jos istuisin kotona odottamassa, olisin toivoton tapaus ja peräkammarinliisa. Kun taas olen seikkaillut pitkin maailmaa, olen "liian hyvä" ja pelottava. Olen kuitenkin vain oma itseni, mielestäni ihan tavallinen kiva nainen.

Mutta kaikille ei sitten vain ole tarkoitettu puolisoa tai rakkautta.