Matkustus lasten kanssa vai ilman?

Joko koko perheenä tai sitten toinen vanhemmista yhdessä lasten (joskus lapsen) kanssa. Jonkun verran reissataan yksinkin. Mies on työmatkoilla ulkomailla 3-6 päivää kuukaudessa ja sanoo, että saa ihan tarpeeksi lenkokentistä työn puolesta ja minä taas nautin reissaamisesta lasten kanssa, näkee ihan eri asioita kuin pariskuntana.

Ollaan matkustettu lasten kanssa ja ilman. Minusta voi ihan hyvin käydä välillä kaksistaankin, jos lapsilla on hyvä ja turvallinen hoitopaikka matkan ajaksi. Tosin jos nuorin on vasta 1 v., olisin erossa korkeintaan muutaman päivän ajan.

Sellaista en tosin ymmärrä alkuukaan, että reissataan aina ilman lapsia. Kyllä se tekee lapsillekin hyvää nähdä maailmaa ja saada uusia kokemuksia.

Jotkut matkakohteet ovat epäkäytännöllisiä lasten kanssa (esim. vaunujen kanssa liikkuminen voi olla hankalaa) ja sellaisiin lähtisin ilman lapsia mieluummin.

Ilman. Menee muuten hyvä reissu hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te perheelliset matkustaneet ainoastaan koko perheenä lasten kanssa heidän ollessaan pieniä/kouluikäisiä? Vai oletteko tehneet reissuja myös kaksistaan tai vaikka yksin?

Me olemme lasten synnyttä tehneet tähän asti kaikki reissut koko perheenä (kolme lasta, nuorin 1v), mutta nyt tekisi pitkästä aikaa mieli lähteä kaksistaan johonkin. Vaikka lasten kanssa on kivaa matkustaa niin yksin tai pariskuntana matkustaminen on kuitenkin aivan eri juttu. Moneksiko päiväksi jättäisit pienet lapset hoitoon matkan ajaksi vai onko lasten jättäminen kotiin ihan no no?

Ei todellakaan ilman lapsia vielä ,moneen vuoteen. Vanhempien onnesta ja vapaa-ajasta toitotetaan enemmän, kuin lapsen oikeudesta turvaan ja pysyvyyteen. Kyllä aikuinen ihminen pystyy muutaman vuoden elämään ilman itsensä jatkuvaa ajattelua ja laittaa lapset etusijalle. Siitä saa olla kiitollinen tulevaisuudessa.

Moni trauma näkyy vasta aikuisella iällä, monesti kunnolla vasta keski-iän kynnyksellä. Sitä ennenkin ne voi vaikuttaa, mutta kukaan ei niitä silloin vielä osaa nimetä eikä ymmärtää.

Sekä että.

Lapsi ei ole kauhean kiinnostunut matkustelusta. Ehkä tylsää aikuisten kanssa vaikka koitetaan aina keksiä kaikkea kivaa? Nytkin olen koittanut innostaa että mihin matkustettaisiin kesällä, mutta lapsi jäisi mielellään mummon kanssa kotiin.

Joten enimmäkseen käydään kahdestaan / aikuisten kesken.

Me on lähinnä matkusteeu lapsen kanssa. Ei oikeasti ole kahdestaan käyty, mutta joskus jompikumpi matkustanut yksin tai lapsen kanssa. Ja menty tietty jonkun verran lapsen ehdoilla, kun lapsi oli pienempi. Lapsi on aina ollut helppo matkakumppani ja innostunut matkustamisesta.

Sekä että. Yleensä 4 viikkoa kesällä Euroopassa lasten kanssa ja ehkä 2 vkoa talvella mutta lisäksi 1-2 pitkää vkl kaksin. Nyt nuori kun teini joten ei enää lähde mukaan ja päästään pidemmäksi aikaa kaksin.

Eipä tarvitse asiaa miettiä, kun ei ole lapsille hoitajia.

Eli koko perheenä on aina matkusteltu oli kohde sitten lähellä tai vaikkapa kaukomailla.

No, eipä tässä ole montaa vuotta jäljellä (4-5v), kun, ehkä, tohtii jättää lapset keskenään kotiinkin matkamme ajaksi...

Tuskin lapset sentään traumoja saavat siitä, että heidät välillä jätettäisiin hoitoon matkan ajaksi ;)

Olen miettinyt kun olen nähnyt jossain rantalomakohteessa pariskuntia jotka ovat lomalla noin 1v vauvan kanssa, että eikö se tavallaan vähän "pilaa" sitä lomaa? Yhtä paljon on kiinni siinä lapsessa ja joutuu hoitaa kun kotonakin eikä itse pääse rentoutumaan ehkä(?) kunnolla, ja lapsi ei tajua matkasta mitään eikä samalla tavalla arvostaa sitä kuin esim 5 vuotias joka innoisaan kahlaa ja leikkii uima-altaassa ja riehuu bamse-kerhossa yms.

Itse matkustelisin lapsien kanssa vasta sitten kun heille alkaa jäämään muistoja niistä matkoista. But that's just me...

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt kun olen nähnyt jossain rantalomakohteessa pariskuntia jotka ovat lomalla noin 1v vauvan kanssa, että eikö se tavallaan vähän "pilaa" sitä lomaa? Yhtä paljon on kiinni siinä lapsessa ja joutuu hoitaa kun kotonakin eikä itse pääse rentoutumaan ehkä(?) kunnolla, ja lapsi ei tajua matkasta mitään eikä samalla tavalla arvostaa sitä kuin esim 5 vuotias joka innoisaan kahlaa ja leikkii uima-altaassa ja riehuu bamse-kerhossa yms.

Itse matkustelisin lapsien kanssa vasta sitten kun heille alkaa jäämään muistoja niistä matkoista. But that's just me...

Ei meillä lapset (4) ole koskaan lomia pilanneet. Ellet sitten tarkoita "lomalla" sitä että voi vapaasti tissutella päivät pitkät sidukkaa tms siinä altaan reunalla? Silloin lapsi tietty on vähän nolo hidaste, eihän sitä voi yksinkään jättää kun lähtee illalla baanalle ottamaan perskännejä.

Mutta tällaisen tavisperheen lomat kyllä sujuu lastenkin kanssa oikein hyvin. Useinmiten meillä on ollut iso talo vuokralla joten jokaiselle löytyy myös omaa rauhaa jos tarvitaan. Ja vuorotellen vahdittu altaalla tai meren rannalla. Lastenkerhoa on käytetty kerran, Balilla kuopus (silloin8v) halusi kokeilla. 

Me olemme matkustaneet lasten kanssa siitä lähtien kun he ovat olleet n 3kk. N parivuotiaasta lähtien on näköjään muistoja, nyt 14v kuopus puhuu usein noista varhaisimmista matkoista. Tärkeintähän niissä on perheen kiireetön yhdessäolo, se että vanhemmat on olemassa 24/7 eikä arjen huolet vie keskittymistä kuten kotona. Varmasti pienemmätkin aistivat tämän rennon ja hyvän ilmapiirin.

8